Pelaajien aktiivisuudesta sosiaalisessa mediassa hyötyvät niin koko laji ja pelaajan seura kuin pelaaja itsekin. Hyvin todennäköisesti jopa paremman sopimuksen muodossa.
Maailmanmestarihyökkääjä Joonas Pylsy mainitsi viime viikon Urheilulehden haastattelussa äärimmäisen ajankohtaisen aiheen: urheilijoiden esiintymisen sosiaalisessa mediassa ja sen mahdolliset hyödyt. Lisää aiheesta seurasi jo maanantain pudotuspeli-infon jälkilöylyissä, kun armoitettu monen lajin maalitykki ja nykyinen Brande Oy:n business designer Lasse Riitesuo avasi aihetta liigaseurojen väelle.
– Ehkä jutusta sai vähän liioitellun kuvan aktiivisuudestani, mutta tosiaan pyrin olemaan aktiivinen nimenomaan Instagramissa, jossa minulla on paljon fan… no, seuraajia ympäri maailmaa, Joonas Pylsy sanoo.
– Haluan näyttää heille, millaista tämä urheilijan arki on ja tuoda esiin itseäni salibandypelaajana ja olla aktiivinen ja esimerkiksi vastata kysymyksiin. He ovat kuitenkin sellaisia, jotka katsovat meistä mallia, ja tämä on varmaan paras kanava. Minulla ei ole kuitenkaan asioista sillä lailla sanottavaa kuin vaikkapa Jussi Pihalla, joka ottaa kantaa ja tuo julki omia mielipiteitään. Minulle riittää olla neutraali ja esitellä omaa arkeani. Siihen Instagram on hyvä kanava ja myös se paikka, jossa seuraajat ennen kaikkea ovat.
Voisiko puhua jopa Joonas Pylsy -brändin rakentamisesta?
– En usko, että siitä fiksusti tehtynä on ainakaan haittaa tulevaisuudessa. On jokaisen oma asia, mitä tuottaa, mutta minä haluan tuottaa sisältöä ammattimaisesti ja mietin tosi tarkkaan, mitä julkaisen. Pyrin myös siihen, että kaikki julkaisuni olisivat kansainvälisiä. Ainakin puolet on englanninkielisiä, koska suuri osa seuraajistani on ulkomailta ja haluan tuoda asiat esille myös heille.
Ihmisiä kiinnostavat toiset ihmiset
Kyse on ennen kaikkea siitä, että ihmiset ja heidän sanomisensa ovat kiinnostavampia kuin seurat, liitot tai muut kuivat organisaatiot.
– Se relevanttius tulee ennen kaikkea pelaajien, ei niinkään seurojen kautta, SSBL Salibandy Oy:n markkinointipäällikkö Toni Nikunen naulaa.
– Kiinnostavia ovat tarinat ja ihmiset niiden takana, ja kun urheilusta on kyse, heitä ovat nimenomaan pelaajat. Toki myös huoltajat ja valmentajat voivat olla mielenkiintoisia persoonia siellä omissa yhteisöissään. Tavallaan tähän asti on markkinoinnissa katsottu, mihin pisteeseen päästään pelkän urheilun avulla, mutta vain yksi joukkue voi voittaa mestaruuden eikä voi luottaa siihen, että kyllä yleisöä tulee kunhan kaukalossa pärjätään. Aletaan onneksi nähdä, että yleisöä on muuallakin, kuin vain kotiotteluissa, tätä ymmärrystä ja sen tuomia mahdollisuuksia haluan tuoda esille. Ihmisten ja persoonien puolella on vielä paljon käyttämätöntä potentiaalia.
Joskus pelaajan etu organisaatioon nähden on myös tekninen, kuten Lasse Riitesuo muistutti. Esimerkiksi Facebookin algoritmi toimii nyttemmin niin, että henkilön päivitykset näkyvät hyvin hänen kaikille seuraajilleen mutta organisaation on käytännössä maksettava saadakseen omansa esiin.
– Viesti henkilökanavasta on aina sitouttavampi ja vaikuttavampi kuin seuran, EräViikinkien markkinointijohtaja Olli Lähdesmäkikin tietää.
– Pelaajalta tuleva viesti koetaan aidompana ja persoonallisena siinä, missä seuran viestintä nähdään puolueellisena ja tasaisena. Seurana on vaikea lähteä ottamaan kantaa muihin kuin omiin asioihin eikä seuran oikein kuulukaan. Esimerkiksi vastakkainasettelut ja kärkkäät kommentit kiinnostavat ihmisiä mutta sopivat paremmin henkilöille.
Enemmän seuraajia – parempi pelaajasopimus
Kun pelaaja on aktiivinen ja kiinnostava sosiaalisessa mediassa, hyötyvät niin pelaaja itse ja hänen seuransa kuin koko lajikin. Voiko tunnettuus somessa tuoda pelaajalle jopa paremman pelaajasopimuksen?
