Näkihän sen jokaisen Seinäjoen Peliveljien pelaajan naamasta, miten viime kauden TEHO Sport Suomen Cupin voitto maistui. Vaikka joukkueen kippari Ville Kuusela on lähes kaiken kokenut, pokaalin nosto cupin voiton kunniaksi oli hänellekin ikimuistoinen hetki.
Ja vieläpä millaisen ottelun jälkeen.
SPV oli viime kevään cupin finaalissa Nokian KrP:tä vastaan jo pahasti sillassa, mutta jostain löytyi vielä pohjalaista periksiantamattomuutta. Seinäjoella osataan arvostaa cupin voittoa. Ensimmäisen kerran cupin kannua nosteltiin lakeuksilla noin kymmenisen vuotta sitten.
Cupin voitto vaikutti maistuvan. Oliko havaintoni oikea?
– Ilman muuta maistui. SPV:ssä on aina arvostettu Suomen Cupia. Se on kilpailu, missä halutaan pärjätä. Silloinkin, kun liigajoukkueet saivat valita, osallistuako cupiin, niin SPV oli aina mukana, kertoo Kuusela.
Vuonna 1985 syntyneellä nestori Kuuselalla on peliuraa takana enemmän kuin yhdelläkään toisella SPV:n nykypelaajalla. Tosin Sami Koski on vain pari kuukautta Kuuselaa nuorempi. Hämmästyttävää, miten vähän Kuuselan kohdalle on osunut edes pahoja loukkaantumisia. Harvoin harjoituksetkaan ovat jääneet väliin.
– Pitää yhä jaksaa nuorten mukana askarrella, sillä tämä on niin mukavaa touhua. Kun nauttii tekemisestä ja motivaatiotakin löytyy, niin hyvin jaksaa.
Miten oma salibandyharrastuksesi aikoinaan alkoi?
– Yläasteikäisenä osallistuin SPV:n salibandykerhoon. Silloin tuli mukaan heti paljon pelaajia, olihan kyseessä ensimmäisiä junnujen salibandykerhoja. Jukka Tervo oli vetäjänä. Eli koulun liikuntasalista alkoi minunkin salibandyurani. Tommy Koponen oli liikunnanopettajani ja hän pyysi mukaan SPV:n edustuksen harjoituksiin. Olin nuori, mutta hyppäsin jo silloin mukaan myös miesten rinkiin. SPV:llä oli silloin hyvä juniori-ikäluokka ja pärjäsimme valtakunnallisestikin hyvin.
Mitä muita urheilulajeja aikoinaan harrastit?
– Ala-asteikäisenä pelasin jääkiekkoa, mutta nappulana aloitettu jalkapallo pysyi mukana pitkään. Salibandy ja futis kulkivat rinta rinnan aina lukion päättymiseen asti. TP-Seinäjoki pelasi jalkapalloa Kakkosessa, mutta kun SPV nousi liigaan, valitsin salibandyn.
Jos Tommy Koponen on Mister SPV, niin voidaanko Ville Kuuselaan kutsua Mister SPV2?
– Tommy on tehnyt oman pelaaja- ja valmentajauran lisäksi valtavan määrän töitä taustalla. Oma roolini taustalla on vasta alkamassa, eli sillä puolella on vielä paljon kirittävää. Ehkä sitten, kun maileja on itselläni riittävästi mittarissa, voidaan ansaita titteleitä.
Olet edustanut monien muiden SPV-pelaajien tavoin ainoastaan samaa seuraa. Onko sinulla ollut missään vaiheessa mahdollisuus siirtyä muualle?
– Muutaman kerran on ollut teoreettinen mahdollisuus. On otettu yhteyttä, mutta itselleni on aina ollut selvää, että Seinäjoella pelataan. Esimerkiksi, kun opiskelin Jyväskylässä, oli luonnollista, että Happeesta tuli kyselyjä. Sveitsikin oli yhdessä vaiheessa mielessäni.
Miten on ollut mahdollista, että olet voinut yhdistää pelaamisen ja siviiliasiat olemalla vuosien ajan Seinäjoella?
– Opiskelin kahdeksan vuotta Jyväskylässä. Aloitin kemiaa opiskelemalla, mutta lopulta valmistuin 2015 kauppatieteen maisteriksi. Meillä oli Seinäjoella mestaruusvuosina hyvä joukkue. Kimppakyydillä kulki paljon pelimiehiä Jyväskylästä Seinäjoelle. Parhaimmillaan reissasi kaksikin autollista pelaajia.
Miten olet pystynyt yhdistämään tavoitteellisen urheilun, perhe-elämän ja työelämän?
– Perheessäni on puolison lisäksi kolme lasta. Tämän kaiken on mahdollistanut tietysti vaimoni. Hän on joukkuevoimistelutaustainen, ja on voittanut Suomen mestaruuksiakin, joten vaimo ymmärtää, mitä menestyminen vaatii. Mutta kyllähän meillä arjessa pyörii melkoinen rumba. Välillä tarvitaan isovanhempia avuksi.
