Puheenjohtaja- ja hallitusehdokas: Petri Hirvonen
Perustiedot
Nimi: Petri Hirvonen
Ikä: noin 50
Koulutus: KTM, FM
Ammatti: Marketing Manager, SW developer
Kotikunta: Lieto
Ehdottanut seura/seurat: SBS Lieto
Taustasi salibandyssa: Missä tehtävissä salibandyn parissa toimit tai olet aiemmin toiminut?
Olen pelannut harrastajaporukoissa ja alasarjoissa monta kymmentä vuotta, ja edelleenkin pelaan 4. divarissa.
Valmentajana olen toiminut myös yli 10 vuotta, valmentaen 2000, 2002, 2003, ja 2004 syntyneitä juniorijoukkueita, ja myös kahta aikuisten joukkuetta. Olen käynyt SBV2-tason valmentajakoulutuksen.
Salibandyerotuomarina olen niin ikään viheltänyt monta vuotta.
SBS Liedon puheenjohtajana olen toiminut kohta vuosikymmenen – kuten käytännössä myös toiminnanjohtajana, pieni seura kun olemme, ilman palkattua henkilökuntaa. Puheenjohtajakaudellani olemme kasvaneet n. 100 jäsenen seurasta n. 250 jäsenen seuraksi, ja olen pistänyt pystyyn kaikki juniorijoukkueemme ikäluokasta 2002 lähtien. Myös olen pistänyt pystyyn seuramme webbisivut, joita edelleen myös ylläpidän.
Muu aktiivisuus: luottamustoimet, järjestökokemus jne.
Luottamustoimet salibandyn parissa ovat täyttäneet vapaa-aikani sen verran mukavasti, että muihin vapaa-ajan järjestötoimiin, saatikka politiikkaan en ole pyynnöistä huolimatta lähtenyt!
Miksi olisit hyvä henkilö johtamaan Salibandyliittoa?
Koulutukseni, osaamiseni ja kokemukseni sekä salibandystä että sen ulkopuolelta on erittäin relevanttia hallitukseen. Koulutukseltani olen sekä FM (englanti, espanja, kasvatustieteet, opettajan pätevyys) että KTM (kansainvälinen markkinointi, tietojärjestelmätiede, hallinto).
Pääosan työurastani olen ollut töissä Nokialla/Microsoftilla Salossa, ja sen jälkeen kahdessa pienemmässä startup-yrityksessä. Työtehtävinä on ollut melkein kaikkea, koodauksesta IT-hankkeiden vetoon ja tiiminvetoon, myyntiin ja (nykyisin pääosin) markkinointiin. Ennen Nokia-aikoja toimin myös opettajana muutaman vuoden.
Minussa yhdistyy siis ihmisosaaminen, talousosaaminen, markkinointiosaaminen, organisaationaalinen osaaminen, johtamisosaaminen, kansainvälinen kokemus ja kielitaito, salibandytietämys (pelaaja, valmentaja, joukkueenjohtaja, tuomari, ja pelaajien vanhempi), ja myös IT-osaaminen (koodaustaito, informaatiojärjestelmien tuntemus).
Kevennyksenä todettakoon, että äärimmäisestä sopeutumis- ja stressinsietokyvystäni kertoo puolestaan se, että savolaissyntyisenä (ja Pohjois-Savossa Siilinjärvellä elämäni n. 20 ensimmäistä vuotta asuneena), olen pystynyt paitsi tulemaan toimeen niin myös tykkäämään Varsinais-Suomessa (Turussa ja Liedossa) asumisesta jo noin kolmen vuosikymmenen ajan!
Selvin vahvuuteni on loppupeleissä kuitenkin maalaisjärki, organisointikyky, ja kommunikointi. Ja pitkä kokemus seuratoiminnasta, kaikilta osa-alueilta. Osaan erottaa oleellisen ei-oleellisesta, ja näin hallitustyöskentelyssä on mahdollista käyttää energia oikeisiin asioihin, ja esittää ja kommunikoida asiat ymmärrettävästi. Teoria on hyvä renki mutta huono isäntä. Käytäntö voittaa aina teorian!
Miksi olisit hyvä henkilö hallituksen jäseneksi?
Sama vastaus kuin yllä.
Mikä on mielestäsi suomalaisen salibandyn tila tällä hetkellä? Missä on onnistuttu, missä on parannettavaa?
Huippusalibandyn tila Suomessa ei ole täydellinen, mutta silti varsin hyvä, myös verrattuna muihin valtalajeihin. Salibandystä on muodostunut vakavasti otettava urheilulaji perinteisten valtalajien, esim. jääkiekon, jalkapallon, koripallon ja lentopallon rinnalle, jopa joidenkin ohi. Salibandyn medianäkyvyys on noussut huomattavasti, mutta ei vieläkään ole suhteessa harrastajamääriin. Sosiaalisen median puolella on tehty hyvää työtä, esim. F-liigan Instagram on noussut jo melko suosituksi (n. 24200 seuraajaa), ja sisältö on hyvää!
