Kevään 2016 kotimaisen salibandymaailman uutispommi oli, kun julkaistiin kahden perinteisen helsinkiläisseuran fuusioituminen. Tapanilan Erän salibandyjaoston ja SSV:n toiminta yhdistettiin. Syntyi EräViikingit, joka jo nimenä herätti aluksi ihmetystä. ErVi:n naisten nykyisen liigajoukkueen pelaaja Lotta Varakas oli silloin B-juniori-ikäinen. Hänelle kahden seuran yhdistyminen sopi mainiosti.
– Minusta se oli ihan siistiä. Olen Tapanilan Erän kasvatti, mutta siirryin juuri ennen seurojen yhdistymistä SSV:n samanikäisteni joukkueeseen. Erässä ei ollut silloin tarjolla vastaavaa joukkuetta. Kun seurat yhdistyivät, palasimme Myllypuron Arena Centeristä takaisin tuttuun paikkaan, Mosahalliin. Se on ollut aina itselleni mieluisin halli. Ehkä se johtuu siitä, kun olen sieltä junnuna aloittanut, kertoo Varakas.
Nykyinen Mosahalli valmistui 2000-luvun alkuvuosina puretun kuplahallin paikalle. Vaikka ikää on hallille kertynyt, se toimii yhä seuran tärkeänä tukikohtana. Tosin ErVi:n miesten liigajoukkue on joutunut siirtämään liigapelinsä isommalle areenalle.
– Tällä kaudella ErVi:n naiset ovat päässeet pelaamaan yhden ottelun myös Vantaan Energia Areenalla. Suunnitelmissa on, että siellä pelattaisiin vielä jokin toinenkin peli. Onhan se hienoa päästä joskus pelaamaan isollekin areenalle.
Varakas pelaa nyt kolmatta kauttaan ErVi:n liigajoukkueessa. Päävalmentaja Raine Laineen mukaan menossa on Lotan läpimurtokausi.
– Varakas on vielä nuori pelaaja, mutta hän on nyt saanut enemmän peliaikaa. Uusi pelipaikka puolustajana on tuonut lisää vastuuta joukkueessa. Kyseessä on erittäin fiksu nuori neiti, jonka määrätietoinen tekeminen sekä kentällä että kentän ulkopuolella korostuu. Lotta todistaa, miten huipulla pelaamalla voi myös opiskella vaativalla alalla.
Tuleva TEHO Sport Suomen Cupin loppuhuipentuma on valmentaja Laineelle mieleinen.
– Seurassa Suomen Cup on arvostettu todella korkealle, joten siihen on tärkeä myös pelillisesti satsata. Se onkin joukkueen yksi kauden tavoitteista. Cupin pelit ovat myös osa kauden niitä pelejä, joissa pyritään löytämään oikeita ketjukoostumuksia kevään peleihin. Hieno juttu, että pääsemme pelaamaan Porvoota vastaan. En näe otteluparissa uhkakuvia, enemmänkin mahdollisuuksia. Oikeat joukkueet ovat joka tapauksessa lopputurnauksessa.
Lotan salibandyharrastus alkoi perinteisellä tavalla.
– Innostuin lajista aikoinaan koulun liikuntatunnilla. Muutaman kaverini kanssa päätimme osallistua Tapanilan Erän sählykouluun. Olin silloin 9-vuotias. Siitä sitten jatkoin Erässä oikeaan salibandyjoukkueeseen. Asuimme Helsingissä Pukinmäessä, joten matkan kannalta seuravalinta oli luonnollinen. Koulut olen käynyt ruotsin kielellä, mutta harrastukseni sujuvat suomeksi.
Mitä muita urheilulajeja aikoinaan harrastit?
– Olen aina ollut sporttinen ja pihapelejäkin tuli paljon pelattua. Salibandy on kuitenkin se laji, mitä olen lähinnä harrastanut. Vaikka aina olen pärjännyt omassa ikäluokassani, en kuitenkaan ollut koskaan mikään junnutähti.
