Classicin Suomen mestariksi torjuneen Laura Loisan lähtö EräViikinkien tolppien väliin oli naisten Salibandyliigan kesän isoin siirto. Loisan kauteen kuuluu mitä todennäköisimmin myös taistelu naisten maailmanmestaruudesta joulukuussa Slovakiassa.
– EräViikingeistä otettiin yhteyttä, Laura Loisa tiivisti siirron taustat asiasta kesän maajoukkueleirillä Eerikkilässä kuultuna.
– Kun olen Helsingin suunnalta kotoisin, niin alkoi olla pientä koti-ikävää.
Jo lyhyt juttutuokio riitti tekemään selväksi, että ainakaan mikään Classicin huono puoli ei siirtoon vaikuttanut, niin vuolaasti maajoukkuevahti viime kauden seuraansa kehuu.
– Classicissa sain kokea todella laadukasta toimintaa. Ihmiset siellä olivat asialle omistautuneita, ja tuloskin oli hyvä kun mestaruus tuli. Meillä oli joukkue isolla jiillä ja aivan mahtava henki, Loisa ihasteli.
Uudet tuulet ja itsen haastaminen houkuttavat aina
Muuttamista ei Laura Loisa ainakaan pelkää, kun SB-Prossa komeasti vauhtiin päässyt ura jatkui syksystä 2014 alkaen Ruotsin liigan Rönnbyssä ja sieltä matka jatkui vuosi sitten Tampereelle ja nyt jo heti Helsinkiin.
– No, kyllä minä Prossa kerkisin pysyä aika monta vuotta, maajoukkueen ykkösvahti toppuutteli mutta mietti:
– Olen kellä mielelläni aina hakemassa uusia tuulia ja haastamassa itseäni.
Agenttia tai manageria ei maan kärkivahdilla ainakaan vielä ole ollut siirtoja junailemassa.
– Ihan itse olen järjestellyt aina sen mukaan, mihin elämä parhaiten järjestyy ja missä arvelen parhaiten kehittyväni. Välillä tulee kyselyjä seuroilta, mutta ei puhelin sentään koko ajan soi.
Laura Loisan sopimus lujasti vahvistuneen EräViikinkien joukkueen kanssa on 1+1 vuoden mittainen, ja muutto Helsinkiin on edessä heinäkuun aikana.
– Tampereella olin päiväkodissa töissä, ja samantyylisiä hommia koulussa tai päiväkodissa on etsinnässä jatkossakin.
Maajoukkueen ykkösvahdin paikka tarjolla
Ensimmäiset liigapelinsä kaudella 2008-2009 pelannut Laura Loisa on pelannut kotimaan pääsarjassa pyöreät 150 ottelua ja Ruotsissa parhaimmillaan finaaliin huipentuneet kaudet päälle. Ja kotimaassakin se ensimmäinen kausi on toistaiseksi ainoa, joka Loisalla on päättynyt ilman mitalia kaulassa. Maaotteluita on tilillä naisissa 64 ja nuorissa 15. Naisissa Laura Loisa on voittanut kaksi MM-hopeaa ja tytöissä yhden, mutta kehitys jatkuu edelleen.
Vielä Tampereen kotikisojen finaalissa Suomen maalia vartioi Jonna Mäkelä, mutta ”Jontun” laitettua hanskat naulaan on ykkösen paikka auki.
– Maajoukkueessa ollaan kaikki samalla viivalla, mikä on ihan hyvä asia, Loisa mietti puoli vuotta ennen Slovakian MM-turnausta ja keskittyy edelleen työntekoon ja kehittymiseen.
– Maalivahtivalmennusta on ollut urallani onneksi tarjolla aina. Tapoja ja tyylejä siihen on erilaisia, mutta kaikki ovat olleet hyviä. Classicissa ohjausta antoi Topi Tamminen, Ruotsissa oli siihen oma valmentajansa ja EräViikingeissä pääsen tekemään töitä Tony Bäcksbackan kanssa. Oma tyyli on tähän ikään jo aika hyvin hioutunut, joten enemmänkin tehdään hienosäätöä, pitkästä urastaan huolimatta vasta 25-vuotias Loisa muistutti.
Edessä kova kausi, mutta liigapelien väheneminen harmittaa
Edessä on melkoisen tiukka puolivuotinen, kun maajoukkue ja sen maalivahdit hiotaan MM-vireeseen haastamaan kaikki vastustajat Ruotsia myöten.
– Kevään EFT-turnaus näytti, että töitä on tehtävänä tosi paljon, ja samalla pitää muistaa, että muutkin kuin Ruotsi menevät koko ajan eteenpäin. Tapahtumia tulee seuraavaan puoleen vuoteen paljon niille, jotka ovat loppuun asti mukana, ja harjoittelussa on otettava huomioon se, että on kauden huippuvireessä jo joulukuussa. Kuntohuiput on kaudessa maalivahdeillakin.
Kautta keventää jonkin verran naisten Salibandyliigan ottelumäärän putoaminen joukkuemäärän laskettua 12:sta 10:een. Ilonkiljahduksia muutos ei kuitenkaan nostata.
– Sitten sen näkee, miltä sarja tuntuu, mutta mielestäni on harmi, että pelien määrä vähenee. Mielellään pelaisi enemmänkin, Laura Loisa mietti.
Teksti ja kuvat: Mika Hilska
