Oilersin C1-poikien kolmen vuoden projekti huipentui revanssiin Classicista ja Suomen mestaruuteen.
Esport Oilers esiintyi viikonloppuna monessa ottelussa, joissa panoksena oli SM-mitalit. Sunnuntain tapaus oli C1-poikien joukkue, joka kävi Tampereella kaatamassa Classicin superjännittävässä ottelussa maalein 8–7. Se oli voittanut edellispäivänä Espoossa toisessa ”maalin pelissä” 5–4, joten mestaruus irtosi suoraan otteluvoitoin 2–0.
A-pojat hakivat mestaruuspokaalin Seinäjoelta, mutta miesten edustusjoukkue hävisi pronssiottelun samalla paikkakunnalla. Himmeimmät mitalit onnistui kuitenkin hankkimaan C2-poikien joukkue, joka kukisti lauantaina Classicin.
Oilersin C1-poikien valmentaja Timo Karppanen korosti työnteon merkitystä. Aivan sattumalta mikään joukkue ei voikaan kahlata 22 ottelun runkosarjaa läpi ilman pistemenetyksiä. Pudotuspeleissä se sentään hävisi kertaalleen välierissä SPV:n ja Nurmon Jymyn yhdistelmäjoukkueelle.
– Ryhmä on pääpiirteissään ollut kasassa kolme vuota. Työntekoa on koko ajan ollut, ja pojat ovat menneet eteenpäin. Pelit ovat mittareita, mutta varsinainen tekeminen on harjoituksissa, Karppanen sanoi.
Oilersin 2003-syntyneiden ikäluokka sai samalla revanssin Classicista, jolle se hävisi viime vuonna finaalit.
– Heillä on ollut omat ongelmansa, ja me olemme kehittyneet, Karppanen tuumi.
Ratkaiseva loppuottelu näytti jo kääntyvän espoolaisille vaivatta, sillä Tampere Areenan tulostaululla olivat lukemat 1–6 ottelun puolivälissä. Classic nousi kuitenkin tasoihin. Oilers osoitti luonnettaan ja iski voittomaalin ajassa 59.19.
Karppanen jäi miettimään mestaruuteen johtaneita tekijöitä työnteon lisäksi. Joukkueen pelitavan hän määritteli näin:
– Pelasimme peliä, jossa ei ole kiskoja. Reagoivaa ja paikatonta peliä.
Kuulostaa nykyaikaiselta salibandyltä, jota pelaajat tykkäävät pelata, ja joka mahdollistaa henkilökohtaisen kehittymisen.
Tämä onkin tärkeää, sillä seuraavaksi Karppanen totesi joukkueen hajoavan kesällä.Se saa kullan maistumaan entistä paremmalta onnistuneen projektin läpiviennin merkkinä, mutta asettaa pelaajat päätösten eteen.
Kolmen vuoden ajan ryhmä oli melko hyvin kasassa aina valmennusta myöden, mutta B-junioreihin siirryttäessä edustusryhmät eivät enää ole samaa vuosiluokkaa.
Lisäksi pelaajilla on edessään päätöksiä siviilipuolella, alkaahan monelta esimerkiksi lukio. Se asettaa omat haasteensa polulla salibandyn huipulle. B-juniorien edustusjoukkueessa pelipaikkoja tavoittelevat myös 2002 syntyneet, joten nuorukaisilla on kesäksi paljon pohdittavaa.
Mieluiten sitä kuitenkin pohtii kultamitali kaulassa. C1-joukkueen kapteeni Ethan Martin sai lopussa syntyneen voittomaalin nimiinsä, mutta myönsi rehdisti mestaruusmaalin kuuluvan ketjukaverilleen Eppu Kajalalle.
– Vedin viivasta ja pallo kimposi päädystä maalin eteen, josta hän puttasi sen sisään.
Martinin virallisten tilastojen saldo 2+1 muuttunee siis muotoon 1+2, mutta joka tapauksessa häntä voi pitää yhtenä toisen loppuottelun ratkaisijana.
– Olihan se aika maukas ratkaisu, kun kaverilla oli kirinsä vuoksi henki päällä. Mestaruudesta tuli tietenkin huikea tunnelma, meillä on ollut huippujoukkue ja huippukavereita mukana, Martin iloitsi paluumatkalla.
Kolmen valtakunnallisen SM-juniorikullan myötä Oilers vaikuttaa vahvalta tulevaisuudessa. Martin kaavailee jatkavansa tutussa seurassa myös vanhempiin ikäluokkiin. Tavoitteena siintävät aikuisten sarjat ja eittämättä Salibandyliiga.
– Niin pitkälle kuin vain pystyy, hän summasi tavoitteensa pelaajana.
Teksti: Erno Rautarinta
Kuvat: Esa Takalo