– Se on tämä peli. Salibandyn pelaaminen on hauskaa ja tietysti myös maalien tekeminen.
Siinä tiivistettynä, mitä mieltä on turkulainen Pertti Kaitapuro mukavasta harrastuksestaan.
Samoilla ajatuksilla on myös Pertin seurakaveri Joonas Granö.
– Olen mukana, koska haluan oppia lisää salibandyä. Harjoitukset ovat hyvin opastettuja. Täällä on rento meininki, vaikka välillä kovaa pelataankin. Mukana on useita tuttuja koulukavereitani Spesian ammattiopistosta, mutta täältä olen saanut uusiakin kavereita.
Kyse on niin sanotusta soveltavasta liikunnasta. Keskiviikkoillan Kupittaan palloiluhallissa järjestettävät salibandyharjoitukset on suunnattu arjessa erityistukea tarvitseville pelaajille.
Kaukalossa viilettää reikäpallon perässä yli parikymmentä innokasta salibandypelaajaa. Ikähaitari on suuri, koska ikärajaa ei ole. Mukaan mahtuu tyttöjäkin. Ensivaikutelma on, että ”erkkaryhmässä” on menoa ja meininkiä enemmän kuin monen muun joukkueen harjoituksissa. Kun toiminnassa on mukana yhteensä yli 30 pelaajaa, saadaan treeneistä aina monipuolisia.
Erityisryhmille suunnatun harjoitusten vetäjiä ei ole jonoksi asti. On hämmentävää seurata, millaisella otteella parivaljakko Miika Berg ja Emmilotta Lamberg organisoivat kentällä tapahtuvaa toimintaa. Kaukalossa ei höntsäillä, vaan kaikki tapahtuu systemaattisesti. Illan lajiharjoittelu on tarkkaan etukäteen suunniteltu.
– Olemme oppineet tuntemaan jokaisen erityispiirteet ja osaamme kertoa asioita heille oikealla tavalla. Toiset tarvitsevat enemmän tukea kuin toiset. Fläppitaulua ei käytetä, vaan täällä johdetaan esimerkillä. Otetaan mallia muilta, yleensä jonon ensimmäiseltä. Muuten itse peli vie kyllä mennessään, tosin pelisäännöt pitää kaikkien opetella, toteavat harjoitusten vetäjät Miika ja Emmilotta.
Erityisryhmälle suunnatun toiminnan mahdollistajana on vuonna 2005 perustettu salibandyseura Turun Vaappuankat, TVA. Seuralla on muun muassa kahden miesjoukkueen lisäksi naisjoukkue sekä lasten salibandykerho. Berg on yksi seuran perustajista.
– Vuonna 2014 Turun kaupungilta otettiin seuraan yhteyttä. Turussa oli erityisryhmä valmiina, mutta se oli jäänyt ilman vetäjää. Kaupunki kysyi meidän halukkuuttamme ottaa mukaan erityisryhmä seuran toimintaan. Pelaajan diagnoosia ei kysytä, vaan tänne voi hakeutua, jos kokee tarvitsevansa erityistukea arjessaan. Aluksi toimintamme oli vain pelailua, mutta nyt olemme oikea joukkue.
TVA:n Erkkajoukkue ei pelaa vain keskenään, vaan joukkue osallistuu myös turnauksiin.
– Erityisryhmille järjestetään muutama turnaus vuodessa. Tammikuussa on Esport Oilers -turnaus, jossa on mukana kuusitoista joukkuetta eri puolilta Suomea. Meiltäkin lähtee sinne kaksi joukkuetta.
Illan harjoituksia seuraa katsomon puolella hymyssä suin Kirsi Haikonen, jonka poika Niko osallistuu TVA:n salibandytreeneihin.
– Salibandy on Nikolle kaikki kaikessa. Se tuottaa hänelle valtavasti iloa. Niko suorastaan rakastaa salibandyä. Hän lämii kaiket päivät kotona pihalla. Aloitimme täällä syksyllä ja toiminta vaikuttaa tosi mukavalta, kertoo äiti Haikonen.
Nikokin opiskelee päivät Spesian ammattiopistossa. Se tarjoaa ammatillista ja valmentavaa koulutusta nuorille ja aikuisille, jotka tarvitsevat yksilöllistä tukea opintoihinsa. Illat sujuvat salibandyä harrastaen. Lajin tuoma hyöty on Nikolle suuri.
– Niko on autistinen, ja kun sosiaalisten suhteiden luominen on hankalaa, on vähän kavereita. Täällä hän kokee yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun saa olla porukassa mukana. Harjoituksissa ei tarvitse olla sanallisesti muiden kanssa yhteydessä, mutta voi pelata muiden kanssa.
Turun Vaappuankkojen toiminta todistaa, miten ryhmässä liikkuminen on parantanut erityisryhmäläisten elämänlaatua. Yhdessä tekeminen luo heillekin mahdollisuuden solmia tärkeitä sosiaalisia kontakteja.
Erityisryhmässä positiiviset ja negatiiviset kokemukset näkyvät paljon voimakkaammin kuin normaali ryhmässä. Heitä pitää käsitellä yksilöinä, vaikka on kyse joukkueurheilusta. Tämä tekee valmennuksesta haastavaa. Salibandyn etuna on sen helppous. Alkuun pääsee ilman erityistaitoja. Kehitys on kuitenkin nopeasti nähtävissä.
Ennen kuin toimittaja ehtii lähteä mielenkiintoisen illan päätteeksi, yksi pelaajista, Juhani Tång, muistuttaa.
– Kirjoita, että täällä on mukavaa porukkaa ja tunnelma on leppoisa. Itselläni on jo menossa kolmas vuosi, sillä haluan kehittyä salibandypelaajana.
Yksi asia tulee ainakin vierailun ansiosta selväksi: Salibandy on todellakin peli meille kaikille.
Teksti ja kuvat: Hannu Tuominen