Salibandyliiton hallitus on nimennyt naisten salibandymaajoukkueen valmennusryhmän. Lasse Kurronen jatkaa päävalmentajana, samoin muu valmennustiimi. Lajivalmentajiksi on kiinnitetty Aki Vilander ja Jukka Ruotsalainen sekä Tiia Ukkonen joukkueenjohtajaksi. Sopimukset kestävät vuoden 2023 loppuun saakka. Jutun lopussa huippu-urheilujohtaja Jarkko Rantala avaa valintaprosessia.
Kurroselle jatkopesti tarkoittaa, että hän johdattaa naisten maajoukkueen MM-areenalle jo neljännen kerran. Kahden vuoden periodi huipentuu 2023 lopulla Singaporessa järjestettäviin maailmanmestaruuskisoihin.
Lasse Kurronen, jo neljäs MM-projekti edessä. Millä mielin tartut tällä kertaa tehtävään?
– Totta kai on suuri kunnia, että edelleen minun halutaan jatkavan. Ja hyvin nöyrin mielin lähdetään uuteen projektiin.
– Päätös ei nyt ollut ihan itsestään selvä. Tiedostan hyvin, että vuosien saatossa saattaa naama alkaa kulua ja luottamus pitää ansaita aina uudelleen. Piti todella pohtia, miten paljon minulla on vielä annettavaa naisten maajoukkueelle. Kuitenkin sekä valmennustiimin että pelaajien vahva tuki sai tuntemaan, että pystymme kaikki vielä oppimaan ja kehittymään. Tuntuu, että matka on edelleen kesken. Totta kai karvas joulukuun finaalitappio jätti myös nälkää vielä mukavasti.
Uusi kisaprojekti käynnistyy, mikä muuttuu?
– Uppsalan MM-joukkueelta keräsimme pelaajapalautteen ja purimme kisat joukkueena helmikuun alussa. Saimme arvokasta tietoa pelaajilta mikä heidän mielestään toimii ja mitä pitää kehittää. Pelaajat kokivat, että taktinen osaaminen ja avoin luottamukseen perustuva ilmapiiri ovat suurimpia vahvuuksiamme.
– Sen sijaan pelaajamateriaalimme etenkin ratkaisupelien ”tuloksentekoketjuihin” on kapea. Sitä osastoa meillä on nyt kaksi vuotta aikaa leventää ja toivottavasti mahdollisimman moni tarttuu haasteeseen. Valmentajien unelma olisi, että meillä olisi Singaporessa kolme ketjua, jotka jakaisivat tulosvastuuta myös ratkaisupeleissä. Toki terävä kärkemme on toivottavasti vahvuus myös Singaporessa.
– Seuraavaksi ryhdytään sitä leveyttä kartoittamaan. Minulla on pitkä lista pelaajia, joiden motivaatiotasoa haluan selvittää ensimmäisenä. Seuraava leiritys on toukokuun lopulla ja se on noin 35 pelaajan leiri. Hyvä näytönpaikka myös monille uusille pelaajille. Olemme käyneet U19-valmennuksen kanssa tilannetta läpi ja sieltä nousee varmasti muutama uusi pelaaja naisten rinkiin. Ikärasismia emme harrasta, vaan haluaisin maajoukkueeseen mukaan myös uusia jo kokeneempia pelaajia. Esimerkiksi Bratislavan kisoissa pelannut Minna Kallio debytoi maajoukkueessa vasta 33-vuotiaana.
– Tiedostan hyvin, että huippupelaajaksi kypsyminen voi tapahtua hyvinkin eri aikaan ja toivon sekä pelaajia että valmentajia olemaan aktiivisia myös maajoukkueen suuntaan, jos meiltä jää jotain havaitsematta. Otamme mielellämme näkemyksiä.
Kurronen aloitti naisten päävalmentajana vuoden 2015 MM-kotikisojen jälkeen. Ensimmäisistä arvokisoista 2017 Bratislavasta tuliaisina oli hopeaa, kaksi vuotta myöhemmin Neuchatelista pronssia ja viimeksi Uppsalassa pelatusta MM-turnauksesta jälleen karvaasti hopeaa. Kahdesti kirkkain eli MM-kulta on ollut lähellä, ja kirvonnut Suomen käsistä finaalin jatkoajalla ja rangaistuslaukauksilla. Viimeisin sinivalkoisten MM-kulta on vuoden 2001 Latvian kisoista.
