“Sosiaalista puolta ei voi olla korostamatta liikaa” - Seniorimestari Martti Puuperä on nelinkertainen mitalisti

Seniorisalibandya pelataan M35-M65 ja N30 ikäluokissa valtakunnallisissa kilpasarjoissa sekä M35-M45 ikäluokissa alueellisina haastajasarjoina. Viime kaudella sarjoihin osallistui yhteensä 119 joukkuetta.

Seniorisarjojen ottelut pelataan turnausmuotoisesti joko alueellisesti tai valtakunnallisesti. Lähtökohtaisesti kaikki SM-tason sarjat ovat aina valtakunnallisia, kun taas haastajasarjat alueellisia. Sarjan joukkueet jaetaan, joukkuemäärästä riippuen, joko yhteen tai useampaan lohkoon. Nämä joukkueet pelaavat runkosarjan läpi joko kaksin- tai kolminkertaisena sarjana. Tämän jälkeen lohkojen parhaimmat joukkueet etenevät lopputurnaukseen, jossa päästään taistelemaan palkintosijoista. 

Martti Puuperä, 62, on todellinen seniorisarjojen mestari. Viime kauden finaaliotteluissa Martti voitti joukkueidensa SC Dalmac ja BeWe Pegasos kanssa kultaa M50, M55 ja M65 -sarjoissa ja hopeaa M60 -sarjassa SC Dalmacin riveissä. Seniorisarjoissa pelaamisen kolminkertainen kultamitalisti on aloittanut kaudella 2001-2002 M40-sarjassa.

Miten matka salibandyn pariin on alkanut? Mikä on innostuttanut lajin parissa ja millainen tunnelma seniorisarjoissa on? Seuraavaksi haastattelussa helsinkiläinen Martti Puuperä.

Miten ja milloin olet alun perin päätynyt salibandyn pariin? 

Koulussa jo 70-luvun lopulla pelailtiin urheilutunneilla sählyä – tai ainakin jotain sen esimuotoa. Varsinaisesti harrastukseni alkoi työpaikan sählyvuoroilla 1990-luvun lopulla. Maalivahdin ura alkoi vahingossa vuonna 2000. Eräällä höntsävuorolla maalivahti heitti kypärän puoleen kenttään ja poistui vihaisena paikalta. Seuraavaan Arenaliigan peliin oli pari päivää ja jostain piti löytää maalivahti. Sanoin että voin kokeilla, vaikka en oikein pystynyt silloin olemaan polvillani. 

Miksi juuri salibandy? 

Salibandyn aloituskynnys on pieni ja erilaisia sarjoja ja porukoita löytyy kaiken tasoisille pelaajille. Joukkuelajien sosiaalista puolta ei voi myöskään olla korostamatta liikaa.

Mikä on saanut sinut lähtemään mukaan seniorisarjoihin? 

Varmaan halu kehittää omaa harrastusta ja kaveripiirin houkuttelu. Ehkä vähän kilpailuviettiäkin on, mutta pääasiana on minulle aina ollut, että saan pelata. 

Millainen tunnelma seniorisalibandy sarjoissa on?

Erityisesti ”ylimmillä sarjatasoilla” M60 ja M65 suhtautuminen peliin ei ole enää niin haudanvakavaa. Kaikki toki haluavat mieluummin voittaa kuin hävitä, mutta kun maileja on riittävästi mittarissa, niin voittoja ja häviöitä on vuosien varrella totuttu käsittelemään. Jotenkin me vanhenemme suunnilleen samaa tahtia, niin naamat eri joukkueissa alkavat olla vuosien varrelta aika tuttuja.

Entäs mieleenpainuvin maali?

Kyllä se varmaan oli kun sain ensimmäinen mestaruuden. Tämä tapahtui M55-sarjassa kaudella 2013-2014. Itse pelasin nollapelin maalissa SC-Sählyn voittaessa Maalihaukat loppuottelussa 1-0. Pekka Kainulaisen maali toisessa erä nosti tunnelman huippuun – tosin ei vähentänyt perhosia vatsassa ollenkaan.

Tällä kaudella M65-sarjan välierässä BeWe Pegasos – Merikoski oli vähän vastaava tilanne kun peli vielä 2 minuuttia ennen loppua oli 0-0. Onneksi Rokkosen Hannu teki sen ottelun ainokaisen. 

Miten näet joukkueurheilun vaikutuksen lajia harrastavalle – mitä se antaa?

