– Voi samperi! Katsomosta kuulunut turkulaiskannattajan toteamuksessa oli aimo annos totuutta. TPS:n naisten viime kauden runkosarjan ottelu oli juuri päättynyt. Ottelun lopputulos tarkoitti TPS:n valahtamista pudotuspelikarsintoihin. Se oli mustavalkoisten organisaatiolle totisempi paikka kuin moni tiesikään.
Putoaminen pääsarjatasolta ei ehkä olisi tarkoittanut katastrofia, mutta se olisi aiheuttanut isoja tulevaisuuden haasteita. Seuran urheilutoimenjohtaja Perttu Kytöhonka paljasti TPS:n sivuilla, miten ilman puheenjohtaja Kalle Hirvisuota ja naisten joukkueen joukkueenjohtaja Esa Pukeron viimeisten vuosien panosta ei olisi varma, olisiko TPS:llä naisten edustusurheilua liigatasolla ylipäätään olemassa.
Jännitettävää siis riitti, mutta TPS:n naiset selvittivät kriittiset pudotuspelikarsinnat ja etenivät vielä kevään pudotuspeleihin. Puolivälierissä TPS laittoi finalisti SB-Pro:n ahtaalle häviten vasta jatkoajan jälkeen voittolaukauskisassa. Tuskin siinä vaiheessa SB-Pro:n valmentaja Aki Vilander ja puolustaja Ina Leminen tiesivät, että tulisivat edustamaan seuraavalla kaudella turkulaisjoukkuetta.
TPS:n toimistolla tiedostettiin, että muutos on saatava aikaan. Paikalliskilpailija FBC Loistokin menestyi paremmin. Niinpä pian voitiin todeta, että seuraavalla kaudella on koossa kaikkien aikojen TPS-joukkue, mutta pelkästään uudet vahvistukset eivät riittäneet.
– Se vaatii myös toimintakulttuurin muutosta kilpailullisempaan suuntaan. Pelaajien vaatimus- ja sitoutumistasoa on nostettava ja voittamisen kulttuuria on opiskeltava, totesi tuore päävalmentaja Vilander.
Yksi tärkeä palanen oli paluumuuttaja Jenna Saario, joka palasi tuttuun seuraansa parin Ruotsissa vietetyn vuoden jälkeen. Jennan myötä TPS sai hyökkäykseensä aiempaa enemmän tulivoimaa. Lähtiessään Ruotsiin Saario oli pelannut 126 liigaottelua tehden niissä muhkeat tehot (128+90).
Jennan kahdesta Ruotsissa vietetyistä vuodesta tulivat ikimuistoiset, eikä valitettavasti pelkästään urheilullisesti. Naapurimaahan salibandyn takia matkasi myös poikaystävä Olli Laine. Molemmat sairastuivat koronaan, mutta palataan tähän hieman myöhemmin. Siirrytään toviksi ajassa taaksepäin, kun pikku-Jenna löysi salibandyn.
Miten ja missä salibandyharrastuksesi alkoi?
– Se alkoi 10-vuotiaana TPS:n Mimmiliigasta. Koulussakin tuli pelattua ja tykkäsin lajista. Vanhemmat kuljettivat ahkerasti Liedosta Turkuun. Kun olin D-juniori-ikäinen, TPS perusti C-juniorijoukkueen. Kun olin muita nuorempi ja pienempi, siirryin FBC Turkuun. Siellä oli ikäisteni joukkue. Matka jatkui C-tyttöihin ja edelleen FBC Turun naisten kakkosdivarijoukkueeseen sekä pelasin myös samanikäisten poikien kanssa. Otin askeleita eteenpäin, eli FBC Turun ajalla on ollut minulle iso merkitys.
Siirryit aikoinaan FBC Turusta Palloseuraan. Mikä oli siirron taustalla?
– TPS:stä otettiin minuun yhteyttä ja pääsin pelaamaan liigaan. Olin vasta 15-vuotias, kun pelasin ensimmäisen liigapelini.
Mitä muita urheilulajeja olet harrastanut?
– Pienenä pelasin jalkapalloa, mutta päälajini ennen salibandyä oli aerobic. Siitä on ollut varmasti hyötyä minulle jatkossakin.
Onko missään vaiheessa ollut mahdollisuus Suomessa siirtyä muualle? Jos on, niin millaisia vaihtoehtoja on ollut tarjolla?
– Joitakin yhteydenottoja on tullut, mutta olin niin nuori silloin, että siirtyminen muualle ei ollut ajankohtaista. Turussa oli hyvä olla ja on hyvä olla edelleenkin.
Miten ajatus siirrosta Ruotsiin tapahtui?
