Ruotsin sisällä Rönnbyn joukkueesta Moran riveihin keväällä siirtynyt My Kippilä on isossa roolissa, kun Suomi lähtee louhimaan Bratislavan MM-turnauksesta joulukuussa kultaa. Huippupuolustajan mukaan joukkue on sopiva sekoitus kokeneita ja nuoria pelaajia.
Täpötäysi Hakametsä, naisten MM-finaali joulukuussa 2015. Rankkarikisa Suomen ja Ruotsin välillä. 19-vuotias My Kippilä astuu pelottomasti vetovuoroon, ja upea veivi uppoaa kovien paineiden alla vastustamattomasti ja monien mielestä täysin hyväksytysti verkkoon. Maali kuitenkin hylätään, ja Ruotsi voittaa dramaattisten vaiheiden jälkeen lopulta ties kuinka monennen tittelin putkeen.
Kippilän rankkaria pyöritellään videolta uudestaan ja uudestaan (linkki), ja kaikilla tuntuu olevan joku mielipide asiaan. Suomen kokemaa vääryyttä jossitellaan iltapäivälehtiä myöden, ja naisten salibandy on kerrankin urheiluihmisten huulilla edes hetkellisesti. Peli on kuitenkin pelattu, ja mitalit on jaettu. Niin lähellä, niin kovin lähellä, mutta Suomen on tyytyminen jälleen MM-hopeaan.
Eerikkilän urheiluopisto heinäkuun viimeisenä päivänä 2017. Viime kuussa 21 vuotta täyttänyt Kippilä treenailee levollisen näköisenä leirillä muiden mukana hymy huulilla, ja menneet on unohdettu. Salibandyahan se vain on loppujen lopuksi.
Hakametsä on ollutta ja mennyttä, ja katseet on käännetty jo aikapäiviä sitten sanayhdistelmään Bratislava, MM, joulukuu ja 2017. Kippilän mukaan maajoukkue kulkee oikeassa asennossa kohti neljän kuukauden päässä odottavaa projektin huipentumaa.
– Mielestäni touhu näyttää hyvältä, ja nyt tällä toisella kesäleirillä olemme saaneet pallollista peliä eteenpäin tosi paljon. Totta kai vielä on paljon tekemistä, mutta homma alkaa olla ihan hyvässä kuosissa. Meillä on hyvä sekoitus kokeneita ja nuoria pelaajia.
Kippilä on vasta 21-vuotias, mutta uralla on jo mittaa, sillä hän debytoi SB-Pron paidassa naisten liigassa vain 14-vuotiaana kaudella 2010-2011. Maajoukkuepelejä on kertynyt 32, joissa pinnoja on syntynyt 23 (3+20). Taiturilla on suuri ruutu tämänkin MM-joukkueen takalinjoilla, mutta hän itse tiedostaa kilpailutilanteen.
– Puolustuksessa on kovaa kilpailua, ja siihen on tullut paljon hyviä nuoria. Kova halu on olla isossa ruudussa ja pelata mahdollisimman paljon, mutta kyllä tässä joutuu pelaamaan hyvän alkukauden ilman loukkaantumisia, jotta sen roolin saa, Kippilä muistuttaa.
Toisella kesäleirillä maajoukkueryhmä oli jo huomattavasti ensimmäistä pienempi, ja joukkuetta hitsattiin yhtenäisemmäksi muun muassa kesäolympialaisilla ja muilla kaukalon ulkopuolisilla aktiviteeteilla. Rentoutumisella ja hauskanpidolla on oma merkityksensä kisaprojektissa.
– Nyt on ollut treenien ulkopuolistakin touhua, ja se on tärkeää tässä vaiheessa, jotta saadaan ryhmä yhtenäiseksi. Se yhtenäisyys on kuitenkin tärkeä palanen jatkossa, kun kisoihin mennään ja siellä ollaan, Kippilä tietää.
