Olympiakomitean Tähtiseurapäivät viime viikonloppuna keräsi runsaan 300 sadan seura-aktiivin joukon eri lajeista. Salibandyseuroja paikalla oli yksitoista noin parinkymmenen edustajan voimin.
Lauantai Marina Congress Centerissä Helsingin Katajanokalla alkoi lajikohtaisin ohjelmin. Salibandyn osalta seuraväelle tarjottiin ensin katsaus hiljattain valmistuneen salibandyn elinvoimaisuus -kyselyn tuloksiin, joista voi lukea täällä ja täällä. Sen jälkeen oli vuorossa tietoisku alueellisten asiantuntijaverkostojen toiminnan käynnistymisestä, jonka jatkoksi käytiin läpi hyvän valmentajan ominaisuuksia ja esiteltiin liiton ohjaaja- ja valmennuskoulutusjärjestelmää. Loppuun oli vielä lyhyt ryhmätyö- ja keskusteluosuus.
Yksi osallistuneista oli nurmijärveläisen SB-Pron toiminnanjohtaja Paula Sojalahti (yläkuvassa).
Millaisena koit tapahtuman?
– Tapahtuma oli hienosti järjestetty kaiken kaikkiaan. Motivoivana asiana oli lajikohtaiset tapaamiset, jolloin seurojen edustajat saivat käydä keskustelua omasta lajista ja mielenkiinto pysyi yllä hyvin.
Onko tällaisille kokoontumisille tarvetta tai kehitysideaa?
– Salibandyliitto järjestää jo paljon tapaamisia ja seurat pystyvät myös itse sopimaan liiton edustajan kanssa tapaamisia ja alueellisesti näitä on järjestettykin. En ehkä näkisi lajin kannalta, että näin isoissa mittapuissa järjestettävät tapahtumat olisivat välttämättä tarpeellisia. Tähtiseuran näkökulmasta, mikäli luennot ovat laatuun ja kehittämiseen suunnattuja, näkisin nämä tärkeinä.
Entä Salibandyliiton alueelliset asiantuntijaverkostot? Oletteko hyödyntäneet vielä verkostoa tai aiotteko osallistua verkoston järjestämiin kokoontumisiin?
– Alueelliset verkostot näen positiivisena ja helpommin lähestyttävänä. Näen myös alueellisten tapaamisten olevan erityisen tärkeitä ajankohtaisten asioiden läpikäymiseen ja yhteistyön mahdollisuudet parempana, kun ryhmä on pienempi ja tutumpi. Janne Junton (valmennusosaamisen kehittäjä Uudellamaalla) kanssa yhteistyö on aloitettu jo aiemmin ja saatu hyvää tekemistä pikkujunnuille.
– Seurojen tapaamisissa on myös helpompi käydä läpi omaa seuraa koskevia kysymyksiä ja näissä pystytään jakamaan ajatuksia asioista, joita pohditaan useassa seurassa samaan aikaan.
Minkälaiselle koulutukselle tai palveluille näet seurassanne olevan eniten tarvetta?
– Valmennukseen, seuran valmennuslinjaan ja lasten kohtaamiseen liittyvät koulutukset. Meillä on dokumentoitu valmennuslinja, mutta se ei saa jäädä sanahelinäksi. Sitoutuneita ohjaajia, valmentajia ja toimihenkilöitä ei ole niin helppoa saada. Seuran on tarjottava sellainen tuki, että vapaaehtoiset kokevat viihtyvänsä tehtävissään. Linjaa on työstetty yhdessä valmentajien kanssa ja myös Elina Anttonen on tarjonnut (seuratoiminnan kehittäjä) sparrausta.
Entä Tähtiseura-status, mitkä mielestäsi ovat sen edut?
– Seuramme haluaa toimia laadukkaasti ja kehitysmyönteisesti ja tämä on yksi arvoistamme. Emme ole vielä Tähtiseura, mutta prosessi statuksen saamiseksi aloitettiin viime vuoden keväänä ja auditointi edessä ensi keväänä. Tahtotila päätä tähtiseuraksi on kova, sillä ohjelma antaa seuralle erittäin hyvän työkalun toteutukseen.
– Vaikka Tähtiseura on statuksena erittäin positiivinen asia, tärkeämpänä näemme kuitenkin hyödyn mitä saamme seurakehitystyökalusta. Työkalu antaa suuntaviivat ja pohjan, miten pystymme toimimaan laadukkaasti ja kehittämään toimintaamme ja herättää meidät seurassa arvioimaan toimintaamme. Se myös mahdollistaa jäsenten äänen ja näkökulmien mukaanoton mitä haluamme seurassa toteuttaa ja kannustaa.
Kuvat: Juha Hautakangas