Seurakehityksen tärkeä yhteinen kokoontuminen Seurafoorumi oli tänä vuonna #seuramatka Tallinnaan ja sen aiheet mitä ajankohtaisimpia.
TEHO Sport Suomen Cupin huipennus ei ollut viikonlopun ainoa suuri salibandytapahtuma Tallinnassa. Samassa paikassa nimittäin kokoontuivat yli 20 seuran sekä Salibandyliiton edustajat keskustelemaan ajankohtaisista ongelmista ja kehityskohteista Seurafoorumissa.
EräViikingit, Forssan Suupparit, GrIFK, Northern Stars, O2-Jyväskylä, Oripään Urheilijat, Pallokeisarit, Papas, PaPo, RSS Panthers, SaiPa Salibandy, Salon Palloilijat, Santa’s United, SB Hurricane, SB Vantaa, SBS Littoinen, SC Urbans, Sport Salibandy, USBEK, VSS ja YPa olivat seuroina edustettuina, kun Seurafoorumin väki aiheita jo laivamatkalla esikäsiteltyään asettui Tallink Spa -hotellin kokoustilaan.
Omatoimisuudella apua olosuhdeongelmiin
Seurafoorumin virallinen osuus avattiin olosuhdeaiheella, jonka pohjiksi Salibandyliiton yhteiskuntasuhdejohtaja Jari 
Kinnunen esitteli Jäsentutkaa, työkalua, joka kertoo seuroille, missä sen toiminta-alueen salibandypelaajat asuvat. Itse aiheen pohjiksi Jari Kinnunen siteerasi jääkiekon rautakansleri Kalervo Kummolaa, joka on ollut lobbaamassa omalle lajilleen maailman huippua olevat harjoitusolosuhteet. Olosuhteet ovat kaiken muun perusta, paikallisten laji-ihmisten on punnerrettava homma liikkeelle ja lisäksi tarvitaan kuntien ja valtion myötävaikutusta. Kinnunen esitteli myös lähes 20 seuran yhteistyönä aikaansaatua upeaa Uppsalan IFU Arenaa, jossa Suomen naisten ja U19-tyttöjen maajoukkueet vastikään harjoittelivat ja pelasivat.
Olosuhdeosion herkkupalana Northern Starsin Tapio Hämeen-Anttila kertoi, kuinka espoolaisseura lähti ratkaisemaan tilapulaansa. Varastohallin vuokraaminen ja kunnostaminen seuran pelaajien ja heidän omaistensa yhteisillä talkoilla toi Northern Starsille oman kotiluolan, jossa se päättää itse vuoroista ja jossa onnistuvat niin harjoittelu ja pelaaminen kuin asioiden hoitaminen, läksyjen teko harjoituksia odotellessa ja kahviotoimintakin.
Pelaajakehityksestä kestävään pelaajakehitykseen
Perjantain toinen iso aihe oli kestävä pelaajakehitys, josta alustivat sekä valmennuksen johtamisen ja kilpailutoiminnan että 
valmentamisen kannalta huippu-urheilujohtaja Jarkko Rantala, kilpailupäällikkö Ari Vehniäinen ja valmennuspäällikkö Miikka Lamu. Pääajatuksena oli pohtia, miten mahdollisimman moni voisi harrasta salibandya mielekkäästi ja kehittyä osana joukkuetta ilman, että seuraavassa pelissä tai turnauksessa tai edes tällä kaudella menestyminen sumentaisi tavoitetta. Hyötyjiä olisivat niin pelaajat itse kuin seurat ja liittokin, kun lajin parissa viihtyisi enemmän pelaajia, heidän joukostaan kehittyisi enemmän huippuja ja seurat ja joukkueet pysyisivät elinvoimaisina myös siellä, missä väkeä asuu vähemmän.
Paineita pikavoittoihin tulee niin vanhemmilta ja valmentajilta kuin pelaajiltakin, ja siksi on mietittävä, miten he kaikki oppisivat tähtäämään muihinkin tavoitteisiin. Olisiko vaikkapa se, kuinka moni joukkueen pelaajista haluaa jatkaa pelaamista vielä seuraavalla kaudellakin, tärkeämpi mittari kuin jonkin kilpailun voittaminen? Siksi myös valmentamista on seuroissa johdettava ja tuettava.
Oma osuutensa on myös kilpailujärjestelmällä. Siksi pohdittiin, onko esimerkiksi jo C2-poikien mielekästä matkustaa ympäri maata SM-sarjan pisteiden perässä vai olisiko jokin muu pelimuoto pidemmän päälle parempi. Nyt saatetaan jo D-ikäluokassa alkaa kasata ”SM-tasoista” joukkuetta ja tuijottaa suotta karsintamenestyksiä ja sarjapaikkoja ja peluuttaa lyhytnäköisesti kapeaa kokoonpanoa.
Pohdittavina olivat myös viisi vastaan viidelle vaihtoehtoiset pelimuodot sellaisilla Ruuhka-Suomen ulkopuolisilla alueilla, joilla sarjojen järjestäminen nyt on pelaajien ja joukkueiden vähäisyyden vuoksi työlästä. Salibandyn keskittyminen vain kasvukeskuksiin ei ole eduksi lajille eikä edes huipputoiminnalle, onhan meillä nytkin lähtöisin maajoukkuepelaajia esimerkiksi sellaisista seuroista kuin Ruukin Into, Uimaharjun Taimi, FC Vaajakoski, SBS Rupu ja lukuisat seurakuntien sählykerhot.