Moraan kehittymään entisestään
Kippilä siirtyi syksyksi 2015 Ruotsiin Rönnbyn paitaan, ja nyt osoite vaihtuu hieman pohjoisempaan Moran kaupunkiin. Mora on yksi mestarisuosikeista, ja kova kilpailu tunnetusti kehittää.
– Halusin kokeilla jotain uutta, ja Mora on ollut yhteydessä jo pidempään. Ruotsissa on sellainen systeemi, että pelaajiin saadaan olla yhteydessä vasta heidän täytettyään 18, mutta jo sieltä lähtien heillä on ollut kiinnostusta. Siellä on leveämpi materiaali, ja pelipaikastaan ja -ajastaan joutuu taistelemaan vielä enemmän kuin aiemmin.
Kaksi kautta Ruotsissa ovat laittaneet ulottuvan ja taitavan puolustajan fysiikkapuolta kuntoon.
– Fysiikkaharjoittelu on ollut iso juttu, mihin siellä on keskitytty. Olen saanut kovuutta ja vauhtia peliin lisää, ja kun on saanut paljon vastuuta, sitä kautta kehitystä on tullut vähän jokaisella osa-alueella.
Kun kokemusta on lähivuosilta niin Ruotsin kuin Suomenkin liigoista, on pakko luonnollisesti kysyä asiantuntijalta, minkälaisia eroja sarjoilla tai harjoittelulla on.
– Ruotsalaiset yksilöt ovat suomalaisia edellä, siinä se suurin ero varmasti on. Kun menin ensimmäistä kertaa Ruotsiin, huomasi heti, että treeneissä pelattiin enemmän. Suomessa seistään enemmän jonoissa, ja siellä mennään enemmän pelin ja pelaamisen kautta.
Suomen liigan pelimäärä runkosarjassa on tulevalla kaudella vain 18, ja se harmittaa maajoukkueen vinkkelistä Kippilääkin. Hän ei kadehdi kotoisessa liigassa pelaavia maajoukkuekavereitaan.
– Tykkään ainakin itse pelata mahdollisimman paljon, ja enemmän niitä pelejä pitäisi jotenkin saada. Pelien takia tätä tehdään, ja pelaaminen tässä viehättää. Nyt kun on mahdollisuus olla Ruotsissa, on se aika erilaista touhua. Sarja on tasaisempi ja leveämpi kuin Suomessa, ja sitä kautta pelitkin ovat kovempia. Näen, että sellainen kehittää enemmän kuin Suomen tämänhetkinen tilanne, Kippilä järkeilee.
Voitto Ruotsista tekisi terää
Suomella on vielä ennen Slovakian MM-turnausta edessä kolme kohtaamista Ruotsin kanssa, kun syyskuussa pelataan jo perinteeksi muodostunut tuplamaaottelu länsinaapuria vastaan, ja marraskuussa on viimeinen EFT-turnaus ennen Bratislavan tosikoitoksia. Kuluneessa kisaprojektissa takkiin on tullut jokaisessa kohtaamisessa, ja edellistä voittoa joudutaan kaivamaan peräti kahden vuoden takaa nimenomaan syyskuussa Vantaan Energia Areenalla pelatusta ottelusta.
Yksi voitto ennen MM-kisoja ei tekisi huonoa.
– Totta kai se nostaisi itseluottamusta. Jossain se tuntuisi heilläkin, jos he huomaisivat, että pystymme voittamaan ja olemme lähellä, neljästi Venlojen viestissä suunnistanut Kippilä vahvistaa.
Suunnistuksen lisäksi Kippilän harrastuslistalta on löytynyt myös jalkapallo, ja onpahan vuosien varrella käynyt myös ilmi, että kotoa Porvoosta löytyy salibandya varten pieni harjoitushallikin. Se on tullut tutuksi tämänkin kesäloman aikana.
– Noo, kyllä siellä tulee aikaa vietettyä.
Joka päivä?
– Aina kun kotona olen, Kippilä naurahtaa.
Suomen MM-menestys ei jää ainakaan tämän nuoren taiturin käsistä kiinni.
Teksti ja kuvat: Henri Pitkänen