Tuhannen taalan kysymys kuuluukin, miten hopea kirkastetaan kullaksi?
– Tavoite on tosi kova, mutta olemme osoittaneet, että parhaimmillaan olemme aika lähellä. Se on selvä, että takamatkalta edelleen lähdetään. Tässä on kuitenkin 22 kuukautta aikaa kehittyä, mikä on riittävästi ihan isonkin muutoksen tekemiseen. Se vaatii, että riittävän monen pelaajan jokapäiväiset tekemiset ja valinnat kääntyvät tavoittelemaan maailman huippua.
– Urheilu on sinällään rehellistä puuhaa, että juuri sen verran saadaan, kun ansaitaan. Vielä ei olla sitä mestaruutta tekemisellämme ansaittu.
Nyt nimettyjen sopimukset jatkuvat 31.12.2023 saakka. Muut taustoilla toimijat valitaan ennen kevään maajoukkueleiriä.
”Ei vaihdeta vain vaihtamisen takia” – huippu-urheilujohtaja avaa prosessia
Päävalmentajan, kuten koko tiimin valinnan takana vaikutti vahvasti Salibandyliiton huippu-urheilujohtaja Jarkko Rantala, joka selvitti kokonaisuutta hallituksen toimeksiantona.
Millainen prosessi tässä kaiken kaikkiaan oli takana, ja mitkä asiat painoivat vaa´ssa kun päädyit esittämään jatkosopimusta Lasse Kurroselle ja muille valmentajille?
– Jo edellisen jatkosopimuksen yhteydessä vuonna 2019 kävin Kurrosen kanssa keskustelun, jossa totesin, että Uppsalan MM2021-kisojen jälkeen koen olevan hyvä aika vaihtaa maajoukkueen vetäjää. Päävalmentajan rooli on aika kuluttava ja varsinkin, kun vaatimustasoa on pyritty nostamaan. Eikä pelkästään maajoukkueen toiminnassa, vaan laajemmin naisten salibandyssa sen ymmärryksen lisäämiseksi, mitä kansainvälisellä huipulla pelaaminen tarkoittaa.
– Jos – tai pikemmin kun – haluamme nostaa F-liigan maailman parhaimmaksi sarjaksi liiton strategian mukaisesti, niin meidän on nähtävä sekä pelilliset että toimintaympäristön kehityskohteet laajemmin, eikä esimerkiksi Ruotsin Superliiga ole se sarja, jonne pelaajat hakeutuvat tulevaisuudessa kovatasoisempien pelien perässä.
– Kartoitin erilaisia vaihtoehtoja yli vuoden ajan ykkösprioriteettina maajoukkuetoiminnan vaatimustason kehittäminen, joka vaatii myös vahvaa substanssiosaamista lajista. Tämä edellyttää valmentajalta runsasta ajankäyttöä, joka ei ainakaan helpottanut mahdollisen päävalmentajapoolin laajentamista.
– Samaan aikaan maajoukkueen peli kehittyi, sekä valmennustiimin toiminta muuttui koko ajan ammattimaisemmaksi ja entistä selkeämmin roolitetuksi. Vaikka alun perin ajatus oli uusia valmennusta, niin Uppsalan kisojen jälkeen oli selviö, ettei ole tarvetta vaihtaa sitä vain vaihtamisen takia, vaan nykyisen tiimin kanssa joukkueen toimintaa voidaan edelleen kehittää.
– Esittelin hallitukselle kartoituksen tulokset, sekä esitykseni vanhan valmennustiimin jatkosopimuksesta – nimenomaan koko tiimin – ei pelkän päävalmentajan. Osaltaan valmennustiimin kehittymisen takana on päävalmentaja Kurrosen kehittyminen tiiminsä johtajana, mutta myös valmentajien keskinäisen vuorovaikutuksen paraneminen, sekä erilaisista toimintaympäristöistä saatujen virikkeiden ja oppien hyödyntäminen maajoukkueen toimintaan. Tähän kokonaisuuteen, myös osana valmennusta, oleellisesti kuuluu joukkueenjohtaja Tiia Ukkonen.