– No ehdottomasti, ensi kaudeksi Sveitsin suurseura SV Wiler-Ersigeniin siirtyvä Joonas Pylsy vastaa epäröimättä ja katsoo sen näköisenä, että nyt oli vähän tyhmä kysymys.
– Tämä koko homma on toivottavasti menossa enemmän siihen, että pelaajat ja seurat tekevät yhteistyötä sosiaalisessa mediassa.
Saman sanoo varsin suoraan Olli Lähdesmäki.
– Jos itse tekisin seurassa pelaajasopimukset, iso painoarvo olisi sillä, mitä pelaaja tekee kaukalon ulkopuolella. Ei Messillekään makseta nappiksista huvin vuoksi tai siksi, että Adidas haluaisi tukea hänen pelaamistaan.
Lasse Riitesuo vie kaupalliset realiteetit vielä askeleen eteenpäin.
– Jos seuralla on valittavana kaksi muuten samantasoista pelaajaa, kannattaa ottaa se, jolla on 50 000 someseuraajaa. Pelaajista on tulossa brändejä, jotka kiinnostavat yrityksiä etenkin, jos ne kokevat pelaajien jakavan heidän kanssaan samat arvot. Noin kaksituhatta seuraajaa alkaa olla sellainen määrä, jolla on jo kaupallistakin arvoa.
Kaupallinen arvo voi tuoda myös ristiriitoja, kun yhä useamman merkin kannattaa näkyä nimekkään pelaajan yhteydessä. Seura tuskin kuitenkaan ilahtuu, jos huomaa pelaajan poseeraavan joukkueen pelipaita yllä mutta lippiksessä seuran oman yhteistyökumppanin pahimman kilpailijan logo.
– Ristiriitojen riski on totta kai aina mutta mahdollisuudet paljon suurempia, Toni Nikunen miettii.
– Varaudutaan ja tehdään pelisäännöt selviksi mutta muistetaan ennen kaikkea mahdollisuudet. Jos aina mentäisiin riskit edellä, moni asia jäisi tekemättä.
Samoilla linjoilla ollaan EräViikingeissä.
– Totta kai on riskejä kun on aktiivinen ja viestii impulsiivisesti, mutta noita asioita on käyty läpi sopimuksissa ja pystytään aina keskustelemaan. En koe, että se olisi uhka vaan katsotaan ennemmin mahdollisuuksia, Olli Lähdesmäki vakuuttaa.
– Yritän totta toimia ammattimaisesti ja kun Classic on työnantajani, haluan totta kai antaa heille parhaan vastineen. Enhän voisi toimia sillä tavalla, että yhtäkkiä vaikka toisin esille jotain Classicin yhteistyökumppanin kilpailijaa, Joonas Pylsykin sanoo.
Pelaajien aktiivisuus näkyy suoraan yleisömäärissä
Myös seurat pystyvät hyödyntämään pelaajiaan, jotka tunnetaan ja joita seurataan. Esimerkiksi Westend Indians on kerännyt kiistattomia lukuja siitä, että pelaajien aktiivisuus tulevasta kotiottelusta muistuttajina näkyy konkreettisesti yleisömäärässä
– Meillä on kotipeli, tulkaa tsiigaan, sanoo pelaaja omalla kanavallaan, ja sillä on valtava ero tuloksiin, Toni Nikunen vinkkaa.
– Meillä on selkeästi pelaajia ja persoonia, jotka ovat nostaneet hienosti omaa profiiliaan somen kautta. Loistava esimerkki on vaikka Jussi Piha, joka oli Veikkauksen kanssa mukana sisällöntuottajana MM-kisoissa ja nyt tekee muita sisältöjä muun muassa Sector Alarmille. Selkeää kiinnostusta on tullut esimerkiksi Krister Savoselta ja Joonas Pylsyltä. Valtteri Kainulaisen joulutervehdykset oman seuran junioreille ovat myös älyttömän hyvä esimerkki siitä, millaisia asioita pelaaja voi tehdä.
Nikunen muistuttaa, että sosiaalisen median mahdollisuudet eivät ole kiinni pelaajan menestymisestä kentällä.
– Sillä, mitä antaa itsestään persoonana, on hirveän iso merkitys jopa verrattuna siihen itse urheilemiseen. Voi olla todella hauska, mielenkiintoinen, viihdyttävä persoona ja seurattava, vaikka pelillinen taso ei mestaruuksia tai pistepörssivoittoja toisikaan.
Ujostelu alkuun on normaalia
Suomalaiset eivät ole tosielämässä aina ensimmäisinä tuomassa itseään esiin, ja sama pieni ujostelu näkyy myös sosiaaliseen mediaan lähtemisessä.
