Puolet Suomen kisajoukkueen pelaajista pelaa ulkomailla – Veera Kauppi on yksi heistä

UH BEO, Malmö FBC, Team Thorengruppen, Pixbo Wallenstam… Kahdestakymmenestä naisten MM-kisoihin valituista pelaajista peräti kymmenen pelaajaa, siis puolet, pelaa muualla kuin Suomessa. Ilmiö on tuttu muistakin maajoukkueista Huuhkajista Helmareihin.

Katso ohjelma, lähetysajat ja Suomen kokoonpano – naisten MM-turnaus vauhtiin lauantaina Uppsalassa

Salibandyssä kyseisen ilmiön kehitys on ollut nopea. Yhä useampi kotimainen pelaaja on lähtenyt ulkomaille. Tosin huippupelaajille valittavina ovat olleet vain kaksi maata: Sveitsi tai Ruotsi. Kyse ei ole rahasta, sillä oikea ammattilaisuus on vielä tulevaisuutta. Useimmille pelaaminen ulkomailla ei ole glamouria, vaan tiukalla nuudeli- ja tonnikalabudjeteilla elämistä.
Kyse on enemmänkin halusta kehittyä pelaajina.

Ulkomaiden sarjoihin lähteneet pyrkivät järjestämään arkeaan niin, että pystyisivät harjoittelemaan laadukkaammin. Vaikka Suomessa on menty eteenpäin, tulemme Ruotsia perässä. Tamperelaiset Oona ja Veera Kauppi, maajoukkueemme eturivin pelaajat, pelaavat jo neljättä kautta naapurimaassa.

Kysytään Ruotsin liigaa Team Thorengruppenin paidassa dominoivalta Veeralta, millainen ero on harjoittelukulttuurissa Suomessa ja Ruotsissa.
– Tulimme ympäristöön, missä on Ruotsin kovimpia salibandytähtiä. Tekemisen taso ja taito sekä fysiikkakin on paljon edellä siitä, mitä se on Suomessa. Joudut haastamaan itsesi jokaisessa treenitilanteessa. Esimerkiksi pallodrillissä syötöt tulevat kovempaa lapaan. Uumajassa harjoitteluolosuhteet ovat loistavat, hyvä halli ja hyvät harjoitteluajat.

Vuodet Ruotsissa ovat tuoneet otteisiin vieläkin lisää terävyyttä. Kuva: Juhani Järvenpää

Miten laadukkaampi harjoittelu on vienyt sinua eteenpäin pelaajana?
– Hyvien harjoitusten kautta pelinopeuteni on kasvanut. Pystyn tekemään asioita nopeammin pienemmässä tilassa. Fyysisellä puolella on tapahtunut paljonkin kehitystä, olen kestävämpi ja nopeampi. Vaikka ensimmäinen kauteni Ruotsissa oli yhtä maalintekoa, koen että minusta on tullut vieläkin vaarallisempi, pelinlukutaitooni on tullut uusia näkökulmia.

Nykyisen MM-joukkueen runko oli mukana jo Sveitsissä. Viime kisoissa oli kuitenkin kokematon joukkue. Kuvaile, millainen on nykyjoukkueen ero verrattuna viime kisojen joukkueeseen.
– Nyt joukkueen vaihtuvuus on ollut sopiva. Hyppäys Bratislavasta Sveitsin Neuchateliin oli iso. Se oli liian kova pala. Tällä kertaa meillä on kokeneempi joukkue, vaikka olemme yhä kohtuullisen nuoria keski-iältään. Kaksi lisävuotta treeniä tekee meistä parempia myös kentän puolella. Kisoissa henkinen puoli korostuu. Sveitsissä paine oli meille liian kova. Se tuli yllätyksenä monille. Uskon, että tällä kertaa olemme valmiimpia, sillä viime kerrasta on opittu.

Kaksi vuotta sitten Neuchatelissa Suomen kokemus ei vielä riittänyt Sveitsiä vastaan. Kuva: Ville Vuorinen

Tosiasia on, että maajoukkueen ykköskenttä on isossa tulosvastuussa. Maaleja on syntynyt tiuhaan aikaisemminkin, mutta niitä pitää tulla kisoissakin. Veera on Suomen naisten maajoukkuehistorian paras maalintekijä.

