Miro Tuomala on valmiina torjumaan Happeen Superfinaaliin.
Happeen maalivahdin pesti on joskus erittäin epäkiitollinen, sillä joukkue ei aina kykene auttamaan häkkipäätä ja varjelemaan omaa maalia kaikkein tomerimmalla innolla. Silti vuoden 2015 nuorten maailmanmestari Miro Tuomala sanoo, että hirvipaitojen tolppien välissä heiluu mielellään. Välieräsarjassa on vastassa toisessa päässä maajoukkuekaveri Santtu Pohjonen.
Miro Tuomala oli 12-vuotias alakoululainen, kun Jyväskylään muutti Lappeenrannasta opiskelemaan 22-vuotias Eero Kosonen. Happeen edustusjoukkueessa pelasi jo silloin äärilahjakas Tuomas Turunen, joka torjui alle 19-vuotiaiden MM-kisoissa Suomen paidassa. Tuomala ryhtyi seuraamaan ykkösidolin Fernando Torresin ohella myös kaksikon edesottamuksia, ja myöhemmin vartuttuaan hän oli molempien varamaalivahtina, kunnes koitti oma aika astella parrasvaloihin.
Lähes kaksimetriseksi venynyt “Pitkä poika”, kuten miehen lempinimi kuuluu, on nyt itse kohta 22-vuotias liiketalouden opiskelija Jyväskylässä, ja vastuu Happeen veräjällä on kuluvalla kaudella jaettu Tuomalan ja EräViikingeistä tulleen Markus Laakson välillä. Runkosarjaa varjostivat viime kauden tapaan jälleen selkävaivat, mutta aina maalilla ollessaan Tuomala oli elementissään. Yli 10 pelissä pelanneista torjuntaprosentti oli paras, 80,08, ja Laakso seurasi vanavedessä lukemalla 79,68.
Kevättä kohti tultaessa paikatkin ovat kestäneet paremmin ja peli on maistunut hyvältä.
– Aika rikkonainen kausi tämä taas on ollut, sellaista tasaista massaa ja perustekemistä. Syksy ja alkuvuosi meni vähän loukkaantuneena ja kuumeessa, mutta keväämmällä taas on maistunut paremmalta. Vielähän tässä voi vaikuttaa siihen, onko kausi lopulta hyvä vai huono. Selän välilevyissä on pullistumaa ja alaselässä rappeumaa, eli (Joonas) Kaasalaisen sanoin seitsemänkymppisen selällähän tässä vedellään.
Lisäksi viimeiseksi jääneessä TPS-pelissä tapahtui sangen harvinainen, vaarallinen ja epätodennäköinen onnettomuus, kun turkulaispelaajan tuppi lävisti maalinedustilanteessa Tuomalan ristikon (alakuvassa). Seurauksena oli vekki silmäkulmaan ja pientä huippausta, muttei onneksi sen vakavampaa.
– Alkuviikko meni toipuessa, ja silmäkulma vähän aukesi ja turposi. En vieläkään tiedä, miten se voi mennä siitä, sillä käytän vielä tiiviimpää ristikkoa kuin monet muut. Aika epätodennäköinen tapahtuma.
Leposyke 300
Happeen kausi on ollut yhtä vuoristorataa, ja nimekäs joukkue on ailahdellut kurittomasti paljon odotettua reilummin. Puolivälieräsarjaan Mikko Lehdon suojatit löysivät ryhtinsä, ja havaittavissa oli tuttua hirvihenkeä, joka voi kantaa mihin asti hyvänsä. Tuomalan mukaan jyväskyläläisten maalilla ei kahta samanlaista päivää näe.
– TPS-sarjassa oli hyvä henki, ja meille harvinaista tiettyä kurinalaisuutta oli jopa havaittavissa. Usein ennen peliä leposyke voi olla 300, kun ei tiedä mitä on tulossa, mutta kyllähän se palkitsee, jos itselle sitten sattuu se huippupäivä. Tykkään itse pelata täällä, kun peliaikaa tulee. Happee on sellainen joukkue, että monikin maalivahti haluaisi pelata täällä, mutta huonona päivänä taas kukaan ei haluaisi.
