Hämärästi vielä muistan, kuinka joskus 1990-luvun puolivälissä kiiri Keski-Suomesta tieto, että Vesa Koirikiven, Pete Heinosen ja Timo Välimaan tapaisten Happeen tähtinimien joukkoon oli nousemassa joku Mika Kohonen -niminen nuori lupaus.
Ja nyt tuo nuori kaveri on yhtäkkiä jo lopettamassa pelaajauransa melkein kaiken mahdollisen voittaneena.
Muidenkin pallopelien jarilitmasten ja teemuselänteiden tavoin saimme seurata suurimman osan Mika Kohosen urasta ulkomaanuutisina ja maailmanvalloituksen lomassa odotettuina visiitteinä maaotteluihin ja Suomi-paitaan.
Muutama mikakohoshetki on itselleni jäänyt erityisesti mieleen.
MM-finaalin 2008 jatkoaikaratkaisu, kun Kohonen imaisi laidassa kaksi Ruotsin pelaajaa kimppuunsa ja livautti sitten juuri oikealla hetkellä pallon Rickie Hyväriselle ja kultaisen maalin tuoneen 2–1-hyökkäyksen vauhtiin. Mihu osana yhteistä kuviota, pohjustamassa ratkaisun, tekemässä kavereista rinnalla vieläkin parempia.
MM-finaalin päätös 2016 Riiassa, kun Tatu Väänänen toi MM-pokaalin Mika Kohosen nostettavaksi, jotta Suomen kultajuhla pääsi vauhtiin. Mihu joukkuetovereiden arvostamana jo isähahmoksi varttuneena vanhempana valtiomiehenä.
Helteinen kesäilta 2017 Puolan Wroclawissa, kun Kohonen palkittiin World Gamesin päivän urheilijana. Vaikka se oli salibandyn maailmassa pieni turnaus, olivat puitteet tuona iltana melkoiset kymmentuhatpäisen ihmismassan kiehuessa yleisönä ja meidän valokuvaajien kyyristellessä korokkeella esiintymislavan edessä tähtien jalkojen juuressa. Mihu taas kerran tyylikkäänä salibandyn edustajana ja lajin kasvoina.
Mika Kohonen ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen suomalaispelaaja Ruotsin liigassa, mutta sarjaa Balrogissa dominoidessaan hän nosti koko meikäläisen salibandyn imagoa lajin emämaassa ja näytti, että pelaaja från östra grannlandet voi olla yhtä hyvä ja jopa vielä parempi kuin ruotsalaistähdet. Yhtä kunnioittavaa sävyä sikäläisessä mediassa on nähty vasta nyt Kaupin ihmekaksosten kohdalla.
Mika Kohonen olisi aikalaisten mukaan ollut halutessaan tähti myös jääkiekossa, joka jalkapallon rinnalla olikin hänen lapsuuden unelmansa. Valinnan kallistuminen niiden sijasta salibandyyn olisi mukava nähdä samalla merkkinä lajimme noususta yhdeksi todelliseksi vaihtoehdoksi tavoitteelliselle urheilijalle. (Vaikka toki yhtä lailla sen voi nähdä vain yhden yksilön yhtenä valintana)
Mika Kohonen ei häikäissyt ilmaveiveillä, liigan kovimmalla lämärillä tai nopeimmilla jaloilla vaan tekemällä salibandynkin ytimenä olevat perusasiat paremmin kuin kukaan muu. Syötä, kuljeta, lauo: ennen kaikkea hahmota peli ja ajattele vielä vähän nopeammin ja vielä vähän pidemmälle kuin muut.
Mika Kohosen tekemisestä ja puheista on aina paistanut rakkaus pelaamiseen ja se, miten lähellä hän samalla koko ajan on säilynyt lapsuuden pihapelejä ja leikkiä pallolla, leikkivälineistä parhaalla. Ja se on samalla pitänyt hänet samanlaisena ja samaistuttavana kuin me kaikki, jotka olemme jakaneet rakkauden pelaamiseen.
Vaikka liian kiltit eivät kuulemma tosipeleissä pärjää, ei Mika Kohosen ei ole tarvinnut olla kaukalossa ilkeä tai veemäinen ollakseen maailman paras. Otteista on huokunut kunnioitus itse peliä ja muita mukana olevia kohtaan.
Samaa juurta on ollut se lämpö ja huomaavaisuus, jolla Mika Kohonen on jaksanut vuodesta toiseen olla huippusalibandyn kasvot, antaa haastatteluja ja kannustaa muitakin. Niin Mika kuin Mikko Kohosenkin kanssa keskustelemisen jälkeen ovat salibandy ja pelaaminen itsestänikin tuntuneet vielä tavallistakin hienommilta jutuilta. Ja sen inhimillisyyden on kruunannut, kuinka Mika Kohonen on pelaajauran kallistuessa lopuilleen uskaltanut näyttää, kuinka maailman paras voi myös olla heikko ja tuntea epävarmuutta, kuten viimeksi Joel Siltanen Pääkallon kolumnissaan muistutti.
Mika Kohoselle on helppo toivoa kaikkea hyvää ja salibandylle, että laji saisi nauttia Mihun hienoista ominaisuuksista myös valmentajana tai mihin rooleihin hän salibandyssa vielä päätyykin.
Mika Hilska
Lue myös:
Pääkallo.fi: Näkökulma: Maailman paras on ihminen, ja se on Mika Kohosen tärkein perintö
Ilta-Sanomat: Kommentti: Mika Kohonen lopettaa käsittämättömän uransa – pelin mestari jättää urheiluun perinnön, jota ei saa koskaan unohtaa
Kuvia Mika Kohosesta neljältä eri vuosikymmeneltä