Miten itse koet tilanteen, kun ykkösketjulta odotetaan ihmetekoja?
– Itse henkilökohtaisesti nautin tilanteesta. Mitä tiukempi paikka, sitä nautinnollisempaa. Tässä mielessä rooli sopii minulle hyvin. Roolituksista on puhuttu joukkueen kesken. Tiedän, että päävastuu on ykköskentällä, mutta tulivoimaa löytyy muistakin kentällisistä. Ehkä sitä on viime peleissä vähän piiloteltu. Uskon, että kisoissa ketsuppipullo aukeaa muiltakin.

MM-kisat 2021 pelataan Uppsalassa. Finaalia varten on varattu IFU Arena, minne mahtuu vain alle 2500 katsojaa, käytännössä aivan liian vähän. Pelipaikan valinta on synnyttänyt kritiikkiä. Valinnan taustalla on kuitenkin ollut epäkiitollinen tilanne, mihin lajin kansainvälinen järjestö IFF joutui pelipaikkaa valittaessa.

Kolikolla on kuitenkin toinen puoli. Koetko, että Suomi saattaakin hyötyä tilanteesta, kun mahdollinen finaali pelataan pienessä hallissa?
– Siskoni Oonan kanssa käännettiin tilanne juuri näin päin. Se on Ruotsin tappio. Pelaaja voi saada uralleen yhdet tai kahdet kotikisat. Nyt voi käydä ruotsalaiselle pelaajalle niin, että kotikisoissa katsomossa onkin yleisöä vain pari tuhatta. Tietty fiilis jää kokematta. Harmittaa toki niiden Suomifanien puolesta, jotka eivät pääse kisoihin.

Veeralla on vahva jalkapallotausta. Tilastoihin on merkattu liigaotteluita Ilveksen paidassa ja yksi SM-hopea. Kauppi on edustanut myös Suomea nuorisomaajoukkuetasolla.

Olet vasta 24-vuotias. Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on jalkapallon suhteen?
– Elän vuoden kerrallaan. Jalkapallo on ollut tauolla, mutta en ole koskaan lopettanut sitä. Vaikka sydän vetää sillekin puolelle, tämä on enemmänkin aikakysymys. Minulla on jalkapallolle never say never -mentaliteetti, eli mieli tekisi. Toivotaan, että sillekin löytyisi aikaa jossain vaiheessa.

Veera on edustanut Suomea jo useammassa salibandyn arvokisoissa. Jos saisit valita, kumman valitsisit: naisten salibandyn arvokisat vai naisten jalkapallon arvokisat?
– Ilman muuta futiksen arvokisat, sillä se on vielä niin paljon edellä salibandyä. Jalkapallon arvokisoja olen seurannut tosi tarkkaan. En kyllä pistä pahakseni salibandynkin MM-kisoja, sillä ne ovat urani huippukohtia.

Veera ja minuutin aikaisemmin syntynyt Oona eivät ole identtisiä kaksosia. Heissä on geneettisesti yhtä paljon tai yhtä vähän samaa kuin sisaruksilla yleensäkin.
Tähän asti olette kulkeneet yhtä matkaa. Miten jatkossa?
– Se riippuu molempien elämäntilanteesta. Vanhemmatkin ovat aina sanoneet, että olemme kaksi eri ihmistä eikä meidän tarvitse tehdä yhteisiä päätöksiä. Tähän mennessä olemme menneet aina samaan paikkaan, mutta ei se ole itsestäänselvyys jatkossakaan.

Superkaksoset löytävät toisensa kentällä välillä kuin telepaattisella yhteydellä. Kuva: IFF

Kun olet asunut kohta viisi vuotta Ruotsissa, sinulla on mahdollisuus hakea Ruotsin kansalaisuutta. Miltä kuulostaa maajoukkue-edustus sinikeltainen peliasu ylläsi?
– Heh! Heh! Olen sanonut usein Ruotsin pelikavereilleni, että teidän kanssa on kivampi pelata kuin teitä vastaan. Se olisi kuitenkin vähän liikaa, jos minulla olisi sinikeltaista ylläni.

Kaksi MM-hopeaa, yksi MM-pronssi, kahdesti Ruotsin mestariksi, kahdesti maailman parhaaksi valittu naissalibandypelaaja, pistepörssin voittoja, eniten maaleja Suomen naisten maajoukkueen salibandyhistoriassa…Veera Kaupilla meriittejä ja pystejä palkintokaapissa riittää. Yksi kuitenkin vielä puuttuu – aikuisten maailmanmestaruus.

Jaa artikkeli