– Olli on siitä aina puhunut. Hän on jo nuorena haaveillut pelaavansa Ruotsissa. Itselleni se ei ollut niinkään haaveena, mutta olenhan sitä aina välillä pohtinut, miten se voisi olla hienoa kokea. Kun Olli otti asian taas esiin, ei minua tarvinnut kahta kertaa suostutella. Elämäntilanteemme sopi siihen hyvin.
Koronan takia Ruotsi-ajastasi tuli rankka. Mitä positiivista tuosta ajasta kuitenkin jäi?
– Koronasta huolimatta aikani siellä oli aivan ihana. Joukkueeni oli urheilullisesti hyvä, mutta viihdyin kentän ulkopuolellakin. Itselläni oli myös kiva työpaikka ja kielikin tarttui. Nykyään ruotsi sujuu paremmin kuin englanti.
Olit kaksi vuotta poissa Turusta ja Tepsistä. Mitä muutoksia täällä on tapahtunut verrattuna siihen joukkueeseen, missä pelasit viimeksi Turussa?
– Paljon on tapahtunut. Aina itselläni on ollut mustavalkoinen sydän, mutta nyt on organisaatio mennyt niin paljon eteenpäin, että Turussa haluan olla jatkossakin. Seurassa on myös naisten puolella otettu isoja askeleita eteenpäin.
Kautta aikojen Turun seudulle on naisten palloilusarjoissa tullut vain kolme Suomen mestaruutta. Turussa on viimeksi juhlittu naisten palloilukultaa, kun keväällä 1990 Turun Riennon naiset voittivat koripallon Suomen mestaruuden. Jos saa veikata, niin mitalikantaan Turussa ylletään naisten puolella seuraavaksi salibandyssä. Viime aikojen kehitys on ollut niin hyvä, että Suomen mestaruuskin on realistinen tavoite. Miten itse kommentoit?
– Omasta mielestä se ei ole ihme, kun ottaa huomioon, millainen joukkue nyt meillä on. Suomen mestaruus on yksi unelmistani. Runkosarjassa olemme pärjänneet ja pelimme on parantunut koko ajan. Uusi joukkue on hitsautunut syksyn aikana yhteen ja se on myös heijastunut kentälle.
TEHO Sport Suomen Cupissa välierävastustajaksi tulee Classic. Miten koet tilanteen?
– Mikä joukkue tahansa kolmesta on paha vastus. F-liigassa Classic-ottelutkaan eivät olleet mitenkään helppoja, vaikka voitimme molemmat.
Miten yhdistät pelaamisen, opiskelun ja työntekemisen?
– Ruotsista käsin suoritin opintoja avoimessa yliopistossa ja nyt keväällä on tarkoitus pyrkiä Turun yliopistoon opiskelemaan sosiaalityötä. Syksyn olen ollut kouluavustajana alakoulussa. Tykkään kovasti siitä työstä.
Mikä on ollut toistaiseksi urasi hienoin hetki?
– Se on jäänyt mieleeni, kun ensimmäisissä MM-kisoissani Ruotsia vastaan menimme jatkoajalle. Vaikka hävisimme, sain kokea joukkueen todellisen flow-tilan. Se oli uskomaton kokemus.
Mikä on ollut kovin pettymys?
– Liian monta kertaa olemme olleet vain lähellä MM-kultaa.
Mitkä ovat vahvuutesi ja mitä pitää vielä kehittää?
– Vahvuus on pelinlukeminen ja pallolla pelaaminen. Kaksinkamppailuja pitää parantaa.
Onko sinulla ollut salibandyssä esikuvia?
– Se, kun sain olla Nina Rantasen kipparoimassa joukkueessa MM-kisoissa.
Mikä on epämieluisin harjoitus?
– Nuorempana niitä olisi ollut montakin, mutta iän myötä olen oppinut niistä nauttimaan. Epämieluisinta ovat kuitenkin pitkät 400 metrin vedot.
Mitä harva ihminen tietää sinusta?
– Tykkään siivoamisesta.
Mikä on tavoitteesi salibandyssä?
– Voittaa Suomen mestaruus ja muuttaa MM-kisoissa hopea kullaksi.
Turun loppuhuipentuman ohjelma:
Perjantai 7.1.
klo 17.45 Classic – TPS (miesten 1. välierä) (TV2 klo 18)
klo 21 SPV – O2-Jyväskylä (miesten 2. välierä) (Yle Areena)
Lauantai 8.1.
klo 12 PSS – EräViikingit (naisten 1. välierä) (Yle Areena)
klo 15.30 Classic – TPS (naisten 2. välierä) (Yle Areena)
klo 19 Miesten finaali (TV2)
Sunnuntai 9.1.
klo 19 Naisten finaali (TV2)
Lue myös: TEHO Sport Suomen Cup huipentuu 7. – 9.1. Turussa – Yle näyttää ratkaisut suorina
Teksti: Hannu Tuominen
Kuvat: Jarmo Koskela, Juhani Järvenpää ja IFF / Per Bohlin