Niin valmentajien kuin pelaajienkin kehittymisen kannalta tärkeää on edetä erillisistä oppimistilaisuuksista kohti jatkuvaa arkioppimista. Sitä silmälläpitäen pohdittiin, millaisessa ympäristössä ihmiset oppivat ja kehittyvät ja millaisella palautteella vahvistetaan oppimisen perustana olevaa itseluottamusta.
Perjantain virallisen osuuden jälkeen oli vuorossa se kenties vielä parempi oppimisen paikka, kun osallistujat pääsivät vertailemaan ja työstämään kokemuksiaan seuratyöstä illallisen ja vapaan illanvieton merkeissä.
Muutoksen johtamisen esimerkkinä SaiPa Salibandyn synty
Lauantaina Tallinnassa päästiin heti aamusta kiinni konkreettiseen muutoksen johtamiseen, kun SaiPa Salibandyn 
sivutoiminen urheilutoimenjohtaja Otto Moilanen kertoi, millaisen prosessin kautta lappeenrantalaisista NST:stä ja PoNoVosta syntyi fuusioseura. Muutosta ei lähdetty työstämään kahvipöydässä kirjekuoren taa luonnostellen vaan Lappeenrannan–Lahden teknillisen yliopisto LUT:in kotipaikalle sopivalla diplomi-insinöörimäisellä täsmällisyydellä. Jäsenkyselyllä pohjustettua muutosta varten pestattiin siihen varatulla määrärahalla erillinen projektipäällikkö, jonka laatimaa prosessisuunnitelmaa toteuttamaan rekrytoitiin seuraihmisistä eri osa-alueisiin keskittyvät työryhmät.
Kuten fuusioissa aina, riitti esimerkiksi uuden seuran väreistä vääntämistä samoin kuin nimestä pohdittaessa, olisiko edullisempaa perustaa kokonaan uusi organisaatio vai järjestäytyä jonkin jo hyvin toimivan lappeenrantalaisen seuran mukaan. Parhaaksi valinnaksi osoittautui eteläkarjalaisista urheilubrändeistä tunnetuin eli SaiPa, jonka tarjoamaa ennakkoluulotonta ja lämmintä vastaanottoa Otto Moilanen erikseen kiitti.
MM2020-kisojen ja salibandyn arvo on niiden merkityksessä ihmisille
Lauantain toisen alustuksen tarjoili seurojen mahdollisuuksista hyödyntää MM2020-kotikisoja viestintätoimisto Rianno Communicationsin Antti Pärnänen, joka tunnetaan myös pitkän linjan journalistina ja HIFK:n salibandyjoukkueen kapteenina.
Antti Pärnänen muistutti, että joulukuun kotikisat eivät ole vain salibandyturnaus vaan festivaalit ja monella tavalla merkityksellinen tapahtuma, jonka kautta on jo nyt aika alkaa muistuttaa salibandyn arvosta. Pärnänen muistutti, että salibandy on paitsi laji-ihmisille koko suomalaiselle merkittävä asia, jonka eduista niin jokainen pelaaja ja valmentaja kuin joukkue, seura ja liittokin voivat ylpeinä muistuttaa. Merkittävyys ei ole pelkästään arvokisamenestystä tai mitaleiden tai harrastajien määrää vaan jotain vielä enemmän ja monisyisempää. Sitä sanomaa on seurojenkin mahdollista tuoda esiin yhtä lailla toimittajille suunnatun mediaviestinnän kuin paikallisiin päättäjiin suunnatun vaikuttamisviestinnänkin kautta.
Tiiviin lauantaiaamupäivän jälkeen Seurafoorumin osanottajien matka jatkui yhteiselle lounaalle ja ennen laivamatkaa kotimaahan tietenkin katsomaan TEHO Sport Suomen Cupin finaaleja PSS–SB-Pro ja Nokian KrP–Classic.
Mukana olivat myös Salibandyliitosta seurakehittäjä Elina Anttonen, kehityspäällikkö Mervi Kilpikoski, yhteiskuntasuhdejohtaja Jari Kinnunen, toiminnanjohtaja Kari Lampinen, valmennuspäällikkö Miikka Lamu, koordinaattori Tea Naskali, tapahtumatuottaja Hanne Nyrönen, viestintäpäällikkö Jussi Ojala, huippu-urheilujohtaja Jarkko Rantala ja kilpailupäällikkö Ari Vehniäinen. Tarkasti kuulolla takarivissä olivat myös lajin isot herrat eli Salibandyliiton hallituksen puheenjohtaja Risto Kauppinen sekä Kansainvälisen Salibandyliiton IFF:n puheenjohtaja Tomas Eriksson, jolle ainakin ydinkohdat suomenkielisistä esityksistä toivottavasti tulkittiin.
Tulossa huomenna: Lisää tunnelmia Seurafoorumista
Teksti: Mika Hilska