Toista kauttaan liigassa edellisellä kaudella pelannut LASB oli kiriä pudotuspeleihin Oilersin mollivoittoisen loppukauden myötä. Lopulta paikka kahdeksan joukossa jäi pisteen päähän. Rasmus Kainulaisen näkökulmasta kausi oli kelvollinen, sillä kehitystä edelliseen tapahtui, mutta loppujen lopuksi hampaankoloon jäi.
– Se nyt suurimpana, ettemme lopulta pudotuspeleihin päässeet. Yksittäiset tappiot hiersivät myös. Maalin tappioiden kääntäminen voitoiksi, siinä emme onnistuneet, LASB:n tehohyökkääjä muistelee.
Kainulainen mahtui pistepörssin kymmenen parhaan joukkoon tehoilla 18+29=47. Taitava ja juonikas hyökkääjä sai vapauksia touhuta pallon kanssa, joka näkyi usein tulostaululla. Vastapainona taiteilu tuotti myös harmaita hiuksia valmennukselle, sillä vastustajat rokottivat menetyksistä armotta. Luonnonlapsi, taiteilija. Muun muassa näin Kainulaista on kuvailtu.
– Kyllä mä ehkä allekirjoitan nuo kuvaukset. Teen kentällä juttuja, joista tykkään. En aina kuuntele valmentajia. Kyllä minä yritän kuunnella, mutta aina en muista, Kainulainen kuvailee.
Kainulainen elää pallon kanssa temppuilusta. Jopa siinä määrin, että vastustajan huijaaminen ja näyttävyys menevät joskus pelin kannalta viisaamman ratkaisun edelle. 21-vuotiaan hyökkääjän peli perustuu pitkälti fiilikseen.
– Voihan se olla niinkin, että joskus menee liiaksi kikkailuksi, vaikka en tiedä, pitäisikö sen olla niin. Hauskaahan siellä pidetään. Paras tulos tulee sen kautta.
Kainulaisen potentiaali on huomattu myös maajoukkuevalmennuksessa. Tosin viime leirityksiin ja turnauksiin hän ei ole mahtunut mukaan. Joulukuussa edessä olevat MM-kilpailut ovat pyörineet pelaajan mielessä. Kesällä hän on parantanut fysiikkaansa yleisurheilun puolelta LASB:iin tulleen Jaakko Kivelän avulla.
– Hän on tuonut hyvää lisäboostia harjoitteluun. Olen myös pyrkinyt vähentämään ”märän” vetämistä kesällä, Kainulainen heittää rennolla tyylillään.
– Maajoukkueeseen päästääkseen täytyy tulla onnistumisia syksyllä. Kyllä se vaatii kehitystä, että sinne mukaan pääsee.
Päävalmentaja Teemu Varis vahvistaa Kivelän merkityksen niin Kainulaisen kuin kenen tahansa pelaajan kohdalla. Viime kaudella Varis mylläsi – kuten hän asian ilmaisee – valmennusryhmänsä kanssa joukkueen pelitavan. Tällä kaudella perusteiden päälle aloitetaan rakentamaan.
– Me haluamme olla pallollinen joukkue. Kaikki harjoittelu on tähdännyt nimenomaan siihen, että olemme pallon kanssa vahvoja. Viime kaudella emme juurikaan keskittyneet puolustuspelaamiseen, sillä uskomme, että pallon kanssa puolustaminen on paras tapa, Varis kertoo filosofiaansa.
Pallon kanssa touhuaminen sopii LASB:ssa muillekin kuin Kainulaiselle. Hänen kentällisessään ovat pelanneet Joonatan Surakka, Tuure Ailio, Miska Mäkinen sekä Julius Lehto. Kaikki vahvassa noususuunnassa olevia nuoria pelaajia.
– Meillä on todella hyvä kentällinen kasassa. Surakka pystyy laittamaan mistä vaan sisään. Reppuselkäkenttä, Kainulainen heittää.
Yksi hyvinkin tuttu pelaaja lähti Kainulaisen viereltä pois. Justus-veli siirtyi Oilersiin. Vaikka uudet pelurit esimerkiksi Perttu Koljosen ja Mäkisen avuilla tuovat tehokkuutta, ei maalitykkiä pysty suoraan korvaamaan. Kainulainen ei juuri murehdi veljensä valintaa.
– Toivon, että Justus pärjää Oilersissa. Odotan kyllä, että pelaamme vastakkain, jotta pääseen nahjailemaan hänen kanssaan. Varmaan joku pieni tappelu pitää ottaa.
Justusta kaksi vuotta vanhemmalla isoveljellä olisi hänelläkin ollut mahdollisuus pukea jonkin muun seuran paita päälleen. Kainulainen päätti jäädä kuitenkin Lahteen.
– LASB:ssa on niin hyvä poppoo kasassa, että jäin tänne. Kaikki ovat hyviä ystäviä keskenään. Vapaa-ajallakin hengaamme paljon yhdessä. Kyllä me ”pleijareihin” tänä vuonna mennään ja siellä neljän joukkoon, Kainulainen sanoo itsevarmasti.
Kavereiden kanssa hengailun ja salibandyn lisäksi Kainulaisen aika kuluu tyttöystävän kanssa. Monen muun nuoren tavoin Fortnite-peli on myös tiiviinä osana arkea. Kyseisen pelin pelaamisesta on viime aikoina ollut mediassa artikkeleita, joiden mukaan pelaaminen vaikuttaa negatiivisesti nuorten urheilijoiden lepoon, ja sitä kautta palautumiseen.
– Kyllä sitä tulee paljon pelattua. Olen tietoinen keskustelusta, jota pelin tiimoilta käydään. Ei vaikuta minun lepooni, osaan kyllä nukkuakin, Kainulainen vakuuttelee.
Kuvaukset luonnonlapsesta ja taiteilijasta eivät ole menneet haastattelun perusteella metsään. Kainulainen tuntuu suhtautuvan niin elämään kuin urheiluun rennolla otteella, vaikka kentällä tosissaan painetaankin. Askeleita urheilijaksi on varmasti vielä otettavana. Potentiaalia Kainulaisella on valtavasti.
– Olen sellainen rento poika, joka ei ota hirveästi stressiä mistään. Tykkään pitää hauskaa ja viihdyttää muita. Kiltti poika, Kainulainen kuvailee asennettaan.
Teemu Variksen tiivistys suojatistaan on hyvin linjassa Kainulaisen kuvailun kanssa.
– Positiivinen velikulta.
Teksti: Tuomo Reponen
Kuvat: Esa Takalo, Juhani Järvenpää ja Salibandyliiton arkisto