Knuutin perheessä tehdään paljon yhdessä ja salibandy rytmittää arkea. Salibandy on vienyt kolme harrastavaa poikaa kerhoryhmistä edustus- ja kilpajoukkueeseen ja vanhimmat myös maajoukkueeseen sekä tarjonnut kokemuksia lajin parissa, niin lapsille kuin vanhemmille.
-Salibandy ei ole meille enää vaan harrastus, se on elämäntapa. Se antaa suuria tunteita, niin onnistumisia kuin pettymyksiäkin. Salibandyn parissa muu unohtuu ja voi vain keskittyä peliin, on sitten katsomossa kannustamassa tai kentällä pelaamassa, tiivistää Nina Knuuti kysyttäessä siitä mitä laji perheelle merkitsee.
Jyväskyläläiseen Knuutin perheeseen kuuluu kolme poikaa: Matias, 19, Aatu, 17 ja Oiva, 12 sekä vanhemmat Nina ja Ville. Matias ja Aatu pelaavat O2-Jyväskylän miesten edustusjoukkueessa, jossa myös isä Ville toimii fysiikkavalmentaja. Matias ja Aatu ovat edustaneet Suomen maajoukkuetta myös maaotteluissa. Oiva pelaa seuran P14 valkoisissa sekä salibandyn lisäksi pesäpalloa. Äiti Nina on toiminut muutaman kauden joukkueenjohtajana, jo vuosia otteluiden kuvaajana sekä aina aktiivisena kannustajana kaikkien poikien joukkueissa. Se miksi laji on perheelle harrastusta suurempi, selviää nopeasti haastattelun edetessä. Kiinnostus palloja ja mailoja kohtaan on kuitenkin alkanut kaikilla pojista jo taaperoiässä.
-Jokainen pojista on saanut ensimmäisen salibandymailansa jo yksivuotiaana. Mailat ja pallot ovat kiinnostaneet aina ja niitä on löydetty kaikkialta – mailana on toiminut milloin tuorekurkku, spagettikauha tai vaikka keppi.
Salibandy valikoitui lajiksi, kun harrastusmahdollisuuksia etsittiin kodin läheltä. Läheltä Knuutien kotia löytyi O2-Jyväskylän Ampparikerho, johon Matias ja Aatu ilmoitettiin mukaan. Laji tempaisi heti mukaansa ja tuntui omalta. Pikkuveli Oiva seurasi isoveljien perässä ja aloitti neljävuotiaana perhekerhon. Samalla myös vanhemmat innostuivat peleistä ja lajista tuli koko perheen yhteinen juttu.
Vanhemman tärkein tehtävä on olla läsnä ja aidosti kiinnostunut lasten harrastamisesta
Laji näkyy treenien ja pelien lisäksi myös vahvasti arjessa. Lajista, treenaamisesta ja peleistä puhutaan paljon kotona ja niitä kulutetaan paljon yhdessä pelejä katsoen. Eri sarjojen sekä urheilulajien pelejä seurataan tiiviisti ja omat pelit katsotaan yleensä jo heti kotiin päästyä. Myös maajoukkuepelit sekä F-liigaottelut katsotaan. Kotimaan maaotteluihin lähdetään kannustamaan monesti paikan päälle.
-Lyhyesti sanottuna, lähes aina meillä näkyy TV:stä salibandya, jos ei muuta, niin poikien omia pelejä vuosien takaa.
Poikien omia pelejä käydään katsomassa ja kannustamassa aktiivisesti. Juniorivuosina vanhemmat matkasivat Matiaksen ja Aatun lähes kaikkiin vieraspeleihin mukaan, mutta nykyään kolmen pojan peleistä niihin vieraspeleihin mennään mihin ehditään. Kotiotteluissa paikalla ollaan aina rumpujen kanssa.
-Myös pojille on ollut aina tosi tärkeää, että ollaan oltu mukana heidän harrastuksissa ja kannustetaan peleissä. Edelleen pojat muistuttavat, että: “otathan äiti rummun mukaan”, kun lähdetään peleihin. Myös mummu on mukana pienen kannustusrummun kanssa.
Tärkeimpänä vanhemman roolina Nina korostaa aitoa läsnäoloa ja kiinnostusta lasten harrastusta kohtaan. Jokapäiväiset kysymykset siitä miten treenit ovat menneet ja oliko kiva pelata sekä peleissä kannustaminen ovat tärkeitä. Lapsen omaa kiinnostusta ja lajissa viihtymistä tulee tarkastella myös herkällä korvalla.
