Lauantain derby Westend Indians–Oilers huipentaa Öljymiesten tähtihyökkääjä Markus Markkolan syksyn.
Westend Indians kohtaa Esport Oilersin Espoon Metro Areenalla lauantaina. Oilers-hyökkääjä Markus Markkola haluaisi mielellään pilata kauden viimeisessä ottelussaan entisen seuransa 25-vuotisbileet. Kevääksi kauppatieteitä Aalto-yliopistossa opiskeleva Markkola suuntaa vaihto-opintojen pariin Torontoon.
22-vuotias taituri ei kiertele tai kaartele, vaan myöntää suoraan, että kyseessä on odotettu huipennus syksylle.
– Omalta osalta se on tietysti kauden siistein matsi, ja onhan sitä tässä enemmän tai vähemmän jo odotettu.
Oilers ja Indians pelaavat Espoon paikalliskahinoita nyt viidettä kautta. Ensimmäisellä kaudella 2013-2014 sekä kaudella 2015-2016 Oilers oli parempi molemmissa keskinäisissä peleissä, mutta kaudella 2014-2015 “Heimo” vei pidemmän korren kahdesti. Viime kaudella molemmat voittivat omat kotiottelunsa, joten kokonaisvoitot ovat Oilersille 5-3.
Markkola on edustanut molempia seuroja derbyissä, ja hän tietää, ettei kyseessä ole aivan tavallinen ottelu.
– Olen nähnyt Indiansin pelejä tosi vähän tällä kaudella, ehkä yhden kokonaan, mutta kova tempohan siinä varmasti taas on ja kovempi kuin tavallisessa runkosarjapelissä. Lataus on molemmilla kunnossa, eikä näitä pelejä halua hävitä kukaan.
Kirkkojärven Loiskeessa alun perin salibandyoppinsa saanut hyökkääjä siirtyi 14-vuotiaana Indiansin leiriin, ja edustusjoukkuetta Markkola edusti kausilla 2011-2016. Keväällä 2016 hän siirtyi yhdessä isoveljensä Joelin ja Eino Pesun kanssa paikalliskilpailijan leiriin, ja nyt menossa on toinen kausi öljymiehenä.
Hän on saanut siirrolta puolentoista kauden aikana sen, mitä lähti hakemaankin.
– Tietysti viime kausi oli tuloksellisesti pettymys, kun tipuimme puolivälierissä. Lähdin kuitenkin hakemaan uusia tuulia ja haasteita, sillä elämässä pitää uskaltaa kokeilla uusia juttuja. Olen tyytyväinen siihen, että lähdin, enkä ole katunut päivääkään. Oilersilla on nuori ja hyvä porukka, jonka parhaat vuodet ovat lähitulevaisuudessa edessä.
Kolmen pelaajan siirtyminen kerralla kaupungin sisällä toiseen joukkueeseen aiheutti pientä kohinaa salibandypiireissä, mutta laineet ovat sittemmin tasaantuneet. Markkola muistuttaa, että toisella puolella on edelleenkin hyviä ystäviä, eikä salibandy ole tullut kaverisuhteiden väliin.
Viime kauden ensimmäistä kohtaamista Otahallilla ja samalla ensimmäistä Indians-peliä Oilersin paidassa hän ei muistele lämmöllä. Indians voitti 5-2, eikä peli kulkenut sen kummemmin Oilersilla kuin Markkolallakaan.
– Vanhaan kotihalliin oli sinällään siistiä mennä pelaamaan, mutta se oli meiltä poikkeuksellisen huono matsi niin joukkueena kuin henkilökohtaisesti. Toinen matsi oli paljon parempi.
Se toinen matsi pelattiin viime vuoden marraskuussa samassa paikassa kuin tulevan lauantainkin paikallisottelu eli Metro-areenassa jäähallipuitteissa. Liki 3000 silmäparia näki, kun Oilers voitti 8-4 ja Markkola tekaisi tehot 1+1.
– Se oli muuten hienoimpia tapahtumia, joissa olen ollut, mutta pelialustan kanssa oli hieman hankaluuksia. Ei toki parane liikaa valittaa, kun pelissä oli 5-6 kertaa niin paljon ihmisiä kuin tavallisessa runkosarjamatsissa, Markkola muistelee.
Indiansista hyviä muistoja
Lauantaina juhlitaan Westend Indiansin 25-vuotista taivalta salibandyn parissa. Seura on antanut paljon myös Markkolalle, mutta hän välttelee lurittelemasta liiallisia ylistyslauseita paikallisottelun alla.
– Indiansilla on hyvä organisaatio, ja siellä oli paljon hyviä koutseja ja toimihenkilöitä, kenen kanssa sai toimia. Tietenkin pelikaverit olivat myös tärkeitä, ja hyviä muistoja on noilta vuosilta paljon.
Nykyisessä Indiansin joukkueessa on edelleen paljon tuttuja, ja erityisesti hän odottaa erään kovaluisen puolustajan kohtaamista.
– Lehkosuon Oton kanssa tulee varmasti olemaan kovia taisteluita. Viime kaudella hän uhosi kovaa ja kun hänestä mentiin aika heittämällä ohi, sieltä tuli se kuuluisa “Lehkosuon polvi” ja mies lähti istumaan jäähylle. Ei siellä varmasti muutenkaan kukaan palloa halua mulle menettää, ja kaikilla on paljon nälkää.
