Jani Kukkolan tehtävä on johtaa räväkällä tyylillään EräViikingit takaisin menestykseen viime kauden notkahduksen jälkeen.
Toissa kaudella salibandykartalle ponkaissut fuusioseura EräViikingit pelasi itsensä samantien superfinaaliin. Viime kaudella haasteita piisasi pitkälti koko kauden, vaikka joukkue lopulta runkosarjan kolmanneksi venyikin. Puolivälierissä tuli noutaja Indiansia vastaan. Vaihtuvuus oli iso ensimmäiseen kauteen verrattuna. Muun muassa se tuotti omat ongelmansa. Joukkueessa alusti asti ollut konkarihyökkääjä Jani Kukkola ei muistele viime kautta lämmöllä.
– Ensimmäisen ja toisen kauden välillä oli iso ero. Hävikki oli liian iso, vaihtuvuus suurta. Haasteet näkyivät jo ensimmäisellä kaudella, mutta silloin peli kulki. Homma kulminoitui toisella kaudella. Asiat kaatuivat päälle, eikä niitä päässyt karkuun. Karvas ja paska maku jäi, Kukkola sanoo suoraan.
Kukkolan mainitsemat haasteet näkyivät muun muassa taustahenkilöiden roolituksissa. Epäselvyyksiä oli siinä määrin, että Kukkola tarttui alkukaudesta toimeen myös käytännön asioissa kentän ulkopuolella. Pelien ulkopuoliset asiat pyörivät mielessä ja vaikuttivat maajoukkuesentterin pelaamiseen.
– Totta kai se vaikutti. Alkukaudella vaikutti muuhunkin kuin pelaamiseen, mutta ne ovat menneen kauden juttuja. Olen huomannut, että menemme parempaan suuntaan kaikilta osin. Se on hyvä juttu.
Parempaan suuntaan on perusteita, sillä EräViikingit on päässyt valmistautumaan kauteen huomattavasti seesteisemmästä tilanteesta. Viime kaudella joukkueella ei ollut vielä heinäkuussa päävalmentajaa. Usealla pelaajalla oli loukkaantumisia jo kauden alla ja sen aikanakin. Vaihtuvuutta tuli täksikin kaudeksi, mutta seuran ensimmäiseltä kaudelta tuttujen Perttu Puskan ja Janne Hyvösen paluu helsinkiläisten riveihin on positiivinen asia. Toisaalta Miko Kailiala ja Tuomas Iiskola lähtivät. Mika Moilasen tilanne on toistaiseksi avoin.
– Ensimmäinen iso askel on se, että viime kaudella loukkaantuneina olleet äijät ovat päässeet vetämään hyvän ja ehjän kesän. Pertun ja Jannen myötä myös koppiin saadaan enemmän elämää. Siitä se joukkuehenkikin rakentuu. Viime vuonna haettiin uomia, mutta nyt joukkue on yhtenäisempi. Czech Openin ottelut olivat myös positiivinen merkki, Kukkola kertoo.
EräViikingit kuuluu Classicin takana olevaan tasaiseen haastajaryhmään, jossa on useampia potentiaalisia mitalikandinaatteja. Ensimmäisellä kaudella joukkue lähti kauteen ennakkosuosikkina, mutta nyt tilanne on toinen.
– Varmasti se on helpompi tilanne, mutta onko sillä mitään väliä, olemmeko ennakkosuosikkeja vai emme? Uskon, että sarjasta tulee tasaisempi kuin aikoihin. Siellä on mielestäni 5 – 6 joukkuetta, joilla on aito mahdollisuus pelata mitaleista. Hyviä pelejä tulee varmasti enemmän.
Viime kaudella Kukkola johti EräViikinkien tulosyksikköä, jonka mukana joukkue käytännössä voitti tai hävisi. Ratkaisuvoimaa yli 100 maaottelun hyökkääjä tuo yhä. Sitä hän odottaa enemmän muun muassa joukkueen nuoriso-osastolta.
– Odotan, että nuoret kasvavat isompiin rooleihin ja haastavat. Se oli viime kaudella yksi syy huonoon menestykseen, ettei kilpailua ollut niin paljon. Periaatteessa treeneissä pitäisi olla kovempi taso kuin peleissä. Niin se ainakin on ollut niissä voittavissa joukkueissa, joissa minä olen pelannut.
Vaikka Kukkola odottaakin nuorten esiinmarssia, ei hän ole valmis luopumaan ykkössentterin paikasta.
– Kyllä he vielä töitä joutuvat tekemään, että ohi tulevat, hän heittää.
Kukkola vaatii joukkuetovereiltaan – kuten itseltäänkin – paljon, mutta samalla hän pyrkii omien sanojensa mukaan tasoittamaan nuorten tietä liigaympyröihin.
