Tunnelma oli käsinkosketeltavissa. SB-Pron pelaajilla päät olivat painuksissa. Silmät kostuivat tappion kyyneleistä. Vastaavasti Suomen mestaruuden juuri voittaneet Porvoon Salibandyseuran pelaajat olivat onnesta soikeina. Joukkueen kippari Annika Hautojärven nostaessa mestaruuspyttyä ilo oli ylimmillään. PSS oli viime keväänä vihdoinkin useamman yrittämisen jälkeen voittanut Suomen mestaruuden.
Hetki oli hieno myös Annikan kaksi vuotta nuoremmalle 22-vuotiaalle Elina Hautojärvelle, mutta jotain jäi kuitenkin puuttumaan. Pikkusisko juhli mestaruutta verkkarit yllään. Ikimuistoinen finaalisarja jäi Elinalta kokonaan väliin. Syynä oli harmillinen loukkaantuminen. Se söi nuorta naista.
– Jo alkuvuodesta oli ongelmia oikean jalan nilkan kanssa. Se saatiin kuntoutettua pudotuspeleihin, mutta sitten vuorostaan selkäni kipeytyi. Sitä kuntoutettiin pitkään, mutta edistystä ei tapahtunut. Se oli henkisesti raskasta aikaa. Mieli oli ajoittain niin maassa, että en viitsinyt edes aina mennä hallille. Magneettikuvista löytyi kaksi rasitusmurtumaa alaselästä. Edessä oli kuukausien lepo, muistelee Hautojärvi.
– Finaaleissa olin mukana kannustamassa. Mestaruus oli hieno asia joukkueelle ja seuralle, mutta itselleni se olisi tuntunut paremmalle, jos olisin voinut antaa kentälläkin oman panokseni.
Mestaruuden voittaminen oli tärkeä myös joukkueen valmentaja Jukka Kouvalaiselle.
– Se oli Porvoolle ensimmäinen mestaruus, mutta kovin sitä oli haettukin. Se oli myös iso palkinto itselleni pitkästä työstäni. Olen ollut valmentajana jo viisitoista vuotta. Teimme suunnitelman seitsemän vuotta sitten, kun siirryin Porvooseen. Emme lähteneet havittelemaan mestaruutta hankkimalla tähtipelaajia. Omia junioreita on kasvatettu liigaan ja olemme saaneet vuosittain pari hyvää vahvistusta. Emme ole yrittäneet saada kirkkaimpia tähtiä taivaalta, vaan pelaajia tähtien alapuolelta – pelaajia, joilla on ollut halu kehittyä ja nousta aina maajoukkuetasolle asti, toteaa Kouvalainen.
”Kode” on oppinut tuntemaan hyvin joukkueensa runkopelaajan, Elina Hautojärven.
– Olemme Elinan kohdalla lähteneet rakentamaan urheilullisuutta. Hän on aina ollut maalintekijä ja osaa pelatakin, mutta fysiikkapohja haluttiin paremmaksi. Elina on parantanut kaikkia omia testituloksiaan ja noussut samalla myös joukkueen fysiikkahierarkiassa tosi korkealle sekä on sitä kautta lunastanut paikkansa joukkueessa. Nyt on menossa Elinan paras kausi.
TEHO Sport Suomen Cupissa välierissä vastassa on ErVi. Mitä ajatuksia?
– Mukana on liigan neljä parasta joukkuetta, joten vastustajalla ei ole merkitystä. Liigassa kärkijoukkueet ovat pelanneet ristiin ja pelaavat jatkossakin.
Kysytään Elinalta, miten aikoinaan salibandyharrastuksesi alkoi?
– Se alkoi Sipoosta ÅIF:n tytöille ja pojille tarkoitetusta salibandykerhosta. Olin silloin vasta 5-vuotias, mutta kiinnostuin heti lajista. Pelasin myöhemmin useissa eri ikäluokkien joukkueissa, usein myös itseäni vanhempien kanssa. Kun olen saanut pelata useammassa sarjassa, en ole juurikaan ehtinyt harrastaa muita lajeja. ÅIF:ssa sain pelata niin paljon kuin halusin.
Miten siirto Porvooseen tapahtui?
– Tavoitteeni oli yltää U19-MM-kisoihin. Porvoosta otettiin yhteyttä ja minulle tarjoutui mahdollisuus pelata liigassa. Koin, että se oli kehittymiseni kannalta parempi paikka kuin pelata ykköstä Sipoossa.
Olet ottanut isoa askeleita urheilijaksi kasvamisessa. Mitä se tarkoittaa käytännössä ja miten se on näkynyt pelaamisessa?
– Joukkueen fysioterapeutti Katri Rosti on minulle tuttu jo ÅIF:sta. Hänen johdollaan lähdin kehittämään fysiikkaani ja urheilijaksi kasvamista. Ennen Porvooseen siirtymistä pääsin Sipoossa helpolla, joten ensimmäiset kaudet Porvoossa olivat sopeutumista. Minun piti muokata itsestäni ihan uusi pelaaja.
