F-liigan huippupelaajat Anu Raatevaara ja Rasmus Kainulainen ovat kasvoina Säbäkipinässä, jonka virtuaaliviikko jatkuu tänään klo 10 live-lähetyksellä.
Lue myös: Blogi: Säbäkipinä – mistä siinä on kyse?
– Oli tosi kiva päästä tähän mukaan, F-liigan naisten A-lohkossa pelaavan SB-Pron puolustaja Anu Raatevaara kiittää.
– Säbäkipinän arvomaailma ja omat ajatukset kohtasivat tosi hyvin eikä tarvinnut kauaa miettiä, kun kysyttiin. Tässä pääsee tekemään jopa yhteiskunnallista vaikuttamista, jotta jokainen löytäisi oman innostuksen liikkumiseen ja oman lajinsa. Koko Säbäkipinä on laaja käsite, joka samalla paisuu kuin pullataikina, mutta tiivistäen järjestetään toimintaa ja turnauksia lapsille ja nuorille, mukana on kouluja ympäri Suomen ja nyt on meneillään koulujen kanssa virtuaaliviikko, johon kuuluu perjantain livelähetys. Perimmäisenä tarkoituksena on innostaa lapsia ja koko perheitä pelaamaan ja herättää innostusta lajiin. Ja ylipäätään innostaa lapsia ja nuoria liikkumaan, oli laji sitten mikä tahansa, Raatevaara avaa.
Syksyn F-liigapeleissä kolme maalia laukoneen puolustajan omina junioriaikoina ei Säbäkipinän tapaista toimintaa vielä ollut eikä tekniikan puolesta olisi voinutkaan olla, mutta entä jos olisi ollut?
– Se oli erilaista aikaa eikä ollut vielä tätä virtuaalista todellisuutta mutta varmaan olisi ollut hienoa nähdä enemmän omia esikuvia: kikkavideoita ja miten kasvaminen urheilijaksi on tapahtunut. Säbäkipinä on palauttanut mieleen omia muistoja, kun pelattiin ja harrastettiin paljon ulkona ja liikuttiin tosi monipuolisesti.
Raatevaaran omia lapsuuden esikuvia löytyi niin salibandysta kuin hiihdostakin.
– Sami Nyman Classicista. Hiihdon puolelta sitten Aino-Kaisa Saarinen ja Virpi Kuitunen. Olimme koko perhe kovia hiihtämään.
Säbäkipinän anti lapsille ja nuorille tiivistyy liikunnan tuoman ilon löytämiseen.
– Kun sisäinen motivaatio löytyy, se voi olla tie jopa oman lajin huipulle. Kaikista ei tietysti tarvitse tulla liiga- tai maajoukkuepelaajia, mutta liikunnasta ja yhdessä tekemisestä tuleva hyvä olo eivät riipu siitä, millä tasolla pelaa tai harrastaa. Sosiaalinen puoli on myös tärkeä, tullaan paikalle ja tehdään yhdessä kavereiden kanssa. Kaikesta tästä tulee se intohimo, jonka takia pelaaminen ja urheileminen on niin älyttömän mukavaa.
Liikunnasta ja pelaamisesta itselle koituvaa ääretöntä iloa korostaa myös Oilersin hyökkääjätähti Rasmus Kainulainen, joka kuntouttaa polvivammaa ja vastasi puhelimeen Vierumäeltä syksyiseltä kalareissulta.
– Liikunta ja urheilu ovat niin lähellä sydäntä, ettei tarvinnut kauaa miettiä kun soitettiin ja kysyttiin mukaan Säbäkipinään. Niistä tulee niin paljon hyvää mieltä, että sitä haluaa olla jakamassa muillekin. Liikuntaa ja hyvinvointia on luvassa paljon, kun lapset ja nuoret keksivät irrota siitä pleikkarin ja puhelimen äärestä ja lähteä pihalle touhuamaan.
Rasmus Kainulaisen tausta on pihapeleissä, ja se näkyy myös liiga- ja maajoukkuekaukaloissa. Taiturin kikkavarastossa on paljon sellaisia yllättäviä liikkeitä, jotka eivät kehity ohjatuissa harjoituksissa vaan epävirallisemmilla kentillä.
– Omassa lapsuudessa ei ollut älypuhelimia vaan soitettiin jollain lankapuhelimella tai vain kierrettiin ovelta ovelle kysymässä kavereita ulos pelaamaan. Saatettiin jatkaa katulätkäpelejä ja vastaavia kahdeksankin tuntia yhteen menoon, ehkä käytiin välillä äkkiä syömässä. Ja leikittiin ja touhuttiin paljon muutakin ihan laidasta laitaan: kirkkistä ja rosvoa ja poliisia ja milloin mitäkin. Siinä ei tarvitse miettiä liigaan tai maajoukkueeseen pääsemistä vaan se on ollut aina mieltä piristävää kun on vain päässyt pelaamaan ja tekemään ja kokemaan ne pienet onnistumiset.
Älylaitteista irtoaminen edes hetkeksi on vaikeaa niin aikuisille kuin nuoremmillekin, mutta kun siinä onnistuu, palkinto on vaivan arvoinen.
– Kai ne puhelimet ja pleikkarit pitäisi räjäyttää, Rasmus Kainulainen heittää mutta tarjoaa sentään lievemmänkin vaihtoehdon.
– Kannattaa haastaa itsensä jättämään se puhelin kotiin ja kokeilla lähteä pihalle touhuamaan kavereiden kanssa. Ja koettaa olla vaikka viikon ilman puhelinta koko ajan käsissä.