– Kyllä minä koitan olla mahdollisimman reilu. Tuntuu, että nykyään olen liiankin kiltti. Itse sain nuorena kokea vähän ikävämpääkin kohtelua, joten haluan, että nuoremmilla olisi helpompi tulla mukaan. Osaan minä toki tarvittaessa kertoakin, että syöttöjen pitäisi tulla lapaan naaman sijasta.
Henkeä hän pyrkii luomaan huumorin kautta.
– Haluan, että meillä on hauskaa. Kopissa joku saattaa joutua sen hauskuuden kohteeksi. Pilke pitää olla koko ajan silmänkulmassa. Olemme niin paljon kimpassa, ettei tästä mitään tule, jos ollaan naama mutrulla.
Otteluissa Kukkolan suorapuheisuus ja räiskyvä luonne tulevat ajoittain esiin vahvasti. Tulisieluinen pelaaja on ytimessä silloin, kun läikkyy sopivasti yli. Ylilyöntejä on nähty uran varrella, mutta ilman vahvaa tunnetta ei myöskään nähtäisi Kukkolan tekemiä positiivisia asioita.
– Kyllä se vähän niin menee, että jos pistetilastoissa on 2+2, niin samat luvut ovat jäähysarakkeessa. Se kuuluu mun hommaan. En ole pelissä sisällä, jos tunne ei räisky.
Kukkolan luonne on hyvin vastustajien tiedossa. Tähtipelaajat saavat muutenkin erikoiskohtelua kentällä, eikä se vähene, jos sytytyslanka on keskimääräistä lyhyempi. Kukkolaa psyykkaaminen ei juurikaan häiritse. Oikeastaan päinvastoin.
– Esimerkiksi Seinäjoella yleisö elää mukana tosi hyvin. Siellä saa kuulla kunniansa. Olen viihtynyt siellä tosi hyvin.
– Vastustajista nykyään aika harva lähtee leikkiin. Muutama uusi kaveri on käynyt kyselemässä kuulumisia, mutta en minä niistä välitä. Ärsyttäjän pitää osata pelatakin, että hän kiinnittää huomioni. Uusia tuukkakivirantoja ei ole näkynyt. Toivoisin kyllä, että uusia hyviä ärsyttäjiä tulisi liigaan.
Ruotsissa vuosina 2011 – 2016 pelannut Kukkola kertoo lähtevänsä kauteen pikkupoikamaisella innolla. Joukkueen tavoite selviää hänen mukaansa myöhemmin, mutta jokainen voi vetää johtopäätöksensä Kukkolan sanoista.
– Olen aina halunnut voittaa.
Salibandyliigan kausi 2018 – 2019 alkaa sunnuntaina 16. syyskuuta kuudella ottelulla, ja runkosarjan päätöskierros pelataan 2.3. Runkosarjan jälkeen joukkueet sijoilta 1.-8. jatkavat pudotuspeleihin. Runkosarjan viimeinen putoaa Divariin ja joukkueet sijoilta 12.-13 pelaavat playout-ottelusarjan, jonka hävinnyt karsii liigapaikasta Divarin finaalin hävinnyttä joukkuetta vastaan. Salibandyliigasta putoaa joka kausi vähintään yksi joukkue. Divarin finaalien voittaja nousee Salibandyliigaan.
Katso runkosarjan otteluohjelma
Mestaruutta puolustaa kolme perättäistä kultaa voittanut Classic, joka viime kevään tällä erää viimeisessä Superfinaalissa löi Happeen 6-2. Pronssiottelussa kohtasivat ensi kertaa välieriin selvinneet Nokian KrP ja Westend Indians, ja se päättyi nokialaisten mitalijuhliin. Salibandyliigasta putosi suoraan raumalainen SalBa, jonka tilalle nousi Divarin mestarina Karhut Porista.
Salibandyliigan ottelulähetykset nähdään Ruudussa ja ISTV:ssä: Lue lisää lähetyksistä
Viime kaudesta poiketen saa varsinaisella peliajalla saavutetusta voitosta kolme (3) pistettä ja häviöstä nolla. Jatkoajalla tai rangaistuslaukauskilpailussa saavutetusta voitosta saa kaksi (2) pistettä ja hävitystä yhden (1). Jatkoajat pelataan nyt varsinaisen peliajan tapaan viidellä viittä vastaan. Lue lisää täältä.
Muutoksia on myös pelisäännöissä, esimerkiksi rangaistuslaukauksen suorittamistapaa on väljennetty eikä päällä pelaamisesta enää saa jäähyä. Lue lisää sääntömuutoksista.
Teksti: Tuomo Reponen
Kuvat: Juhani Järvenpää ja Salibandyliitto