Päijät-Hämeen Salibandyseurassa, tutummin Pelicans SB:ssä, seuratoiminta ei tarkoita pelkkää pelaamista. Lahtelaisseurassa välittäminen on aidosti läsnä.
– Seura muodostuu ihmisistä, ei yksilöistä vaan ryhmästä ihmisiä, kiteyttää Pelicans SB:n toiminnanjohtaja Jari Koskinen seuratoiminnan ytimen.
– Mitä isompi ryhmä, sen isompi seura ja sitä paremmat mahdollisuudet selvitä arjesta.
Koskisella on 30 vuoden kokemus seuratoiminnasta.
– Liian usein seuran toiminta kulminoituu yhteen tekijään. Pelicans SB:ssä on alusta asti lähdetty siitä, ettei näin saa olla.
Jäsenistöä kuunnellaan
Pelicans SB:n arvot ovat yhteisöllisyys, tasa-arvoisuus ja kunnioittaminen. Maaliskuun alussa Pelicans SB sai Tähtiseura-tunnuksen. Tähtiseura on Olympiakomitean, lajiliittojen ja aluejärjestöjen laatuohjelma, jonka tavoitteena on suomalaisen urheiluseuratoiminnan kokonaisvaltainen kehittäminen.
Salibandyliitto on mukana laatuohjelmassa salibandyn seurakehityksen Seura360-prosessin kautta. Salibandyssa Tähtiseura-tunnuksia myönnetään lasten ja nuorten sekä aikuisten liikunnan osa-alueilla.
Päästäkseen Tähtiseuraksi seuran tulee täyttää määrätyt laatutekijät, jotka koostuvat osa-aluekohtaisista ja kaikille yhteisistä laatutekijöistä. Tähtiseurassa niin kilpaileminen kuin harrastaminen on tärkeää.
– Seurassa laadittiin 2025-strategiaa samanaikaisesti Tähtiseura-projektin kanssa, Koskinen kertoo.
– Ytimessä on ollut yhdistää seuran eri ryhmät ja eri tekijät. Karkealla jaolla noin puolet seuran jäsenistä on kerholaisia ja toinen puoli kilpailutoiminnassa mukana olevia. Olemme jo onnistuneet saamaan nämä puoliskot isossa kuvassa ”keskustelemaan keskenään”.
Pelicans SB:n toiminnassa välittäminen on aidosti läsnä.
– Sekä pelaajat että vanhemmat huomioidaan ja jäsenistöä kuunnellaan, kun tehdään päätöksiä ja muutoksia.
Nimi ja väritys uusiksi
Pelicans SB on vuonna 2012 perustetun Päijät-Hämeen Salibandyseura ry:n sivutoiminimi. Se on täysin itsenäinen yhdistys, jolle jääkiekko-osakeyhtiö Pelicans on antanut nimen- ja logonkäyttöoikeuden toistaiseksi.
– Päijät-Hämeen Salibandyseuralla oli alkujaan oranssi-musta väritys. Kun Pelicans Oy kolmisen vuotta sitten lähestyi ja kysyi yhteistyömahdollisuutta, meidän jäsenistömme äänesti yhteistyön puolesta. Samalla pääväri vaihtui turkoosiksi. Ensimmäisellä kaudella 2017–18 meidänkin nimenämme oli vain Pelicans, mutta SB lisättiin sitten perään, jotta tiedetään, mistä lajista on kysymys.
Yhteistyö ei ole keneltäkään pois
– Pelicans SB:n hallitus luottaa siihen, että iso yhteisö tuottaa kaikille hyvää ja yhteisöllisyys entisestään kasvaa. Tunnettu logo sitä paitsi madaltaa huomattavasti kynnystä tulla mukaan harrastustoimintaan, Koskinen huomauttaa.
– Pelicans-logon alla on tätä nykyä lähes 3000 junioria, joista 1200 salibandyn puolella.
Koskisella on aiempaakin kokemusta suhteellisen tuntemattoman salibandyorganisaation saattamisesta tunnetun urheilubrändin alle. Yhdessä Jouni Kontion kanssa hän vuonna 1989 perusti Turun ensimmäisen salibandyseuran IK Academyn (sittemmin I.K.A. SBS).
– Vuonna 1995 minä päätin seuran siirtymisestä TPS:n nimen alle, kertoo Koskinen, vaikka onkin asunut Lahdessa jo vuodesta 1990.
– Vasta nyt Turussa jääkiekko- ja jalkapallopiirit alkavat vähitellen ymmärtää, ettei tällainen yhteistyö ole keneltäkään pois. Me esimerkiksi järjestämme kesäleiritoimintaa yhdessä jääkiekko-Pelicansin kanssa.
Matkan varrella on tapahtunut
Eräällä taitoleirillä Koskinen kysyi lapsilta, kuinka moni heistä pelaa Pelicansin joukkueissa.
– Kaikki nostivat käden ylös. Kysyin vetäjältä, voiko tosiaankin olla noin. ”Ei, kyllä näistä suurin osa on kerholaisia”, vetäjä vastasi. Eli kerholaisetkin mieltävät, että tämä on se juttu ja ylpeinä kantavat turkooseja värejä, kertoo Koskinen, joka käynnisti aikoinaan salibandytoiminnan Lahteen paikallisen NMKY:n organisaatioon.
