Maailmassa on olemassa paljon asioita, joita ei vain voi erottaa. Yksi niistä on O2-Jyväskylä ja Joni Lempinen…Näin todetaan jyväskyläläisen salibandyseuran nettisivuilla. Rinnastus saa vahvistuksen, kun kysyy TEHO Sport Suomen Cupin välierässä SPV:n haastavan O2-Jyväskylän yhteyshenkilö Axel Asplundilta, kuka seuraikoni olisi hyvä haastateltava.
– Joni Lempinen, joukkueen pitkäaikainen kapteeni ja suunnannäyttäjä, toteaa Asplund sekuntiakaan epäröimättä.
Haastattelun ajankohtakin on mitä mainioin. Divarin pörssisarakkeisiin erinomaisia lukemia kirjauttaneen Lempisen pitkäaikainen tavoite on ollut päästä pelaamaan liigatasolla, mutta se ei ole toistaiseksi toteutunut. Mutta nyt Suomen Cupin välierissä O2-Jyväskylän vastustaja on liigan kestomenestyjä Seinäjoen Peliveljet. Voitto SPV:stä ja eteneminen Suomen Cupin finaaliin olisi Lempiselle unelmien täyttymys.
Saitte välieriin vastustajaksi Peliveljet. Onko se etu vai onko välierävaiheessa merkityksetöntä, mikä joukkue tulee vastaan?
– Kolmesta vaihtoehdosta SPV on varmasti meille paras valinta, ainakin jos katsoo liigan sarjataulukkoa. Suomen Cupin suola on arvonta, jonka perusteella toiselle voi tulla helpompi väylä kuin toiselle.
Lempinen on edustanut samaa seuraa, O2-Jyväskylää, ties kuinka monta kautta. Seurauskollisuuden taustalla on hyvin arkinen syy.
– Elämäni työpaikkoineen on asettunut Jyväskylään. Työelämän ehdoilla O2 on ollut minulle paras mahdollinen seura. Divarissa saan pelata hyviä pelejä. Monta vuotta olen ollutkin jo mukana, joten eivät ole vielä päässeet minusta eroon.
”Lempo on ollut pitkään joukkueen suunnannäyttäjä”…Mitä tällä käytännössä tarkoitetaan?
– Se varmaan tarkoittaa sitoutuneisuutta. Itse olen aina halunnut tuoda mukanani urheilullisuutta. Pyrin tekemään kaiken niin hyvin kuin näillä resursseilla pystyy.
Miten salibandyharrastuksesi aikoinaan alkoi ja miten se on edennyt nykyiseen joukkueeseesi?
– Olen syntynyt Pieksämäellä ja osallistuin siellä seurakunnan sählykerhoon. Paikkakunnalla ei ollut aluksi minun ikäiselleni lainkaan salibandyjoukkuetta. Olen aina ollut liikunnasta kiinnostunut ja huomasin pärjääväni sählyssä. Meillä oli innokas kerhonvetäjä, jonka avustuksella liityimme paikalliseen salibandyseura Pisabaan (Pieksämäen Salibandy). Sieltä se ura lähti.
Unelma liigasta jäi toteutumatta.
– Muuttaessani Jyväskylään opiskelemaan pyysin päästä kokeilemaan Happeen liigarinkiin. Olin innokas testaamaan, mihin taitoni riittäisivät. Pääsin mukaan Happeen farmijoukkue Suolahden Urhoihin pelaamaan kakkosdivaria, mutta en harmikseni liigajoukkueeseen. Sain kuitenkin treenata yhden kauden Happeen mukana. Sen jälkeen siirryin nykyiseen joukkueeseeni.
Mitä muita urheilulajeja aikoinaan harrastit?
– Lätkää olisin halunnut pelata, mutta siihen ei aina riittänyt rahaa ostaa tarvittavia varusteita. Jalkapalloa pelasin nuorempana. Kaikkea tuli kokeiltua, tennistä ja lentopalloakin. Jälkimmäistä en kylläkään osannut pelata yhtään, mutta kaverini huijasi mukaan.
Jyväskylästä tulee ensimmäiseksi mieleen Happee. Millainen asema O2-Jyväskylällä on kaupungissa Happeen rinnalla?
– Happeesta puhutaan enemmän, onhan se urheilullisesti paikallinen keihäänkärki. O2 on kunnostautunut hyvänä junioriseurana, jonka kilpatoiminta ei ole vielä ihan samalla tasolla kuin Happeessa. Paikallisesti molemmat tukevat toisiaan.
O2 pelaa nyt Divarissa. Millainen urheilullinen tavoite joukkueellasi on tulevaisuudessa?
– Pyrimme aina pudotuspeleihin ja iso haave on yltää sarjaporrasta ylemmäksi. Jos se tapahtuisi, toivoisin, että seuran resurssit olisivat sillä tasolla, että nousulla olisi jotain merkitystäkin. Tosissaan tehdään töitä, ei muuten olisi mitään järkeä pelata.
