Hyökkääjä Mira Wickman menetti puolentoista vuoden takaiset Tampereen kotikisat polvivamman takia, mutta nyt katseet ovat joulukuussa ja Slovakian MM-areenalla. Polven kuntouttaminen teettää 22-vuotiaalle KAIS Moran pelurille lisätyötä.
– MM-nälkä on iso. Halusin tietty pelata kotikisoissa, ja oli kova paikka, kun ne jäivät väliin. Nyt tulee paloa jokaiseen päivään ja jokaiseen treeniin kun tietää, että seuraavat ovat tulossa, Mira Wickman mietti kesäkuun maajoukkueleirillä.
Unelmakausi 2013 – 2014
SB-Prossa Classicin kultaputken keväällä 2014 katkaissut Mira Wickman siirtyi seuraavaksi kaudeksi Ruotsin Rönnbyn paitaan, ja lupaava ura kolisteli eteenpäin kuin kiitojuna. Svenska Superliganin runkosarjassa syntyi 45 tehopistettä, ja kausi jatkui aina finaaliin, jossa Mira Wickman merkkautti tappiosta huolimatta kaksi maalia ja syötön. Kauden päätteeksi WIckman ja Suomi veivät vielä Eerikkilässä EFT-turnauksen voiton kaatamalla niin Tshekin ja Sveitsin kuin Ruotsinkin.
Kuntoutus ei onnistunut kerralla
Kauden 2015-2016 piti olla vielä mahtavampi, mutta se katkesi jo syksyllä Rönnbyn harjoitusottelussa.
– Ristiside meni hajalle, ja sen jälkeen aika onkin mennyt sitä kuntouttaessa ja välillä pelatessa. Pelasin jo KAIS Morassa keväällä finaalia myöten, mutta kävi vähän tylsästi. Mentiin ehkä vähän liikaa salibandyn eikä kuntoutuksen ehdoilla, ja nyt kuntoutus jatkuu kesällä.
Wickman nimettiin huhtikuussa Suomen EFT-joukkueeseen, mutta paikan päällä ilmeni, ettei polvi ollut kaukaloon kelpaavassa kunnossa ja pelinälkää uhkuva hyökkääjä joutui seuraamaan viikonlopun ottelut katsomosta.
– Tultiin siihen tulokseen, ettei polvi ollut sittenkään vielä siinä kunnossa, että sillä pelattaisiin maajoukkueessa. Ei voi mitään, ja nyt on koko kesä aikaa harjoitella. Pää on totta kai ollut välillä kovilla, mutta se tekee kaikesta ekstrakivaa kun tietää jossain vaiheessa taas pääsevänsä pelaamaan kun tekee nyt duunin kunnolla.
Kuntoutusohjelmassa on muun muassa salitreeniä, kartiojuoksua ja erilaisia kuita juoksuja.
– Kuntoutusta ja tavallista kesätreeniä pystyn tekemään normaalisti ilman mitään käsijarrua, ja loukkaantumisriski on kuitenkin pienempi kuin varsinaisessa salibandyn pelaamisessa.
Viimeiset puoli vuotta MM-paikasta taistellessa sisältävät yksinkertaisen suunnitelman: Paljon harjoittelua.
– Paljon muuta tekemistä ei ole, ja olen loukkaantumisen jäljiltä vielä muita pelaajia jäljessä joten pitää tehdä enemmän kuin muut, Wickman pohti.
Ruotsin etumatka naisten salibandyssa ei sattumaa
Kolme Ruotsissa vietettyä kautta ovat jalostaneet Mira Wickmania niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin.
– Kielen ainakin olen oppinut. Ja muutin silloin 2014 ensimmäistä kertaa pois kotoa eli oli opeteltava myös pitämään huolta itsestään kun koti ja kaikki turva jäivät Suomeen. Olen oppinut selviytymään ja löytänyt paljon hienoja uusia ystäviä ja ihmisiä. Ainakaan vielä ei koti-ikävä ole kasvanut niin paljoa, että olisi kiirettä takaisin.
Ruotsin etumatka naisten salibandyssa ei ole sattumaa.
– Ainakin Ruotsissa on isompi pelaajamassa, jonka myötä huiput kehittyvät paremmin ja huipun jälkeenkin riittää vielä enemmän hyviä pelaajia. Kilpailu on kaikkiaan kovempaa, ja kun sarjassa on neljä joukkuetta enemmän kuin Suomessa, tulee pelejäkin enemmän. Tempo ja henkilökohtainen taito ovat siellä kovalla tasolla. Kun pelaajamassaa on enemmän, joutuvat kaikki tekemään enemmän töitä pärjätäkseen. Itse pelasin Suomessa ensimmäiset liigapelini jo 15-vuotiaana, mutta Ruotsissa sellaista tuskin olisi tapahtunut.
Naisten Salibandyliigan runkosarjan supistuminen 18 kierrokseen ei innosta Mira Wickmaniakaan ylistyksiin.
– Ymmärrän, että tämä on amatööriurheilua ja kaikki tekevät tätä omalla ajallaan mutta pelimäärän vähentäminen ei kuulosta hyvältä. Suomen naisten salibandyn kehittämisen kannalta siinä ei ole mitään järkeä, Wickman tiivisti.
Teksti ja kuvat: Mika Hilska