Joona Rantala vaihtoi Salibandyliigan mestarin pronssijoukkueeseen - haussa iso rooli

”Isoin juttu siirrossa on se, että Nokian KRP:ssa on isompi rooli tarjolla. Sisäinen vaatimustasoni ei anna periksi sille, etten pääse vaikuttamaan peliin.”

Yksi viime kauden kiistattomista yllättäjistä oli Nokian KRP. Joukkue pelasi upean runkosarjan, ja kruunasi kautensa voittamalla seurahistorian ensimmäisen mitalin. Pronssimitalistia ei voi laskea ulos menestyjistä puhuttaessa tälläkään kaudella. Joukkueen runko säilyi hyvin kasassa ja tulivoimaa löytyy viime kauden tavoin Henri Johanssonin ja Jere Oksasen johdolla. Uusista pelaajista iso mielenkiinto kohdistuu Classicista paikalliskilpailijaan vaihtaneeseen Joona Rantalaan.

Rantala debytoi liigassa jo 16-vuotiaana NST:n riveissä. Tuolloin hän tykitti 21 maalia 25 ottelussa. Seuraavaksi kaudeksi matka jatkui Isä-Jarkon valmentamaan Zug Unitediin Sveitsin divariin, NLB:hen. Siellä tuloksena oli 48 pisteen sesonki sekä sarjanousu. Viime kausi Classicissa oli kuitenkin hankala. Yksi ikäluokkansa lupaavimmista pelaajista ajautui seilaamaan kolmoskentän ja penkin välillää. Pelipaikka vaihteli keskustasta laitaan.

joona_rantala_350a.jpg– Viime kausi oli henkisesti raskas. Yritin tehdä asiat niin hyvin kuin pystyin, mutta en mahtunut pelaamaan. Se oli ymmärrettävääkin, sillä kilpailutilanne Classicissa on niin kova. Isoin juttu siirrossa on se, että Nokian KRP:ssa on isompi rooli tarjolla. Sisäinen vaatimustasoni ei anna periksi sille, etten pääse vaikuttamaan peliin. Totta kai minun täytyy pelata hyvin saadakseni roolin. Jos en pelaa, ei ole mitään asiaakaan kentälle, Rantala kertoo.

Rantala pelasi runkosarjan aikana jonkin verran Classicin A-junioreissa. Pudotuspeleissä hän oli A:n mukana enemmän. Peliaikaa tuli. Kausi päättyi Suomen mestaruuteen.

– Runkosarjassa A:ssa pelaamisen suhteen oli hiukan ristiriitainen fiilis. Niihin otteluihin oli ajoittain vaikea latautua, kun olisin halunnut pelata miesten mukana. Onnistumisista tuli kuitenkin hyvä fiilis ja oli pirun tärkeää saada niitä. Kauden edetessä se alkoi tuntua omalta joukkueelta, jonne oli helppo mennä pelaamaan.

Vaikeuksista huolimatta 19-vuotias pelaaja näkee viime kaudessa paljon hyvääkin.

– Classic on pirun ammattimainen organisaatio ja treenien taso oli kova. Treenit kehittivät väkisin, kun pääsi pelaamaan Suomen parhaimpia yksilöitä vastaan. Luulen, että opin viime kauden aikana ennen kaikkea puolustamaan paremmin, enemmän hyökkäyspelitaidoistaan tunnettu Rantala summaa.

joona_rantala_350b.jpgTällä hetkellä huippu-urheilujohtajana toimivan isän tuki oli korvaamatonta viime kaudella. Kaksikko on toiminut perhearjen ulkopuolella yhdessä kymmeniä tuhansia tunteja salibandyn parissa, kun isä on valmentanut ja poika pelannut. Oli vuosia, jolloin salibandysta ei juuri puhuttu, mutta viime aikoina keskustelut ovat lisääntyneet. Usein haastavaksi koettu isä-poika-valmennussuhde ei ole Joonan mukaan ollut koskaan ongelma.

– Olemme pohtineet paljon, kuinka helposti kaikki on mennyt. Voisi kuvitella, että se olisi hankalampaa. Se on ollut varmasti myös paljon isästä kiinni. Hän on osannut tehdä rajan isän ja valmentajan roolien välille ja kohdellut minua sen mukaan.

Rantalan perheen matkassa on kulkenut juniorista asti myös Joonatan Kovanen, joka siirtyi Lappeenrannan NST:stä Nokialle täksi kaudeksi. Rantala ja Kovanen ovat hyviä ystäviä, joiden kemia on toiminut myös kentällä. C-junioreissa edellisen kerran yhdessä pelannut kaksikko teki tuolloin kovaa jälkeä NST:n paidassa. Myös KRP:ssa kaksikko on isketty samaan kentälliseen harjoitusotteluissa. 