Suurimpana haasteena huippusalibandyssä, niin kuin monessa muussakin lajissa, on katsojien saaminen lehtereille ottelutapahtumiin, ja siihen liittyen toiminnan pyörittämisen kannattavuus rahallisesti. Suoratoistopalvelut tavoittavat kyllä lajiniilot, mutta seurat eivät niistä valitettavasti hyödy niin paljon kuin siitä, että ihmiset yksinkertaisesti saapuisivat suurempina massoina paikan päälle ottelutapahtumiin.
Huippusalibandyn heikoiten hoidettu osa on ”sarjahäröily” ja ”toimintahäröily”. Sarjoja ja erilaisia cuppeja ja maajoukkueteitä ja -tapahtumia jne. on niin paljon, että muut kuin todelliset lajiniilot eivät mitenkään pysy perässä (mikä ihme on esim. Supercup?). Mielenkiinto laskee ja kustannukset seuroille ja pelaajille (/pelaajien vanhemmille) kasvavat. Tätä puolta pitää selkiyttää. Samalla kustannukset laskevat.
Selvästi huonoiten on onnistuttu aikuisten alasarjoissa, ja etenkin junioripuolella. Vielä kymmenen vuotta sitten, kehitystrendi junioripuolella oli kautta linjan, sekä pojissa että tytöissä, suorastaan mainio. Mutta viimeiset viisi vuotta on junnattu paikoillaan, jopa menty taaksepäin. (Korona on huono tekosyy, perussyyt ovat muualla).
Junioreissa tilanne on vaikea poikajoukkueissa, ja se on erittäin vaikea tyttöjoukkueissa. Harrastajamäärät eivät enää ole kasvaneet, vaan ne ovat jopa pienentyneet, ja varsinkin pikkuseuroissa joukkueiden pystyssä pitäminen pikkujunnuista teini-iän läpi aikuisikään on valmennukselta jo melkoinen mahtisuoritus!
Pelaajat siirtyvät isoihin seuroihin ja jäljellejääneet lopettavat, ja lopulta alle kymmeneen pelaajaan kaventuneella rosterilla ei enää voi lähteä sarjaan, jolloin joukkue lopettaa, ja teini-ikäisiltä muutenkin hankalassa iässä olevilta nuorilla loppuu se viimeinenkin liikunnan iloa tuottava harrastus. Ja se tarkoittaa monelle teini-ikäiselle myös sen viimeisen (koulun ulkopuolisen) selkeästi tervehenkisen yhteisön ja kaveripiirin katoamista, sekä kaiken liikunnan loppumista. Tähän on saatava muutos.
Mihin asioihin haluaisit erityisesti vaikuttaa hallituksessa?
Niin tärkeää kuin huippusalibandy ja kansainvälinen menestys onkin, niin sitäkin tärkeämpää on massojen liikuttaminen ja etenkin lasten ja nuorten saaminen mukaan salibandyyn – ja mukana pitäminen!
Harrastajamäärien nostaminen ja etenkin pienten ja keskisuurien seurojen ja niiden joukkueiden elinvoimaisuus on salibandyn tulevaisuuden avaintekijä. Ei meillä 10–15 vuoden päästä muuten ole vakavasti otettavaa huippusalibandyäkään.
Teemani lyhyesti:
1) Erityisesti pienten ja keskisuurten seurojen elinvoimaisuuden tukeminen – varsinkin junioreissa, mutta myös aikuisten alueellisissa sarjoissa (Huom! konkreettiset toimet listattu alla, kohdassa Teemani laajemmin)
2) Liiton talous kuntoon, kulut kuriin, ja toisaalta tyhmät seurojen lypsämiset kuriin (esim. se, että joukkue maksaa 20 euroa jokaisesta Y-pelaajamerkinnästä on 100 % rahastusta). Liiton toiminnan ja päätösten lähtökohta pitää aivan kaikessa olla se, että liitto on seuroja ja pelaajia varten. Ei koskaan toisinpäin.
3) Huippusalibandyn järkeistäminen, aikuisissa ja junioreissa. Ottelumäärät, maajoukkuemäärät, kaiken maailman erilaiset maajoukkuetietapahtumat ja epämääräiset cupit kriittisen tarkastelun alle. Salibandystä ja sarjajärjestelmistä on tehtävä suurelle yleisölle ymmärrettävissä oleva kokonaisuus, mitä ei normaalin ihmisen tarvitse erikseen ”opiskella” ymmärtääkseen.