– Namikan tarun päätyttyä olin päättänyt, etten enää lähde mihinkään seuraan touhuamaan. Mutta sitten vuonna 2012 minua pyydettiin Päijät-Hämeen Salibandyyn. Lupauduin sillä ehdolla, ettei seurassa ole yhtään aikuisjoukkuetta. Silloin ei vielä ollut, mutta matkan varrella on taas tapahtunut, Koskinen naurahtaa.
Seuran perustamisvaiheessa jäsenmäärä oli 68, nyt jäseniä on 1262. Pelicans SB:n naiset pelaavat ensi kaudella F-liigan tasolohko B:ssä, miehet kakkosdivaria.
Kriittisin silmin
Koskinen näkee salibandyn olevan aikuisurheilun osalta samassa tilanteessa kuin 20 vuotta sitten.
– On hienoa, että ollaan rohkeasti muutoksen tiellä, mutta tässä lajissa ollaan liian monta kertaa oltu muutoksen tiellä, Koskinen viittaa muun muassa tuoreeseen pääsarjojen uuden nimen lanseeraukseen.
– Ikään kuin keksittäisiin koko ajan lisää asioita, miten pitäisi toimia. Kuitenkin väittäisin, että parinkymmenen suurimman seuran osalta toiminta alkaa olla ry-mittapuun mukaan melko ammattimaista. Silti emme pysty vielä tuottamaan aikuisurheiluun edes puoliammattilaisuutta. Tuppaa unohtumaan, että 1998–2002 Suomessa kuitenkin oli puoliammattilaispelaajia monessa salibandyseurassa.
Koskinen katselee nyt tiettyjä seuratoiminta-asioita kriittisin silmin.
– Junioritoiminta on mennyt valovuoden eteenpäin vuosituhannen vaihteesta. Valitettavasti liitto ei ole pysynyt mukana kehityksessä, kun meidänkin C2-poikien joukkueemme matkusti viime vuonna aluesarjassa 10 000 kilometriä bussissa, hän kritisoi.
– Se ei kerro onnistuneesta sarjajärjestelmästä. Joissakin asioissa mennään väärään suuntaan. Tällaista vankkumatonta salibandyihmistä sellainen harmittaa.
Pelaajien poismuutto ei ole epäonnistumista
Koskinen korostaa, että seura voi olla muutakin kuin vain pelaamisen mahdollistava organisaatio.
– Se antaa eväitä lapsille tulevaisuuteen ja voi tarjota jonkun syvällisemmänkin merkityksen: esimerkiksi työpaikan tai yhteisön, jossa voi rakentaa oman tulevaisuuden.
Koskinen kokee, että seura on entistä enemmän yhdistävä tekijä.
– Turkoosia väriä kannetaan ylpeinä. Mutta on selvää, että jos meillä olisi miesten edustusjoukkue liigassa, ei A- ja B-juniori-ikäisinä lopettavien tai muualle siirtyvien pelaajien määrä olisi niin raju. C1:een asti meillä on hyvä polku, hän toteaa.
– Tyttöjen ja naisten osalta kirjoitetaan pelaajien joukkopaosta Pelicans SB:stä. Emme me itse koe organisaationa epäonnistuneemme, jos pelaajamme kelpaavat liigaseuroihin, kun he muuttavat Lahdesta opiskelupaikkakunnilleen. Muun muassa Vierumäki ja Pajulahti eivät opistoina tuota meille pelaajamateriaalia samalla tavalla, koska Lahdesta pääsee suunnilleen yhtä nopeasti pääkaupunkiseudullekin. Päijät-Hämeen Salibandyseurasta on vuosien mittaan mennyt liigaseuroihin ympäri Suomen kymmeniä pelaajia Ei meillä mitään ongelmaa sen suhteen ole.
E-urheilua ja eritysryhmiäkin
Elektroninen urheilu on ollut Pelicans SB:ssä mukana nyt puolisentoista vuotta lähinnä kerhotoiminnan puitteissa.
– Totesimme, että se on e-urheilijoiden oma juttu. Sen yhdistäminen salibandytoimintaan ei onnistunut. Idea ”ostettiin” vasta, kun yhteen pelikertaan viikossa yhdistettiin yksi liikuntakerta, Koskinen kertoo.
Pelicans SB:ssä on toiminut myös erityisryhmien joukkue.
– Sellainen toiminta on minulle tuttua jo Namikan ajoilta. Pätevän vetäjän puuttuessa kehitysvammaisten joukkueen toiminta oli Pelicans SB:ssä välillä jäissä. Mutta nyt olemme saaneet siihen vastuuhenkilön. Erityisryhmävalmentaminenhan on paljon haastavampaa kuin ns. normaali valmentaminen.
Artikkeli kuuluu seurakehityksen juttusarjaan, jossa esitellään salibandyseurojen toimintaa.
Lue myös:
Seurakehityksen juttusarja alkaa: Ytimessä ihmiset – Westend Indiansissa mennään mittareiden mukaan
Seurakehityksen juttusarjassa vuorossa Blackbirds: Toimiva sähköinen järjestelmä säästää hurjasti seuratoimijoiden aikaa
Seurakehitys: Strategia on tärkeässä roolissa Santa’s Unitedin arjessa
Teksti: Matti Hannula
Kuva:Esa Jokinen