Itselleni ei lenkkeily ole koskaan oikein maittanut. Hyötyliikunnan lisäksi nämä joukkuelajit ovat olleet se, jolla olen yrittänyt pitää kuntoani yllä. Ja taas on mainittava tuo joukkuelajien sosiaalisuus ja kaveripiiri joka kannustaa jatkamaan. Toisella säännöllisellä viikoittaisella harkkavuorollani, jota Paajasen Sepi sunnuntai-iltaisin pyörittää myös ns. jälkipelit ovat isossa roolissa. Sillä vuorolla on paitsi samoja tuttuja seniorisarjojen pelaajia kuin keskiviikkoisinkin, mutta myös esim. muutama isä-poika yhdistelmä ja värikkäitä persoonia, mainitakseni vaikka Kalle Kosken, joka niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin päästelee aina parastaan.

Voitit kaudella 2021 – 2022 mitalin miesten seniorisarjoissa 50, 55, 60 ja 65 -vuotiaissa. Kolme kultaa ja yksi hopea. Kerro tästä lisää!

No totuushan on, että sain vähän ansiotonta arvonnousua; minun piti kaudella pelata vain SC Dalmacin M60-joukkueessa kentällä ja varamaalivahtina sekä BeWe Pegasoksen M65 joukkueessa alaikäisenä maalivahtina, jossa en kauden aikana hävinnyt peliäkään.

Mutta kauden aikana kuitenkin sattuu ja tapahtuu, ja niin SC Dalmacin M50 joukkue oli yhdessä turnauksessa ilman maalivahtia ja M55 joukkue toisessa tarvitsi kenttäpelaajia. No voittojahan noista otteluista tuli, M50-sarjassa voisi melkein sanoa, että maalivahdista huolimatta.

Millaisia käänteitä kultaotteluissa oli? Miten mestaruudet napattiin? 

”Junnusarjojen” M50 ja M55 loppuotteluissa en ollut mukana pelaamassa. M50 loppuottelun onnistuin kyllä näkemään, koska samana päivänä oli M60 lopputurnaus. Vinskin (Heikki Vienola) jatkoaikamaali ratkaisi voiton Dalmacille. Päivän ensimmäinen mitali.

M60 loppuottelu meni sekin jatkoajalle Dalmacin viime hetken tasoituksella, eli ei se kauden neljäskään kulta kauhean kaukana ollut. SC Sähly kuitenkin punnersi sen tarvittavan jatkoaikamaalin. Sählyhän on oma vanha joukkueeni ja kaikki sen pelaajat ovat minulle tuttuja. Olin jopa itse rakentamassa joukkuetta silloin kaudelle 2013-2014. Onnea Sählylle!

M65-loppuottelu Iisalmessa oli yllättävän ”helppo”, ja pystyin itse pelaamaan melko rennosti, vaikka yhden maalin heti alkuun päästinkin. Varmaan tuo tiukka välierä nosti joukkueen itseluottamusta ja tahtotilaa siivittäen BeWen flow-tilaan. Ei tuntunut kotimatka Iisalmesta niin pitkältä kuin vaikka neljännen sijan jälkeen olisi tuntunut. 

Mitä nämä mitalit kertovat?

Minun kohdallani varmaan hyvästä onnesta. Onhan nämä itselle hauskoja muistoja, vaikka tuskin näistä mitaleista lapset tulevat aikanaan perinnönjaossa riitelemään. On hienoa päästä pelaamaan samaan joukkueeseen lajin ikonien, kuten Vinskin ja Jarmo ”Japi” Perttilän kanssa, joilla edelleen on intohimo pelata ja menestyä. 

Nyt palauttelen kroppaa kuntoon ensi kautta varten ja toivon, että vielä olisi monia vuosia peliuraa edessä. Koskaan ei tiedä milloin oma pelaaminen loppuu ja muutama ystävä on jo siirtynyt yläkerran areenoille. Positiivisin mielin eteenpäin! 

Kauden 2022-23 seniorisarjojen ilmoittautuminen alkaa elokuun alkupuolella ja päättyy 11.9. Pelit alkavat loka-marraskuussa. 

Lue lisää:

Seniorisalibandy

Näin päättyivät seniorisarjat – tässä kaikki mitalistit

Senioripelaajat kohtaavat Tampereella – salibandy mukana ensi kesän European Masters Gamesissa

Salla Nuorteva
Sarjapäällikkö
Miesten ja naisten Suomen Cup, naisten 1. divisioona, miesten Suomisarja sekä seniorisarjat.

Teksti: Vilma Pekkala
Kuva: Martti Puuperä

Jaa artikkeli