Mikael Lax, Mikko ja Lauri Stenfors, Katri Luomaniemi, Nina Rantanen…ja sitten tietysti Sanni Nieminen. Yhteistä heille kaikille on SBS Rupu, Rupusakki Huittisista, paikallinen salibandyseura. On mielenkiintoista, miten pieneltä paikkakunnalta on tullut useita liigatason salibandypelaajia.
Listaa voi vielä täydentää Matti Kaipiolla, joka Rupun naisten liigajoukkueen valmentajana eteni aina naisten maajoukkueen päävalmentajaksi. Salibandyliigan 4. sija on kova saavutus pikkuseuralta.
– SBS Rupussa on tehty hyvää juniorityötä. Silloin kun itse siellä pelasin, tyttöpuoli hoidettiin seurassa tosi hyvin. Rupun naiset pelasivat liigassa, mutta olin itse silloin vielä liian nuori, muistelee Sanni Nieminen.
Liikunnasta aina innostunut Sanni harrasti lapsena voimistelua, tanssia ja jonkin verran myös yleisurheilua. Pianon soittokin sujui. Salibandyn salat avautuivat seuran järjestämässä salibandykerhossa.
– SBS Rupu järjesti tytöille salibandykerhotoimintaa. Monet kaverini lähtivät siihen mukaan, muun muassa siskoni. Halusin itsekin lähteä perässä kokeilemaan. Olin silloin 11-vuotias. Se oli heti alusta alkaen niin hauskaa, että sille tielle jäin. En ollut sitä ennen ollutkaan mukana joukkueurheilussa.
Pohjola Cup -leiriltä avautui mahdollisuus päästä isompiin ympyröihin.
– En todellakaan ollut mikään junnutähti. En ole edes pelannut ainuttakaan junnumaaottelua, mutta Pohjola Cup Eerikkilässä meni hyvin. Itselläni ei ollut suurempia tavoitteita, kun tulin pieneltä paikkakunnalta. Leirin jälkeen alkoi tulla kuitenkin yhteydenottoja eri seuroista.
Tampere ja Classic vaikuttivat hyviltä vaihtoehdoilta.
– Lukio oli vielä kesken, mutta kun hyvä ystäväni Nina Rantanen pelasi jo Classicissa, päätin lähteä sinne. Vuoden kuljin pari kertaa viikossa autolla Tampereelle harjoituksiin. Olin liigaringissä mukana, vaikka suurin osa otteluistani pelasin vielä A-tyttöjen kanssa.
Niemisen rooli Classicissa on kasvanut vuosien myötä.
– Aluksi en päässyt paljoa pelaamaan. Vähitellen aloin saamaan peliaikaa ja homma alkoi sujumaan tosi hyvin. Roolini kasvoi suuremmaksi. Myöhemmin Sveitsistä paluun jälkeen roolini on kasvanut tosi paljon. Koen olevani nyt johtava pelaaja kentällä ja kentän ulkopuolella. Pyrin kokeneempana auttamaan joukkuetta.
Niemisen peliuralle osui myös Classicin menestysvuodet. Sannin palkintokaappi täyttyi useista Suomen mestaruusmitaleista. Niitä on jopa niin paljon, että Sanni joutuu tovin miettimään, kuinka monta niitä onkaan. (SM-kultaa vuosina 2010, 2012, 2013, 2015 ja 2017 ja SM-hopeaa vuosina 2014, 2016 ja 2018.)
– Apua, niitä on…viisi kappaletta. Hopeamitaleita on liikaa, kolme kappaletta. Cupin voittojakin on niin useita, että en muista, kuinka monta on itselläni. Pitää tarkistaa…neljä voittoa.
Mikä teki Classicista poikkeuksellisen kovan joukkueen?
– Meillä oli älyttömän hyvä nippu, mutta suurin syy oli se, kun seurassa asiat oli jo silloin hyvin hoidettu myös kentän ulkopuolella. Oli helppo keskittyä pelaamiseen. Myös pelaajat vaativat paljon itseltään. Harjoituksissa oli kova tempo, joten oli helppo kehittyä. Treeneissä oli usein kovempi vauhti kuin peleissä. Joukkue oli myös vetovoimainen eli se houkutteli muita pelaajia siirtymään Classiciin.
Menestysvuosien jälkeen tuli pieni taantuma.
– Se oli tiedossa, että jossain vaiheessa osa lopettaa. Menestys ei voi jatkua loputtomiin. Piti aloittaa uudelleen rakentaminen. Itsekin lähdin vuodeksi Sveitsiin. Nyt on ollut mukava rakentaa uutta ja olemme tulossa takaisin huipulle.
Vietit vuoden Sveitsissä. Kerro siitä.
– Halusin pelata vuoden ulkomailla. Piranha Churista tuli kysely. Siellä oli työpaikkakin valmiina. Kaikki meni tosi hyvin, sillä seura hoiti asiat hienosti.
Päätit kuitenkin palata jo vuoden kuluttua takaisin Suomeen.