Saitte välieriin vastustajaksi divarijoukkueen. Onko se etu teille vai onko välierävaiheessa merkityksetöntä, mikä joukkue tulee vastaan?
– Kaikki pelit pitää voittaa, jos haluaa nostaa kannua. Kymmenisen vuotta sitten, kun voitimme cupin, välierissä divarijoukkue Tampereen Ilves pudotti liigajoukkue HaKi:n. Nytkin meidän fokus pitää olla ensin välierissä ja vasta sen jälkeen finaalissa, mikäli sinne päästään.
Jos voitatte Suomen Cupin, onko pelaajille tiedossa jotain ylimääräistä mukavaa?
– Ei kummempaa. Pyttyjä, kun on nostettu, olemme menneet saunomaan porukalla. Etukäteen ei olla tietenkään mitään varattu.
Olet SPV:n ensimmäinen toiminnanjohtaja. Miten on voinut olla mahdollista, että 500 jäsenen seura on toiminut tähän asti lähinnä vapaaehtoisvoimin?
– Ehkä se kertoo seuran toimijoista, kuten Kangasluoman Tuulikista ja tietysti Tommysta. Siinä on kaksi työmyyrää, jotka ovat pitäneet seuran pyörittämisen mahdollisena. Itse hyppäsin mukaan vasta elokuussa helpottamaan heidän työsarkaansa.
Mitä peliveljeys sinulle merkitsee?
– Itselleni se merkitsee yhtenäisyyttä. Vaikka pelaajien pelipaidan logo myöhemmin vaihtuu, ystävyys säilyy. Vanhat pelikaverit ovat edelleen minulle peliveljiä, eli ei peliveljeys mihinkään katkea. Työntekeminen ja sen arvostaminen on aina kuulunut peliveljeyteen. Pohjanmaalaisittain kökkiminen eli talkootöiden tekeminen on kuulunut perinteisesti myös edustusjoukkueen pelaajille.
Mikä on ollut toistaiseksi urasi hienoin hetki?
– Ensimmäinen SPV:n mestaruus on ikimuistoisin. Ensimmäinen on aina ensimmäinen. Mestaruusvuosina koko joukkue oli fyysisesti kovassa kunnossa. Se oli pidemmän työn tulosta. Nykyään samanlaista fyysistä etua on vaikeampi saada. Pelillinen etu tulee muista asioista.
Mikä on ollut kovin pettymys?
– Kevään 2014 puolivälieräsarjan häviäminen Oilersille. Se oli niin iso pettymys, että en halunnut sen toistuvan. Silloin päätin, että otan urheilijana muutaman askeleen eteenpäin. Päätin tehdä kesällä hommia vielä enemmän.
Mitkä ovat vahvuutesi?
– Nuorempana olin nopea kintuistani. Nyt kun ikää on itselleni tullut lisää, nopeutta on väkisinkin vähän lähtenyt. Ehkä parasta on yksinkertainen pallollinen pelini, missä pallo siirtyy varmasti omille. Kaksinkamppailu ja loppuun asti yrittäminen ovat myös vahvuuksiani. Ylivoimissakin on vuosien aikana tullut tehtyä jokunen maali.
Onko sinulla ollut salibandyssä esikuvia?
– Silloin, kun aloitin Tähkän Janne ja Kohosen Mika olivat isoja nimiä. Molempien kanssa olen päässyt pelaamaan samassa joukkueessakin. Jaakko Hintikastakin tykkäsin pelaajana.
Mikä on epämieluisin harjoitus?
– Suolla tehdyt harjoitukset eivät ole olleet mieluisimmasta päästä. Suolla hiki tulee ja kärpäset pyörivät ympärillä.
Mitä harva ihminen tietää sinusta?
– Olen kova marjastamaan. Omat mustikat aamupuuroon pitää käydä hakemassa metsästä. Joskus jopa harjoitusten jälkeen olen käynyt keräämässä ämpärillisen.
Mikä on tavoitteesi salibandyssä?
– Joukkueeseen on tullut mukaan paljon nuoria sällejä. Heille haluan esimerkilläni kertoa, mitä menestyminen vaatii. Tiedonmurusia haluan saada pojille kylvettyä. Ja voittaminen on edelleen tämän lajin suola. Voittamaan lähdetään jokaista ottelua. Lähin tavoite on tietysti Suomen Cupin voittaminen.
Turun loppuhuipentuman ohjelma:
Perjantai 7.1.
klo 17.45 Classic – TPS (miesten 1. välierä) (TV2 klo 18)
klo 21 SPV – O2-Jyväskylä (miesten 2. välierä) (Yle Areena)
Lauantai 8.1.
klo 12 PSS – EräViikingit (naisten 1. välierä) (Yle Areena)
klo 15.30 Classic – TPS (naisten 2. välierä) (Yle Areena)
klo 19 Miesten finaali (TV2)
Sunnuntai 9.1.
klo 19 Naisten finaali (TV2)
Lue myös: TEHO Sport Suomen Cup huipentuu 7. – 9.1. Turussa – Yle näyttää ratkaisut suorina
Teksti ja kuvat: Hannu Tuominen