– Siinä on varmaan ollut jonkinlainen turha häpeän pelko. Vielä viime kaudella seuravierailuilla pelaajien kanssa asiasta jutellessa joku saattoi sanoa, ettei halua alkaa miksikään some-pelleksi tai ettei ole mitään sanottavaa. Otantani on toki pieni, mutta nyt tällä kaudella sitä kuulee jo huomattavasti vähemmän, Toni Nikunen kertoo.
– Ei kannata liikaa stressata, mitä sinne laittaa. Jollei joku juttu breikkaa, ei sitä sitten huomattukaan, Lasse Riitesuo lohduttaa.
– Alkuun pääseminen on kaikkein vaikeinta mutta sehän on maksimissaan viisi sekuntia, mitä jokainen jotain julkaisua katsoo, Joonas Pylsykin on huomannut.
– Itselläni tämä lähti oikeastaan liikkeelle Oxdog-päivästä, jossa Riitesuon Lasse oli paikalla. Olin monesti ennenkin miettinyt asiaa, ja Lasse sitten antoi sellaisen sysäyksen ja kipinän, joka sai aktivoitumaan. Silloin minulla oli ehkä 700-800 seuraajaa, ja nyt on viime viikon sisällä tullut täyteen viisituhatta. Siihen on tietysti vaikuttanut myös, että tässä välillä on ollut hyvin menneitä kisoja ja tällaista, joulukuussa kultamitali kaulassa MM-kisojen tähdistöön arvostettu Pylsy pohtii.
– Somenäkyvyys on iso mahdollisuus meidän lajillemme, mutta ihan ei ole vielä pystytty sitä kulttuuria jalkauttamaan, Olli Lähdesmäki myöntää.
– Odotetaan läpimurtajia, jotka toisivat sitä kulttuuria tekemiseen. Vähän ollaan vielä varovaisempia ja hehkutetaan mieluummin omaa koiraa kuin omaa salibandyuraa. Koko ajan kuitenkin mietimme, miten rohkaista useampia mukaan, sillä ammattimaisuuden on pakko tulla ennen ammattilaisuutta. Ensin pitää panostaa ja sitten jossain vaiheessa tulee tuote perästä, Lähdesmäki linjaa.
Taannoin kohuttiin julkkisporukasta, joka kohotti toistensa some-suosiota ennalta sovituilla tykkäilyillä ja kommenteilla. Keinotekoista kanssakäymistä tuskin kukaan kaipaa, mutta laadukkaan sisällön kaiutus on salibandyssakin aina tervetullutta.
– Salibandyn potentiaali on pelaajien, seurojen ja liiton yhteisessä seuraajamäärässä, Lasse Riitesuo muistuttaa.
– Eihän tämä olisi mahdollista, jolleivät yhteistyökumppanit, seura ja liitto olisi mukana, Joonas Pylsy kiittää.
– Sitä kautta saa laajennettua näyttöä ja tavoitan enemmän ihmisiä. Minä tuon heille ja he minulle enemmän näkyvyyttä, mikä mahdollistaa kaikille kasvamisen.
Nyt on oikea aika liekittää
Joonas Pylsyn eräänlainen aluevaltaus Urheilulehden haastattelussa oli tuoda itsensä esiin nimenomaan huippuluokan salibandypelaajana. Rohkeaa ylpeyttä omasta lajista peräänkuulutti myös Lasse Riitesuo salibandyväelle puhuessaan.
– Itsekin aikanaan tein aika paljon maaleja mutta kun mietin niiden hehkuttamista niin heti tuli mieleen, että no jos se Johanssonin Henkka kuitenkin tekee vielä enemmän… Kun ajattelee, kuinka paljon tähän lajiin liigatasollakin laitamme aikaa, olisi aika outoa, jos some-virroissamme olisi vain kaikkea muuta elämää, Riitesuo vertasi.
– Ja nyt kun pudotuspelit alkoivat, miksi miettiä, että nyt somet kiinni ja keskitytään pelaamaan kun päinvastoin on vuoden paras aika liekittää omia ja muiden hienoja suorituksia. Seurat ja liitto sitten jakavat omalta osaltaan eteenpäin. Ja toki seuratkin voisivat uskaltaa vähän kuittailla ja nostaa jännitettä. Ja annetaan niiden tunteiden näkyä kentällä ja otetaan myös yleisö mukaan. Ymmärrän, että hävityn pelin jälkeen pureskellaan tappio ringissä maalin edessä sillä aikaa kun yleisö lähtee katsomosta mutta miksei ainakin kotivoiton jälkeen käännyttäisi sinne katsojien suuntaan iloitsemaan yhdessä ja puhuttaisi asiat sitten vasta kopissa?
Teksti: Mika Hilska
Kuvat: Juhani Järvenpää ja Mika Hilska