– Olen voimakasluoteinen persoona, itsepäinenkin. Minun pitää sisäistää asia ensin itse, ennen kuin ryhdyn tekemään. U19-kisojen jälkeen päätin tehdä muutoksen. Aloin tekemään töitä ja tulostakin alkoi tulla. Niinpä motivaationi kasvoi entisestään.
Millainen arvostus seurassasi on TEHO Sport Suomen Cupia kohtaan? Onko se ekstralisä kauden otteluihin vai onko siinä menestyminen asetettu tavoitteeksi jo kauden alkaessa?
– Se on ollut yksi joukkueemme tavoitteista jo heti kauden alussa. Voittamaan lähdemme. Kerran PSS on voittanutkin cupin.
Olet edustanut liigassa ainoastaan Porvoota. Onko missään vaiheessa ollut mahdollisuus siirtyä muualle? Jos on, niin millaisia vaihtoehtoja on ollut tarjolla?
– Muista liigajoukkueista on tullut yhteydenottoja, mutta Porvoo on kuitenkin minulle paras ympäristö kehittyä. PSS on todella hieno seura, eikä siitä ole mitään huonoa sanottavaa. Seura on mahdollistanut hyvät olosuhteet kehittymiselleni.
Miten yhdistät pelaamisen ja kentän ulkopuoliset asiat?
– Olen tällä hetkellä kaupassa töissä ja pystyn sovittamaan työvuorot hyvin salibandyn pelaamisen kanssa.
Mikä on ollut toistaiseksi urasi hienoin hetki?
– U19-MM-kisat ja Suomen mestaruus, tietysti, mutta omien testitulosten parantuminen ja urheilijaksi kasvaminen ovat olleet hienoa huomata.
Mikä on ollut kovin pettymys?
– Henkilökohtaisesti viime kausi, kun sitä varten oli tehty paljon töitä, mutta sitten alkoi tulla loukkaantumisia.
Mitkä ovat vahvuutesi ja mitä pitää vielä kehittää?
– Maalinälkä. Sanon suoraan, että elän pisteistä. Yksi vastaan yksi tilanteet ja halu kehittyä ovat myös vahvuuksiani. Haluaisin olla itselleni armollisempi niin, että sietäisin vastoinkäymisiä paremmin. Olen liian kärsimätön.
Onko sinulla ollut salibandyssä esikuvia?
– Isosiskoni Annika on tosi tunnollinen ja hyvä harjoittelija. Itse menin silmät kiinni vähän sinne päin. Siskoni ansiosta aloin itsekin miettimään harjoitusmoraaliani. Halusin ennen olla vain mukavuusalueellani, mutta totesin, että kehittymiseni kannalta pitää mennä sen ulkopuolellekin.
Onko sinua ja siskoasi joskus sekoitettu toisiinsa?
– Nuorena ei, kun olimme erinäköisiä. Nykyään kylläkin sekoitetaan. Ottelun selostajillakin menee joskus siskokset sekaisin. Annika pelaa numerolla 3 ja minulla on numero 31. Tosin aluksi minullakin piti olla sama numero kuin isosiskolla. Nyt kun pelaamme samassa joukkueessa, vain toinen sai pitää vanhan pelinumeronsa. Nykyään olen ihan sinut oman pelinumeroni kanssa.
Mikä on epämieluisin harjoitus?
– Kaikki intervalliharjoitukset, mutta nykyään niihin on viha–rakkaus-suhde eli ymmärrän, että niitäkin pitää tehdä. Pitää mennä kehittyäkseen mukavuusalueen ulkopuolelle.
Mitä harva ihminen tietää sinusta?
– Olen ihan voittamaton lautapeleissä.
Mikä on tavoitteesi salibandyssä?
– Joukkueen omiin tavoitteisiin pitää aina sitoutua. Henkilökohtaisesti nuorena tavoitteeni oli päästä U19-kisoihin. Nyt tavoitteeni on olla koko ajan parempi ja katsoa mihin se riittää.
Turun loppuhuipentuman ohjelma:
Perjantai 7.1.
klo 17.45 Classic – TPS (miesten 1. välierä) (TV2 klo 18)
klo 21 SPV – O2-Jyväskylä (miesten 2. välierä) (Yle Areena)
Lauantai 8.1.
klo 12 PSS – EräViikingit (naisten 1. välierä) (Yle Areena)
klo 15.30 Classic – TPS (naisten 2. välierä) (Yle Areena)
klo 19 Miesten finaali (TV2)
Sunnuntai 9.1.
klo 19 Naisten finaali (TV2)
Lue myös: TEHO Sport Suomen Cup huipentuu 7. – 9.1. Turussa – Yle näyttää ratkaisut suorina
Teksti ja kuvat: Hannu Tuominen
