Hallitusehdokas: Anu Mäkinen

Perustiedot
Nimi: Anu Mäkinen
Ikä: 40
Koulutus: Yhteisöpedagogi YAMK
Ammatti: Ylitarkastaja
Kotikunta: Helsinki
Ehdottanut seura/seurat: Pohjanmaan salibandyerotuomarikerho (POSBEK), Päijät-Hämeen Salibandyerotuomarikerho (SBEK), Tampereen Salibandyerotuomarikerho (TaSe), Uudenmaan Salibandyerotuomarikerho (USBEK)

Taustasi salibandyssa: Missä tehtävissä salibandyn parissa toimit tai olet aiemmin toiminut?
Aloitin pelaamaan salibandyä vuonna 2003 Lohjan Kanneljärven opistolla kouluprojektina perustetussa Pallokeisarit-seurassa, kun seuraan perustettiin naisten joukkue. Olin tuolloin 19-vuotias ja pelaan samassa joukkueessa edelleen – taustalla on siis yli 20 vuotta alimmalla naisten sarjatasolla. Välillä seuramme yhdistyi Lohjan Salibandyn alle, mutta kun vuonna 2006 seura perustetiin uudelleen, tällä kertaa espoolaiseksi seuraksi, valikoiduin seuran puheenjohtajaksi. Tässä pestissä olen edelleen ja tämä tällä hetkellä kahden joukkueen seura juhli juuri yli 20-vuotista taivaltaan. Olen myös saanut tästä toiminnasta Salibandyliiton seuratoiminnan kultaisen ansiomerkin.

Erotuomarina aloitin vuonna 2006. Pari vuotta myöhemmin lähdin mukaan Uudenmaan Salibandyerotuomarikerhon hallitukseen, jossa toimin neljäntoista kauden verran. Näistä vuosista olin puheenjohtajana neljä ja varapuheenjohtajana kuusi. Myös USBEK on myöntänyt minulle kultaisen ansiomerkkinsä kiitokseksi kerhon eteen käytetyistä vapaaehtoistunneista.

Keväällä 2022 minut valittiin OTO-rooliin Etelä-Suomen alueen erotuomarivastaavaksi. Tehtäväni on koordinoida alueen erotuomaritoimintaa ja sen kehittämistä. Tässä pestissä olen nyt toista kautta.

Vuosien varrella olen tuonut useammassa Salibandyliiton tilaisuudessa esiin niin pienten seurojen kuin erotuomarien ääntä. Olen myös ollut mm. kaksissa edellisissä miesten MM-kotikisoissa vapaaehtoisena.

Muu aktiivisuus: luottamustoimet, järjestökokemus jne.
Aikuisiällä salibandy ja erityisesti erotuomariuteen liittyvät tehtävät on vienyt oikein mukavasti vapaa-aikaani, joten tällä hetkellä en toimi muissa vapaaehtoispesteissä. Nuorempana olen hankkinut vaikuttamiskannukseni toimimalla mm. Vihdin nuorisovaltuustossa, Suomen Lukiolaisten liitossa, Nuoret Vaikuttajat ry:ssä sekä useamman oppilaitoksen oppilaskunnassa.

Työurani olen tehnyt nuorten ja nuorisotyön parissa mm. Espoon kaupungilla. Erityisesti nuorten asiat ovat lähellä sydäntäni ja nykyisessä tuoreehkossa pestissäni Etelä-Suomen aluehallintoviraston nuorisotyön ylitarkastajana pyrin tuomaan kaikkea aiemmissa työtehtävissäni oppimiani näkökulmia myös virkamieskeskusteluun.

Miksi olisit hyvä henkilö hallituksen jäseneksi?
Olen toiminut pitkään ns. ruohonjuuritasolla sekä seura- että erotuomaritoiminnassa. Jotta laji pysyy elinvoimaisena, tarvitaan liiton elimiin myös pienten seurojen ääni kuuluville. Lajin kehittämisessä pitää ottaa vielä matalammalla kynnyksellä huomioon myös erotuomarisektorin kokemukset ja ajatukset. Oma ”salibandykuplani” koostuu pääosin Etelä-Suomen aladivarijoukkueista sekä erotuomareista ympäri Suomea, joten sopisin hyvin tuomaan tätä näkökulmaa keskusteluihin.

En todellakaan kuvittele tietäväni lajista ja taustalla tehdyistä kehittämistoimenpiteistä kaikkea. Olen kuitenkin työskennellyt julkisella sektorilla viitisentoista vuotta, joten tiedän paremmin kuin hyvin, että miten kovaa työtä tehdään hiljaisesti taustalla.

Olen nopea oppimaan ja hyvä hahmottamaan kokonaisuuksia enkä pelkää kysyä ja ehdottaa uutta. Olen määrätietoinen, tehokas ja järjestelmällinen tekemisissäni.

Mikä on mielestäsi suomalaisen salibandyn tila tällä hetkellä? Missä on onnistuttu, missä on parannettavaa?
Mielestäni lajin huipputason brändäämisessä on tehty rohkeita ratkaisuja, mitkä eivät ole varmastikaan jättäneet ketään kylmäksi. Tämä työ ei ole läheskään valmista. Sääntökirjan uudistaminen neljän suuren maan kesken on ollut myös aikamoinen jumppa ja jatkokehittämisessä on myös syytä pitää Suomen ääntä ja mielipidettä esillä. Olosuhdeasioissa on menty eteenpäin, mutta silti työnsarkaa riittää.