– Olimme me vähän jutelleet tästä mahdollisuudesta, mutta en minä ”Jonttua” tänne puhunut. Ehkä minulla pieni vaikutus oli, Rantala hymähtää.

– Kiva on pelata taas yhdessä. Muutenkin viime aikojen kentälliseni on tuttu, kun Aki Hietasen kanssa pelasimme Zugissa, ja Tuukka Salo on tuttu Classicista.

Rantalan tavoitteet ovat korkealla. 16-vuotiaana liigatulokkaana hän ilmoitti haluavansa olla jonakin päivänä maailman paras salibandypelaaja. Tavoitetta ei ole päivitetty maltillisemmaksi kolmen vuoden jälkeen.

– Tavoitteet pitää ollakin korkealla. Se on isoin unelma, jonka eteen täytyy tehdä valtavasti töitä. Olen niitä myös valmis tekemään.

Kipinä salibandyyn tarttui jo pienenä lapsena. Jarkko kertoi vuosia sitten, että Joonan innostus on niin kova, että lastenohjelmatkin on korvattu salibandyvideoilla. Joona naurahtaa vertaukselle, mutta ei lähde sitä tyrmäämäänkään.

– Se voi olla hyvin niin. Muistan kyllä, että minulla oli todella iso halu katsoa videoita ja seurata, kun isä teki materiaalia videopalavereihin. Olin nauhoittanut digiboksille pelejä ja merkinnyt itselleni muistiin maalien syntyajat. Näytin niitä sitten isälle ja kerroin, mitä tilanteessa tapahtuu, Rantala muistelee.

Innostus näkyi myös arjessa, sillä takapihalla pelanneet Joona ja hänen pikkuveljensä Leevi jouduttiin yleensä kantamaan pihapeleistä sisälle illalla. Paljon omatoimisia tekniikkaratoja tehnyt nuorukainen yrittää tänä päivänäkin ehtiä neppailemaan. Urheilulukio tarjoaa siihen hyvän mahdollisuuden.

– Meillä on kolme kertaa viikossa aamuharjoitukset koulun puolesta. Siellä tehdään vähän kaikenlaista oman tarpeen mukaan, mutta silloin tulee temppuiltua pallon kanssa. Joukkueharjoituksissa sille jää luonnollisesti vähemmän aikaa.

Rantala kertoo olleensa alusta asti tyytyväinen Nokian KRP:n organisaatioon. Kentällä pronssimitalin kirkastus on selkeä tavoite, vaikka siitä ei olekaan joukkueen kesken erikseen puhuttukaan.

– Luulen, että ensi kaudesta tulee todella tasainen. Ehkä tasaisempi kun koskaan. Classic on kova, sitä on vaikea kiistää. Uskon, että heitäkin pystyy horjuttamaan. Eivät he taikureita ole.

Salibandyliigan kausi 2018 – 2019 alkaa sunnuntaina 16. syyskuuta kuudella ottelulla, ja runkosarjan päätöskierros pelataan 2.3. Runkosarjan jälkeen joukkueet sijoilta 1.-8. jatkavat pudotuspeleihin. Runkosarjan viimeinen putoaa Divariin ja joukkueet sijoilta 12.-13 pelaavat playout-ottelusarjan, jonka hävinnyt karsii liigapaikasta Divarin finaalin hävinnyttä joukkuetta vastaan. Salibandyliigasta putoaa joka kausi vähintään yksi joukkue. Divarin finaalien voittaja nousee Salibandyliigaan.

Katso runkosarjan otteluohjelma

Mestaruutta puolustaa kolme perättäistä kultaa voittanut Classic, joka viime kevään tällä erää viimeisessä Superfinaalissa löi Happeen 6-2. Pronssiottelussa kohtasivat ensi kertaa välieriin selvinneet Nokian KrP ja Westend Indians, ja se päättyi nokialaisten mitalijuhliin. Salibandyliigasta putosi suoraan raumalainen SalBa, jonka tilalle nousi Divarin mestarina Karhut Porista.

Salibandyliigan ottelulähetykset nähdään Ruudussa ja ISTV:ssä: Lue lisää lähetyksistä

Viime kaudesta poiketen saa varsinaisella peliajalla saavutetusta voitosta kolme (3) pistettä ja häviöstä nolla. Jatkoajalla tai rangaistuslaukauskilpailussa saavutetusta voitosta saa kaksi (2) pistettä ja hävitystä yhden (1). Jatkoajat pelataan nyt varsinaisen peliajan tapaan viidellä viittä vastaan. Lue lisää täältä.

Muutoksia on myös pelisäännöissä, esimerkiksi rangaistuslaukauksen suorittamistapaa on väljennetty eikä päällä pelaamisesta enää saa jäähyä. Lue lisää sääntömuutoksista.

joona_rantala_700.jpg

Teksti: Tuomo Reponen
Kuvat: Esa Takalo ja Salibandyliiton arkisto

Jaa artikkeli