Happee-luotsi Seppo Pulkkinen: Cup on kaikkien kilpailujen peruskallio

Suomen cupin arvostus ei välttämättä ole salibandypiireissä aivan huipussaan, mutta ainakin yksi liigavalmentaja arvostaa Suomen cupin erittäin korkealle.

– Itseäni cup kiinnostaa aina, ja valmentamani joukkue on aina ollut mukana cupissa. Cup on kaikkien kilpailujen peruskallio palloilussa, kaikkialla, Happeen päävalmentaja Seppo Pulkkinen sanoo.

Pulkkista kiehtoo cupissa eritysesti kilpailun moniulotteisuus perussarjaan verrattuna.

– Cupissa on aina ihan omat elementtinsä. Esimerkiksi tällä kaudella saimme Jyväskylään paikallispelin 900 katsojan eteen. Ei sellainen olisi onnistunut mitenkään muuten kuin cupissa, Pulkkinen muistuttaa puolivälierästä kakkosdivarin O2-Jyväskylää vastaan.

– Cupissa on aina erityistä draaman kaarta. Yhtään huonoa peliä ei voi tulla, tai kilpailu on äkkiä ohi. Ja jos mietitään lauantain finaalitapahtumaa, se kerää laji-ihmiset ja yleisön päiväksi yhteen. Lisäksi jokaisessa finaalissa on omanlaisensa panokset, jännitys ja tunnelma. Tällainen tapahtuma laajentaa repertoaaria ja on merkittävä päivä koko lajille ja Jyväskylälle, Happeen kanssa cupin kaudella 2012-13 voittanut Pulkkinen pohtii.

Viime viikonloppuna salibandypiireissä arveltiin, että Happeen ajatukset olivat jo vahvasti cup-huumassa. Hirvipaidat kävivät lauantaina häviämässä Westend Indiansille 9-3, ja olivat kotonaan TPS:aa vastaan avauaserän jälkeen tappiolla 2-5. Happee kuitenkin käänsi kenraaliharjoituksen positiiviseksi 9-6-voitolla.

– Kyllä siinä tosiaan niin taisi käydä, että ajatukset olivat liian kaukana tulevaisuudessa. Jotenkin aistin jo matkalla Espooseen, että kaikki ei ole kohdallaan. Sitä on mahdoton selittää, mutta sen vain aistii, rehtori Pulkkinen myöntää.

TPS-ottelun kääntäminen sillä kuuluisalla hirvirytkeellä antoi Happeelle positiiviset lähtökohdat cup-finaaliin.

– Yksittäisessä finaalissa päivän kunto ja fiilis ovat isossa osassa. Tämä on sellaista hetkessä elämistä. Carpe diem – tartu hetkeen, Pulkkinen evästää suojattejaan.

Teksti: Harri Pirinen.
Kuva: Happee.

Jaa artikkeli