Helposti psyykattavissa olevia klassisia kuumakalleja Markkola ei Indians-rosterista löydä, mutta painetta täytyy heittää kuitenkin vanhan hyökkääjäkollegan suuntaan.
– Sieväsen Mikaelilta odottelen yhtä tai kahta “patenttiboksia” matsiin.
Tarjoilu on pelannut syksyllä
Kun runkosarja on puolivälissä tai joidenkin joukkueiden osalta jo ylikin, Markkola on kerännyt 13 ottelussa 12 maalia ja 15 syöttöä. Maaleissa on jo ohitettu viime kauden lukema 10, mutta ennätys 17 jäänee ilman todellista tykki-iltaa odottamaan rikkomista seuraaville kausille. Mies kokee, että mahdollisuudet maalata ovat tänä syksynä lisääntyneet.
– Varmasti olen laukonut enemmän, mutta myös paikkoja on tullut paljon viime kautta enemmän. Maalini eivät synny puolesta kentästä, vaan suhteellisen läheltä maalia. Sinne on tarjoilu pelannut, ja kun pelaa “Masan” (Matias Kaartinen) ja kumppaneiden kanssa, paikkoja tulee ihan kivasti.
Markkolan kausi 2015-2016 päättyi jo marraskuussa loukkaantumiseen, ja tilille merkittiin vain yhdeksän ottelua. Viime kauteen lähtö ei siis ollut aivan yhtä raikas kuin nyt ehjän kesän jäljiltä.
– Viime kauteen lähdettäessä oli yhdeksän kuukautta edellisestä liigapelistä, ja lähtö kauteen ei ollut optimaalinen. Nytkään peli ei lähtenyt rullaamaan heti, mutta alla on hyvä kesä ja pikkuhiljaa olen päässyt iskuun. Toistaiseksi olen ollut ihan tyytyväinen omaan tekemiseeni, mutta jos nyt jotain kehityskohteita miettii, laukaus ei voi tässä lajissa olla koskaan liian hyvä.
Oilers löytyy noin puolimatkan krouvissa runkosarjan sijalta viisi, kun 14 ottelua ovat tuottaneet 18 pistettä. Syksy starttasi vähämaalisilla ja tasaisilla peleillä, jotka päättyivät pääasiassa joukkueen voittoon. Viime viikkoina maaleja on syntynyt molempiin päihin lisää, ja vaikka viidestä viime pelistä kolme onkin päättynyt tappioon, Markkola on tuntenut ja aistinut kehityksen joka päivä ja joka viikko.
– Sellaisia joukkueita ei ole tullut vastaan, joiden kanssa tuntuisi, ettei meillä riitä. Olemme oikealla tiellä, ja kun on tullut paljon muutoksia niin pelaajistoon kuin valmennukseenkin, voi odottaakin pelin kehittyvän kauden mittaan parempaan suuntaan. Kun saamme vielä lisää tärkeitä pelaajia takaisin kaukaloon, kehityksen voi odottaa jatkuvan, Markkola pohdiskelee ja antaa vielä esimerkin joukkueen nuoresta rungosta:
– Viime kaudella olin joukkueen nuorimpia, ja nyt olen muutaman päivän yli 22-vuotiaana jo vanhempien puolella alkulämpöfutiksissa.
Maajoukkue kiinnostaa, jos kutsutaan
Viime kaudella Oilersia valmensi Petri Huttunen, ja täksi kaudeksi ruoria kääntelee nuorten maajoukkueen maailmanmestaruuteen valmentanut Heikki Luukkonen. Indiansissa Markkolaa valmensivat muun muassa Stefan Korhonen ja Mikko Laurikainen, joten Markkola on nähnyt viime vuosina monenlaisia tyylejä koutsata. Luukkonen on tehnyt vaikutuksen analyyttisyydellään.
– Voin todeta hyvällä omatunnolla, että siinä on fiksuin valmentaja, joka mulla on ollut. Luukkosen ei tarvitse juuri raivota, vaan hän pystyy sanomaan asiat muilla tavoilla. Homma on hallussa aika hyvin, ja hän on kyllä tehnyt hyvää duunia.
Aalto-yliopistossa kauppatieteitä opiskelevan Markkolan lähitulevaisuudessa siintää lauantainen Espoon derby ja sen jälkeen kevät Kanadassa, mutta kun kauemmas tähyilee, siellä voisi näkyä myös sinistä ja valkoista maajoukkuepaidan muodossa. Takana on esiintymisiä alle 19- ja alle 23-vuotiaiden joukkueissa, mutta miesten debyytti on tekemättä.
Hän oli mukana maajoukkueen kesäleireillä Eerikkilässä jo vuonna 2015, mutta virallisissa otteluissa hän ei ole esiintynyt. Maajoukkuevalmentaja Petteri Nykyn kanssa Markkola ei ole ollut jutuissa, mutta asenne sinivalkeaa univormua kohtaan on sama kuin monella muullakin:
– Aina kiinnostaa ja aina ollaan käytettävissä, jos kutsu käy.
Kenties tulevina vuosina koittaa myös umpitaitavan Markkolan aika, mutta sitä ennen on tärkeämpiä asioita edessä: kavereiden nöyryyttäminen jäähallissa lauantaina ja unohtumaton vaihto-opiskelijan elämänvaihe Kanadassa.
Teksti: Henri Pitkänen
Kuvat: Anssi Koskinen ja Juhani Järvenpää