Teemani laajemmin:
1) mukaantulon helppous
2) lajin harrastamisen edullisuus, varsinkin junioreissa
3) drop-outin vähentäminen junioreissa
4) lasten ja nuorten salibandyn alueellistaminen (=ei valtakunnallisia sarjoja kuin vasta aikaisintaan ~U17-/B-junnuiässä
5) liiton älytön seurojen rahastus laitettava kuriin (esim. turhanpäiväiset kirjausmaksut kuriin, tyyliin 20 euroa per Y-pelaajamerkintä on puhdasta rahastusta, joka aiheuttaa vain närää)
6) sellaiset kilpasalibandylähtöiset uudistukset laitettava kuriin, mitkä vaikuttavat negatiivisesti harrastajasalibandyyn (aikuisissa ja junioreissa). Esim. ei tehdä harrastajasarjoista väkisin kilpasarjoja ja ajeta joukkueita pelaamaan muualla kuin omalla kotipaikkakunnallaan vaikkapa pelkän pelialustan takia.
7) pidetään salibandy salibandynä, eli turvallisena taitolajina: vaikutetaan kansainvälisesti siihen, että säännöt ja tuomarointitulkinnat eivät vie lajia nykyistä vaarallisemmaksi (=loukkaantumisherkemmäksi), ts. vaarallinen fyysinen peli kuriin kaikilla sarjatasoilla!
8) huippusalibandyssä pelimäärien ja eri kilpailumuotojen kriittinen tarkastelu ja tarvittaessa karsiminen
9) F-liigan joukkueiden sarjaotteluiden määrän tarkistus joukkueiden edun mukaiseksi, joukkueiden toiveiden mukaiseksi
10) huippusalibandyn järkeistäminen: eri ikäkausien maajoukkueiden mahdollinen järkeistäminen, tai toiminnan laajuuden sopeuttaminen. Sarjojen ja erilaisten cuppien selkiyttäminen niin että muutkin kuin lajiniilot ymmärtävät mistä on kyse (mikä ihme on esim. Supercup?)
11) liiton organisaation laajentamiselle ja turhanpäiväisille uudistamisille kertakaikkinen stop: uudistuksia ei saa tehdä uudistamisen itsensä vuoksi, vaan siksi, että on oikea kentältä tullut tarve!
12) liiton päätöksenteko läpinäkyväksi: päätöksentekoelinten roolien kommunikointi selvästi, ja esim. hallituksen pöytäkirjat päätöksineen julkisiksi liiton webbisivuille.
13) Ja lopuksi… Ei enää uutta tulospalvelujärjestelmää! Nyt pysytään Torneopalissa ja hiotaan se!
Vapaa sana
Niin tärkeää kuin huippusalibandy ja kansainvälinen menestys onkin, niin sitäkin tärkeämpää on massojen liikuttaminen ja etenkin lasten ja nuorten saaminen mukaan salibandyyn – ja mukana pitäminen! Harrastajamäärien nostaminen ja etenkin pienten ja keskisuurien seurojen ja niiden joukkueiden elinvoimaisuus on salibandyn tulevaisuuden avaintekijä. Ei meillä 10–15 vuoden päästä muuten ole vakavasti otettavaa huippusalibandyäkään.
Teemani lyhyesti:
1) Erityisesti pienten ja keskisuurten seurojen elinvoimaisuuden tukeminen – varsinkin junioreissa, mutta myös aikuisten alueellisissa sarjoissa (Huom! konkreettiset toimet listattu kohdassa Teemani laajemmin)
2) Liiton talous kuntoon, kulut kuriin, ja toisaalta tyhmät seurojen lypsämiset kuriin (esim. se, että joukkue maksaa 20 euroa jokaisesta Y-pelaajamerkinnästä on 100 % rahastusta). Liiton toiminnan ja päätösten lähtökohta pitää aivan kaikessa olla se, että liitto on seuroja ja pelaajia varten. Ei koskaan toisinpäin.
3) Huippusalibandyn järkeistäminen, aikuisissa ja junioreissa. Ottelumäärät, maajoukkuemäärät, kaiken maailman erilaiset maajoukkuetietapahtumat ja epämääräiset cupit kriittisen tarkastelun alle. Salibandystä ja sarjajärjestelmistä on tehtävä suurelle yleisölle ymmärrettävissä oleva kokonaisuus, mitä ei normaalin ihmisen tarvitse erikseen ”opiskella” ymmärtääkseen.
Luethan myös kohdan Teemani laajemmin (löytyy kysymyksen ”Mihin asioihin haluaisit erityisesti vaikuttaa hallituksessa? alta).