Kevään 2014 Suomen mestaria on pidetty syksystä lähtien mestarisuosikki Classicin potentiaalisimpana haastajana, ja viime pelien otteet ovat viitanneet siihen, että Superfinaali on täysin sorkkien ulottuvilla. Tuomalakin uskoo, että Happee voi voittaa aivan kenet tahansa, vaikka sarjasta tippuneelta SalBalta tulikin nenään kotona kymmenellä maalilla 4-14.
– Se kuuluu tähän meidän hommaan, että jos menee huonosti, sitten se myös menee todella huonosti. Kun taas kaikki loksahtaa kohdalleen, olemme voittamattomia. Se on juuri se hienous, että voimme voittaa kenet tahansa omalla tekemisellä, eikä meidän tarvitse miettiä muita.
Välieräsarjassa vastaan asettuu Nokian KrP, jolle Happee hävisi syksyllä ensimmäisen pelin rankkareilla 10-9, mutta joka taipui Jyväskylässä vajaamiehisenä selvästi 10-3 kuukausi sitten. Kuten ennakkospekulaatioissa on todettu, vauhtia sarjasta tuskin tulee puuttumaan.
– “Overit paukkuu” varmaan aika lailla, ja viihdyttäviä pelejä on luvassa. Kyllä me olemme vähän videoita katselleet, mutta lähinnä on perehdytty omaan tekemiseen. Aika hyvin meidän pelaajat tietää, mitä sieltä on tulossa vastaan.
Tuomalaa ja Laaksoa maalivahtipuolella Jyväskylässä ovat auttaneet Happeen ex-maalivahdit Pasi Rautio ja Ville Puro, joiden kanssa katsotaan pelien jälkeen, mitä jatkossa voitaisiin tehdä paremmin. Tuomala ei kuitenkaan tunnusta keskittyvänsä yksittäisiin pelaajiin, kuten Henri Johanssoniin, erityisellä tarkkuudella.
– Ehkä jotain yksityiskohtia tietysti joo mietitään, mutta itselläni on aina riittävästi tekemistä siellä maalilla jo siinä, että saa pidettyä paketin kasassa.
Teurastamolle terveisiä
KrP:n maalia vartioi Tuomalalle tuttu nuorimies Santtu Pohjonen, jonka kanssa jyväskyläläinen jakoi torjuntavastuun Ruotsissa alle 19-vuotiaiden MM-kisoissa 2015. Odotettavissa on siis kahden maailmanmestarin kohtaaminen.
– Kisoissa silloin Santtu pelasi alkusarjassa enemmän, ja minä taas puolestaan välierän ja finaalin. Ei olla nyt hetkeen juteltu, mutta pitää varmaan laittaa joku pieni psyykkausviesti tässä vielä ennen kuin pelit alkavat.
Sen lisäksi, että kaukalossa on varmasti luvassa räiskettä ja tunnelmaa, myös katsomon puolella nähdään hyvää meininkiä niin Raholassa kuin Monnarin Hirviteatterissakin. Peleihin on helppo syttyä, kun yleisökin elää peleissä mukana.
– Olisi totta kai kiva, että mökki olisi täynnä ja meteliä piisaisi molemmissa paikoissa. Raholan “Teurastamolle” on aina kiva mennä sen pienen maalaiskylän kautta, faniryhmälle vaan terveisiä.
Happeen tie on kahdella edellisellä kaudella tyssännyt juuri käsillä olevassa vaiheessa, kun kevään 2016 välieristä eteni Oilers ja kevään 2017 välieristä Classic Superfinaaliin. Hirvileirissä on päättäväinen tunnelma siitä, että kolmas kerta sanoo toden.
– Ai mitä ajatuksia Superfinaali herättää? Se on suuri tavoite, joka toteutuu. Ei kai siinä muuta.
Teksti: Henri Pitkänen
Kuvat: Anssi Koskinen ja Esa Jokinen