Olet myös pelannut Itävallassa (Unihockey Vorarlberg). Kerro siitä.
– Halusin lähteä kouluaikana opiskelijavaihtoon. Tavoite oli samalla pelata salibandyä. Itävallasta löytyi kumppanikoulu ja sopiva salibandyseura. Pelasin ja opiskelin siellä syyskauden. Elämänkokemuksena aika oli hieno, joten suosittelen sitä muillekin. Itävaltalaiset ovat iloista porukkaa.
Miten olet pystynyt yhdistämään tavoitteellisen urheilun ja insinöörin työelämän?
– Minulle se on ollut helppoa. Kun kyse on amatööriurheilusta, treeniajat ovat iltaisin. Ensin hoidetaan työt ja sen jälkeen vasta harrastetaan.
Millainen on loukkaantumishistoriasi?
– On niitä iän myötä alkanut tulemaan. Pientä on ollut aina, mutta pari kautta sitten polvesta repesi kierukka. Vuosi sitten leikattiin ranne.
Millainen arvostus seurassasi on Suomen Cupia kohtaan? Onko se ekstralisä kauden otteluihin vai onko siinä menestyminen asetettu tavoitteeksi jo kauden alkaessa?
– Kerran aikaisemmin olemme voittaneet pikkufinaalin, alasarjojen mestaruuden. Peli kuin peli, eivät pelaajat sitä sen enempää mieti. Ihan sama onko harjoitusottelu tai cupin ottelu.
Jos voitatte Suomen Cupin, onko pelaajille tiedossa jotain ylimääräistä mukavaa?
– Mahdollisesti kakkukahvit, mutta todellisuudessa cupkannun voittaminen taitaisi olla melkoinen shokki pelaajille.
Mikä on ollut toistaiseksi urasi hienoin hetki?
– O2 oli pitkään kakkosdivarijoukkue. Oma ”Suomen mestaruuteni” oli, kun monen yrittämisen jälkeen nousimme Divariin keväällä 2017. Välieräsarja Nibacosia vastaan oli ikimuistoinen. Oli hieno hetki Kokkolassa, kun nousimme tappioasemasta voittoon ja saimme hiljennettyä täpötäyden hallin. Nousun varmistaneen finaalin voitimme vasta jatkoajalla.
Mikä on ollut kovin pettymys?
– Niitä on monta, sillä nousuhaaveet kariutuivat usein keväisin. Divarinousua ei meinannut ikinä tulla. Nuorempana olisi ollut mukava saada edes yksi virallinen liigapeli tilastoihin. Pieksämäeltä ei ole liian montaa pelaajaa päässyt salibandyssä liigatasolle.
Mitkä ovat vahvuutesi?
– Onkohan niitä montaakaan. Tiedostan rajani kentällä. Olen pyrkinyt aina pelaamaan kovaa, kun taidot eivät aina riitä, kuitenkin peliä kunnioittaen. Välillä sattuu ja tapahtuu. Kun on pelannut paljon eri lajeja, niin pallopelisilmä on varmaan kehittynyt.
Onko sinulla ollut salibandyssä esikuvia?
– Arvostan kaikkia, jotka pärjäävät urheilussa. Lajista riippumatta arvostan niitä, jotka osaavat voittaa. Arvostan kaikkia taitavia salibandynpelaajia. Kohoset, Tero Tiitu ja Rickie Hyvärinen tulevat ensimmäiseksi mieleeni.
Mikä on epämieluisin harjoitus?
– En voisi sanoa, että Cooper-testistä tykkäisin, mutta se on hyvä tapa testata omaa kuntoaan. Tekniset mailankäsittelyharjoitukset eivät ole minulle mukavia, kun niissä epäonnistuminen syö miestä.
Mitä harva ihminen tietää sinusta?
– Viimeksi syksyllä kaadoin hirven, eli metsästys on yksi harrastuksistani.
Mikä on tavoitteesi salibandyssä?
– Voittaa Suomen Cup.
Turun loppuhuipentuman ohjelma:
Perjantai 7.1.
klo 17.45 Classic – TPS (miesten 1. välierä) (TV2 klo 18)
klo 21 SPV – O2-Jyväskylä (miesten 2. välierä) (Yle Areena)
Lauantai 8.1.
klo 12 PSS – EräViikingit (naisten 1. välierä) (Yle Areena)
klo 15.30 Classic – TPS (naisten 2. välierä) (Yle Areena)
klo 19 Miesten finaali (TV2)
Sunnuntai 9.1.
klo 19 Naisten finaali (TV2)
Lue myös: TEHO Sport Suomen Cup huipentuu 7. – 9.1. Turussa – Yle näyttää ratkaisut suorina
Teksti ja kuvat: Hannu Tuominen
