Jaska Kunelius ei anna armoa itselleen eikä vastustajille. Happeen luottopuolustajan ei pitäisi omasta mielestään pelata salibandyliigassa. Moni vastustajahyökkääjä lienee samaa mieltä, mutta eri syistä.
Eletään kevättä 2017. TPS ja Happee pelaavat kiihkeää puolivälieräsarjaa. Happeen monivuotinen luottopuolustaja Jaska Kunelius puhuu naama peruslukemilla kameralle ottelua edeltävässä haastattelussa.
– Tämä laji olisi helpompi, jos ei tarvitsisi käyttää mailaa.
Kommentti saa hymyilemään. Tunnetaanhan Kunelius henkilönä, jolta löytyy sopiva värityspensseli silloin, kun tilaisuus tulee. Kieli poskessa heitetyn kommentin pohjalla on kuitenkin taustalla totuus. Se kertoo paljon siitä, millaisena pelaajana Kunelius itseään pitää.
– Siinä on vahva totuuspohja. Mun lajitaidoillani ei pitäisi pelata tällä tasolla. Vähän pitää aina värittää, mutta samalla se on myös sitä, että muistaa paikkansa. Jos unohdan oman juttuni, en auta joukkuetta parhaalla mahdollisella tavalla.
Paljon sanottu mieheltä, jolla alkaa kymmenes kausi salibandyliigassa. Sekä runkosarja- että pudotuspeliottelut yhteen laskettuna Kunelius on pukenut hirvipaidan päälleen 292 kertaa. Palkintokaapissa on SM-mitaleista värisuora: kulta, hopea ja pronssi.
– Pidetään lauseet monimutkaisena ja peli yksinkertaisena, Kunelius tiivistää vielä perään.
Monimutkaiset lauseet ja niiden taustalla olevat ajatukset Kunelius purkaa blogiteksteihin. Muun muassa Keskisuomalaisessa julkaistussa teksteissä 32-vuotias puolustaja avaa usein varsin syvällisestikin ajatuksiaan urheilusta ja urheilijana olemisesta. Ja niitä ajatuksia pyörii päässä paljon.
– Mä ajattelen paljon kaikkea. Ihan ongelmaksi asti. Kirjoittaminen on hyvä tapa purkaa asioita. Mietin mitä muuta asioista voi oppia, kuin että voittaa tai häviää. Mitä suurempia asioita on, kuin että karvataanko 1-2-2 vai 2-1-2 –muodostelmalla. Joskus analysoin ihan liikaa omaa peliä.
Fakta on se, että Kunelius on kaikkea muuta kuin mistä Happee yleisesti tunnetaan. Pihapelimainen taitavien pelaajien lauma, jonka kirkkaimpina tähtinä tuikkivat Peter Kotilainen ja paluun Jyväskylään tehnyt Jami Manninen. Kunelius on silti ottanut paikkansa. Täysin eri keinoin kuin edellä mainittu kaksikko.
– Mä olen pelin pilaaja. Pystyn pilaamaan vastustajan pelin. Palloa pois vastustajan hyviltä pelaajilta ja syöttöä oman joukkueen hyville pelaajille. Me voimme voittaa ilman, että teen tehopisteitä.
Viime kausi päättyi pettymykseen. SPV vei pronssimitalit, ja Happeen kolmen vuoden mitaliputki katkesi. Tätä kautta voisi kuvailla tietyllä tapaa uudeksi aluksi, vaikka sama vahva ydinrunko ei viime kaudesta muuttunutkaan. Suurin muutos on siinä, ettei Seppo Pulkkinen ole enää penkin takana. Myös Pulkkisen aikana valmennusryhmään kuulunut Mikko Lehto otti vetovastuun.
– Ei siinä oikeastaan ole vaikutusta ollut arkeen. Sepon puuttumisen saattaa huomata siinä vaiheessa, kun tulee ensimmäinen kriisitilanne. Niitä tulee väistämättä kauden aikana. On jopa mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu, kun Seppo ei ole konfliktin ratkaisijana.
– Ja kopissa on ensi kaudella vähemmän sananjulistuksia ja epistoloita, Kunelius lisää.
Lehdon johtaman Happeen tavoitteena on olla ensi kaudella aktiivisempi niin pallon kanssa kuin ilmankin. Joukkue pyrkii olemaan valmiimpi kääntämään peliä. Ylipäätään Happee aikoo olla liikkuvampi.
– Tärkein asia on se, että pelaajat vaativat enemmän toisiltaan. Silloin kehitymme. Se on juttu, jonka takia nousimme joskus korkealle.
Vaatimustasosta on saanut osansa myös Kunelius, josta Happee-legenda Petri Kauko oli todennut aikanaan, ettei tuon kaverin pitäisi olla Monnarin parketilla Happeen riveissä. Asiasta on luonnollisesti puhuttu jälkikäteen, ja sille on naurettukin.
– Jos on aihetta sanoa, niin sitten sanotaan pahastikin. Se on hyvä niin, vaikka joukkueessa onkin hyvä henki. Kilpaurheilun maailma on kuitenkin aika raaka.
Samanlaista suorapuheisuutta esiintyi viime kauden jälkeen, kun Happee perkasi nelossijaan johtaneen ajan läpi. Hallitsevaa Suomen mestaria Tampereen Classicia voitaneen pitää edelleen suurimpana mestarisuosikkina, mutta sen vahvin haastaja tulee Jyväskylästä.
– En väitä vastaan. Meillä on porukka vahvistunut. On siellä totta kai muitakin kovia, mutta uskon, että keväällä pelaamme Classicia vastaan finaalissa, vielä toissa kesänä pesäpalloa Suomensarjassa pelannut Kunelius ennakoi.
Kunelius on tehnyt uransa liigassa pääosin laukauksia peittämällä ja syöttöjä katkomalla. Himotreenaajaksi tunnustautuvaa luokanopettajaa luonnehditaan pelaajaksi, joka asettaa aina joukkueen edun tärkeimmäksi. Siitäkin huolimatta Kunelius näkee juuri kyseisessä asiassa ison kehityskohteen.
– Kilpailu joukkueen sisällä on kovaa. Mä en oikeasti tiedä mahdunko pelaamaan. Arvostan älyttömästi niitä kavereita, jotka pystyvät tsemppaamaan muita penkiltä ja tuomaan sitä kautta arvoa joukkueelle. Siinä minulla on tekemistä, että toimin joukkueen eduksi, vaikka itse olisin pelannut päin helvettiä.
Teksti: Tuomo Reponen
Kuvat: Esa Jokinen