Alueellisen tason toimijana näen erityisesti kaksi haastetta: aladivaritason aikuisten joukkueiden vähenemisen sekä sen, että erotuomaritoimintaa ja sarjatoimintaa kehitetään osittain hyvinkin omissa siiloissaan.

Helsingin Sanomat uutisoi huhtikuussa salibandyn harrastajien määrän laskusta otsikolla ”Höntsäävät äijät hylkäsivät salibandyn”. Uutisessa kerrottiin, että covid-aika iski erityisesti yhden joukkueen salibandyseuroihin, minkä vuoksi Salibandyliiton sarjoista on kadonnut tuhansia aikuispelaajia. Toki lopettajia on myös naisten puolella, mutta lukumäärällisesti miesjoukkueiden lopettaminen on talouden kannalta merkittävämpi asia. Näitä aikuisia meidän pitäisi kyetä houkuttelemaan takaisin lajin pariin ja itseä kiinnostaakin, miten lopettamisen pohjimmaisia syitä kartoitettu ja tämän pohjalta mietitty lajin houkuttelevuuden lisäämistä. Huolena on toki myös, että pienenevät ikäluokat tuottavat haasteita saada tarpeeksi junioripelaajia lajin pariin, mikä vaikuttaa selkeästi lajin kehittymiseen tulevaisuudessa. Näihin vaikuttaa myös varmasti harrastamisen hinnan nousu. Olisi myös tärkeää saada lisää etnisen taustan omaavia lapsia, nuoria ja nuoria aikuisia salibandyn pariin – ihan kaikkiin rooleihin.

Harrastajamäärien putoaminen näkyy myös erotuomarisektorilla: meitä on valtakunnallisesti noin 300 vähemmän kuin vuonna 2018 (2018: 1130, 2023: 870). Lisäksi erotuomarien määrä ei välttämättä mene suhteessa valtakunnallisella tasolla tasan pelattavien pelien määrään eri alueilla. Ruuhkapäivinä tuomarit joutuvat urakoimaan kohtuuttoman pitkiä putkia (esim. seitsemän turnausmuotoista peliä, kun suositeltavaa olisi maks. neljä). Erotuomareiden taso vaihtelee eri alueiden välillä myös suuresti, minkä huomaa viimeistään siinä vaiheessa, kun siirrytään valtakunnallisiin sarjoihin. Huipputuomarimme ovat toki globaalilla tasolla maailman parhaimmistoa.

Erotuomariharrastajissa on suurta vaihtuvuutta: mutuillen uusista erotuomareista lopettaa noin 80 % muutaman ensimmäisen kauden aikana. Toki on niin, että harrastus ei miellytäkään kaikkia, mutta näkisin myös, että meillä on rakenteellisia haasteita tukea uusia, erityisesti nuoria erotuomareita tämän harrastuksen alkutaipaleilla. Erotuomarivastaavana saan paljon palautetta nuorien tuomareiden suorituksesta joukkueilta – toivoisin, että joukkueet ymmärtävät nuoren erotuomarin olemassa ottelussa myös opettelemassa harrastusta, samalla lailla kuin joukkueen pelaajat. On meidän aikuisten vastuulla huolehtia, että kaikilla ottelutapahtuman lapsilla/nuorilla on turvallinen ympäristö. Myös sillä nuorella/tuoreella erotuomarilla.

Ylipäätään toivoisin alueelliselle tasolle enemmän vuorovaikutusta seurojen ja erotuomarisektorin välille. Yhdessä kehittämällä pääsisimme varmasti parempaan lopputulokseen. Eikö olisi fiksua, että esim. uutta juniorisarjamallia suunnitellessa pohdittaisiin samalla, minkä tason erotuomareita ja millaisia taitoja kyseinen sarjataso vaatisi ja sitten tämä pohdinta huomioitaisiin erotuomareiden koulutuksia suunnitellessa? Tukisiko tämä sitä, että useammalla olisi realistinen mielikuva tuomarien osaamistasosta? Mietin myös, että voisiko seuroissa vallita ajatusmalli, jossa perinteisten pelaaja- ja valmentajapolun lisäksi olisi myös erotuomaripolku, joihin mukana olevia harrastajia voisi ohjata? Tässä myös yksi tapa harrastaa tätä meille tärkeää lajia.

Mihin asioihin haluaisit erityisesti vaikuttaa hallituksessa?
Tiedämme kaikki liiton taloudellisen tilanteen olevan haastava. Varmasti jatkossakin joudutaan miettimään mihin liiton eurot riittävät ja mihin niitä on järkevää käyttää.

Vuorovaikutus eri toimijoiden välillä on tärkeää. Siiloissa työskentely tuottaa todennäköisesti päällekkäistä ylimääräistä työtä ja luo riskiä siihen, että kaikkia tärkeitä seikkoja ei ole kyetty huomioimaan. Korjausliikkeet tuovat taas lisää ylimääräistä työtä ja todennäköisesti myös turhaa mielipahaa.

On tärkeää, että jokainen lajin parissa toimiva kokee henkistä ja fyysistä turvallisuutta. Tämä vaatii toteutuakseen monenmoista asiaa.

Salibandy ei ole tällä hetkellä saavutettava laji meille kaikille – toivoisin omalla tekemiselläni pystyväni vaikuttamaan tähän.

Vapaa sana
Toivoisin, että liittokokoukseen saadaan mahdollisimman monta erilaista seuraa edustetuksi ja täten heidän äänensä kuuluville. Ilman harrastajia ei ole lajiliittoakaan, joten meidän mielipiteemme ovat tärkeitä mietittäessä yhteisen lajimme tulevaisuutta.