– MM-kisat oli tulossa ja halusin päästä mukaan. Sveitsi on hieno maa, mutta ajattelin että urheilullisuus siellä ei riitä. Päädyin siihen, että Classic on parempi ympäristö kehittyä. Vuosi Sveitsissä antoi kuitenkin paljon. Olen tosi onnellinen, että lähdin. Saksan kieli ei ehtinyt tarttua, mutta englannin kieleeni tuli varmuutta. Tutustuin uuteen kulttuuriin ja ihmisiin sekä sain nauttia henkeäsalpaavista maisemista.
Sanni on nyt 30-vuotias, mikä salibandyssäkin on liigatasolla naisilla harvinaisuus.
– Ei ole itsestään selvää, että tämän ikäisenä vielä pelaa liigassa. Loukkaantumisiakin on uralleni mahtunut. Olen tosi tyytyväinen, kun olen pystynyt näinkin kauan pelaamaan. Harmi, kun moni lopettaa aikaisin, vaikka pystyisi vielä jatkamaan. Naispelaajat lopettavat yllättävän nuorena.
Olet edustanut Classicia pitkään. Onko ollut urasi aikana muita vaihtoehtoja?
– Joitain kyselyjä on tullut, mutta Classicissa asiat on hoidettu niin hyvin, että ei ole ollut tarvetta miettiä.
Miten yhdistät pelaamisen ja työelämän?
– Lukion jälkeen suoritin merkonomitutkinnon. Nyt olen seuran toimistolla töissä, joten pelaamisen ja työn yhdistäminen on ollut helppoa.
Millainen arvostus seurassasi on TEHO Sport Suomen Cupia kohtaan? Onko se ekstralisä kauden otteluihin vai onko siinä menestyminen asetettu tavoitteeksi jo kauden alkaessa?
– Classicissa on aina arvostettu Suomen Cup tosi korkealle ja olemmekin aina olleet mukana. Se on yksi kauden päätavoitteistamme. On hienoa, että liigapelien ohella on myös Suomen Cup.
Saitte välieriin vastustajaksi TPS:n. Onko se etu teille vai onko välierävaiheessa merkityksetöntä, mikä joukkue tulee vastaan?
– Ei ole väliä, mikä joukkue on vastustaja. Kaikki ovat kovia ja kaikki pitää voittaa, jos cupissa haluaa menestyä. TPS:n kanssa on ollut tällä kaudella liigassa tiukkoja pelejä, vaikka Tepsi onkin molemmat voittanut.
Mikä on ollut toistaiseksi urasi hienoin hetki?
– Olen voittanut Rupussa C-tyttöjen Suomen mestaruuden. Se oli hieno kokemus. Toiseksi nostan Classicin viimeisimmän mestaruuden Superfinaalissa 2017. Se on mestaruuksista jäänyt eniten mieleeni, edellisellä kerrallahan hävisimme samassa paikassa. Keväällä 2017 juhlimme mestaruutta yhdessä miesten kanssa.
Mikä on ollut kovin pettymys?
– Itselläni on kolme MM-hopeaa, viisi Champions Cupin hopeaa ja kolme hopeaa liigasta. Jokainen niistä on ollut todella raastavaa kilpailuhenkiselle pelaajalle.
Mitkä ovat vahvuutesi?
– Liike ja nopeus sekä fyysiset ominaisuudet. En ole koskaan ollut mikään kikkailija.
Onko sinulla ollut salibandyssä esikuvia?
– Itselläni ei ole ollut yhtä esikuvaa, kun Rupussa pelatessani en juurikaan muusta salibandymaailmasta ollut tietoinen. Tietysti, kun tulin Classiciin, katsoin ylöspäin sen aikaisia pelaajia.
Mikä on epämieluisin harjoitus?
– Kapuaminen Tampereen Mustavuoren lähes pystysuoraa hiekkarinnettä. Sitä en jää ikävöimään peliurani jälkeen.
Mitä harva ihminen tietää sinusta?
– Ehkä moni ei tiedä, että minulla on isosiskon lisäksi kaksoisveli. Vanhemmat eivät tienneet, että oletettujen kaksoistyttöjen tilalle tulikin kaksoisveli.
Mikä on tavoitteesi salibandyssä?
– Päätavoite löytyy kevään lopusta, eli juhlisimme Suomen mestaruutta.
Turun loppuhuipentuman ohjelma:
Perjantai 7.1.
klo 17.45 Classic – TPS (miesten 1. välierä) (TV2 klo 18)
klo 21 SPV – O2-Jyväskylä (miesten 2. välierä) (Yle Areena)
Lauantai 8.1.
klo 12 PSS – EräViikingit (naisten 1. välierä) (Yle Areena)
klo 15.30 Classic – TPS (naisten 2. välierä) (Yle Areena)
klo 19 Miesten finaali (TV2)
Sunnuntai 9.1.
klo 19 Naisten finaali (TV2)
Lue myös: TEHO Sport Suomen Cup huipentuu 7. – 9.1. Turussa – Yle näyttää ratkaisut suorina
Teksti: Hannu Tuominen
Kuvat: Esa Takalo ja IFF / Per Wiklund