Nina on kliinisesti erikoistunut sairaanhoitajan ja työskentelee Keski-Suomen hyvinvointialueella sairaala Novan lastentautien poliklinikalla lasten reumahoitajana, kun taas Ville Omt-fysioterapeuttina Jyväskylän Terveystalossa. Lasten liikunnan merkitys näkyy jo molempien vanhempien työssä, jonka yhdeksi tärkeimmäksi Nina listaa sen, että vanhempien pitäisi tukea mitä vain liikkumista, mistä lapsi itse myös pitää ja nauttii. Esimerkiksi, koululiikunta itsessään ei ole riittävä määrä liikuntaa.
Arki vaatii suunnitelmallisuutta ja aikatauluja
Arjen rytmittäminen vaatii kolmilapsisessa perheessä aikataulutusta ja suunnitelmallisuutta. Arkea on helpottanut se, että Aatu on pelitaidollisesti voinut pelata samassa joukkueessa kuin kaksi vuotta vanhempi isoveli Matias, jolloin kuljetukset ovat helpottaneet. Kimppakyytejä on hyödynnetty joukkuekavereiden kanssa ja myös isovanhemmat ovat olleet aktiivisessa roolissa. Nyt myös ajokortin saaminen on lisännyt itsenäisyyttä.
Kolmen pojan treenejä on monena päivänä viikossa ja pelejä lähes joka viikonloppu, joten arjessa on pakko olla suunnitelmallisuutta. Knuutien perheessä sunnuntai on kauppapäivä, jolloin arkea helpotetaan seuraavan viikon aterioiden suunnittelulla. Myös pyykinpesu vaatii omat aikataulusuunnitelmat. Asioita tehdään paljon yhdessä, yhteisiä iltapalahetkiä vaalitaan ja arki on pyhitetty salibandylle, koululle sekä töille.
-Me ollaan varsin tiivis ja läheinen porukkaa, tykätään viettää myös kotona aikaa yhdessä, tiivistää Nina ja jatkaa:
-Koska arki on hektistä ja viikonloppuisin lähes aina pelejä, ei pelikaudella jakseta juurikaan missään reissata, vaan vapaat viikonloput halutaan viettää rauhassa perheen kesken.
Ystäviä, kylmiä väreitä ja saavutettuja unelmia
Salibandyssa Knuutien perhettä on kiehtonut erityisesti sen nopeatempoisuus ja vauhti, joka tekee katsomisesta sekä pelaamisesta viihdyttävää. Nina kiittää myös, että kolmen lapsen perheessä, harratuskustannukset ovat pysyneet O2-Jyväskylässä inhimillisinä. Se on mahdollistanut lajin perheissä, joissa harrastavia lapsia on useampi. Ja tottakai tärkeää lajissa ovat myös kaverit, yhteisöllisyys ja samanhenkiset ihmiset.
-Salibandy on tuonut pojille paljon kavereita, mutta niin myös meille vanhemmille.
-Kavereita on ympäri Suomen. Joukkuelaji opettaa myös monia hyviä taitoja elämää varten. MAAJOUKKUETIE ja maajoukkueleirit ovat olleet pojille kohokohtia. Eerikkilässä hyvien ruokien äärellä samanhenkisten kavereiden kanssa salibandya – voiko parempaa olla.
Myös vanhemmille erityisen mieleenpainuvia lajihetkiä ovat olleet ne, kun pojat ovat ekan kerran pukeneet Suomi-paidat päälle, edustaneet Suomea ja Maamme-laulu on soinut. Kylmät väreet iholla ja ylpeys oman lapsen saavutetuista unelmista – etenkin kuin tietää kuinka paljon laji myös omille lapsille merkitsee.
Ytimessä on sarja, joka tutustuu salibandya harrastaviin henkilöihin ympäri Suomen. Mitä salibandy antaa arkeen ja millaista on joukkueurheilulajin harrastamisen ytimessä?
Teksti: Vilma Pekkala
Kuvat: Knuutien valokuva-arkistot
O2-Jyväskylän pelikuvat: Esa Jokinen
Maajoukkuekuva: Salibandy.fi