Olet edustanut liigassa samaa seuraa. Onko missään vaiheessa ollut mahdollisuus siirtyä muualle? Jos on, niin millaisia vaihtoehtoja on ollut tarjolla?
– Elämäni on aina ollut Helsingissä. Täällä ovat koulut, kaverit ja harrastukset. Erä on ollut minulle paras paikka kehittymiselle. Ei ole ollut tarvetta lähteä muualle.
Parikymppinen Varakas on hoitanut koulunsa hyvin. Lukion oppikirjojen avaaminen kannatti, sillä opiskelu lääketieteellisessä avautui Lotalle toisella yrittämisellä. Vaikka vasta ensimmäinen opiskeluvuosi on menossa, tavoitteellinen opiskelu ja pelaaminen voidaan yhdistää. Siinä on kuitenkin omat haasteensa.
Miten yhdistät pelaamisen ja kentän ulkopuoliset asiat?
– Opiskelu lääkiksessä on osoittautunut minulle oikeaksi valinnaksi. Olen aina ollut tunnollinen ja vastuuntuntoinen tekemisissäni. Aluksi jännitti, miten pystyn yhdistämään pelaamisen ja opiskelun, mutta olen yllättynyt, kuinka hyvin se on onnistunut. Kyse on ajankäytön hallinnasta. Molemmat, opiskelu ja pelaaminen, tukevat ja täydentävät toisiaan.
Mikä on ollut toistaiseksi urasi hienoin hetki?
– Se, kun minut valittiin naisten liigajoukkueeseen.
Mikä on ollut kovin pettymys?
– Koronan takia monet junnupelit jäivät pelaamatta. Junnuvuosia on kuitenkin rajallinen määrä. Ehkä olisin voinut voittaa jonkun SM-mitalinkin.
Mitkä ovat vahvuutesi ja mitä pitää vielä kehittää?
– Nopeus ja kokonaisvaltaisuus sekä pelin hahmottaminen. Haluaisin parantaa ratkaisunopeuttani. Näin saisin lisäaikaa itselleni ja muille pelaajille. Iän puolesta voin pelata vielä A-junnujen otteluita. Jos ei ole päällekkäisyyksiä liigapelien kanssa, niin silloin olen pelannut niitäkin. Liigajoukkueessa roolini on kasvanut. Olen päässyt vakiokokoonpanoon. Vastuuta on tullut koko ajan enemmän. En ole pisteiden tekijä, vaan enemmänkin peliä rakentava puolustaja. Ennen olin keskushyökkääjä.
Onko sinulla ollut salibandyssä esikuvia?
– Oona ja Veera Kaupin peliä olen aina ihaillut ja sitä, miten voi tehdä muistakin parempia.
Mikä on epämieluisin harjoitus?
– Juoksemalla tehdyt intervalliharjoitukset, vaikka jälkeenpäin on hyvä fiilis.
Mitä harva ihminen tietää sinusta?
– En osaa viheltää. Olen yrittänyt oppia pienestä alkaen, mutta en ole oppinut.
Mikä on tavoitteesi salibandyssä?
– Joka kausi on tavoite kehittyä ja tämän kauden tavoite on voittaa joukkueen kanssa Suomen mestaruus ja Suomen Cup.
Turun loppuhuipentuman ohjelma:
Perjantai 7.1.
klo 17.45 Classic – TPS (miesten 1. välierä) (TV2 klo 18)
klo 21 SPV – O2-Jyväskylä (miesten 2. välierä) (Yle Areena)
Lauantai 8.1.
klo 12 PSS – EräViikingit (naisten 1. välierä) (Yle Areena)
klo 15.30 Classic – TPS (naisten 2. välierä) (Yle Areena)
klo 19 Miesten finaali (TV2)
Sunnuntai 9.1.
klo 19 Naisten finaali (TV2)
Lue myös: TEHO Sport Suomen Cup huipentuu 7. – 9.1. Turussa – Yle näyttää ratkaisut suorina
Suomen Cup.
Teksti: Hannu Tuominen
Kuvat: Hannu Tuominen, Esa Takalo ja Juhani Järvenpää
