Kommentti: Praha järjesti kaikkien aikojen MM-kisat - ainakin tähän saakka

Paikan päällä 36. MM-kisojaan seuranneen avustajamme Mika Hilskan ensivaikutelma kantoi loppuun saakka: Prahassa koettiin kaikkien aikojen kisat. Ainakin Helsinkiin 2020 saakka.

Prahan kultainen MM-turnaus teki vaikutuksen vakituiseen avustajaamme Mika Hilskaan, joka oli jo ensivaikutelmansa pohjalta ounastellut näistä kaikkien aikojen kisoja. Sellaiset niistä tulikin.

En tunnu olevan ainoa, jonka mielestä sunnuntaina päättyneet Prahan MM-kisat olivat järjestelyiltään kaikkien aikojen parhaat. Näin suomalaisena viikon tietenkin kruunasi Suomen joukkue juhlimassa maailmanmestaruutta sinivalkoisen fanikatsomon edessä. Kova urakka on edessä, jotta kahden vuoden päästä Helsingissä nähdään vielä parempaa sekä kaukalossa että kulisseissa. 

IMG_20181207_132843-01.jpegSe Suomi-fanien sinivalkoinen katsomonosa taisi olla kaikkein kovin juttu. On ennenkin Suomen kapteeni pokaalia nostanut ja tunnelma ollut katossa, mutta ennen en muista nähneeni vastaavaa sinivalkoista kannustusta Suomen ulkopuolella pelatuissa MM-kisoissa. Fanien Suomen joukkueelle ravintola Pilsenin ”alkulämmöissä” antama mahtava vastaanotto nosti kokeneellekin kisakävijälle kylmät väreet.

Luulenpa, että paikan päälle ensi kertaa charter-koneellisen faneja organisoineidenkin silmäkulma taisi salaa kostua kullan kuorruttaessa matkan.

Kisajärjestelyt näyttivät mallikelpoisilta: yleisöennätykset särkyivät rymisten, väki viihtyi lehtereillä, show oli pelistä toiseen näyttävä, järjestäjät hymyilivät ja Tero Töyryläkin sai operoida omaa hienoa osuuttaan ilman kraivelissa roikkuvia vahtimestareita. Niin myös pressin pikkuisella sektorilla. Onnistuneeseen median palveluun riittäisivät toki keikkumaton pöytä, virtaa hönkivä pistorasia, pätkimätön netti ja kuuma kahvi, mutta tshekit löivät bonuksena päälle vielä pulloveden, täytetyt patonginpätkät, hedelmät ja julkisen liikenteen maksuttomat matkat pressipassilla.

Ja se Suomen suoritus kaukalossa sitten. Valehtelisin, jollen myöntäisi epäilysten kaihertaneen mieltä vielä alkusarjan jälkeen. Peli oli puolivillaista. Pelaajia siirreltiin eestaas kakkos- ja kolmosviisikoiden ja penkin väliä eikä toimivia koostumuksia tuntunut löytyvän Classic-viisikon jatkoksi millään. Kaiken kivijalka eli maalivahtipeli sentään oli alusta asti kunnossa, kun Eero Kosonen ja Lassi Toriseva napsivat palloja ja paikkasivat muidenkin lipsahdukset.

Samaan aikaan Ruotsi jyräsi, Sveitsin kone jauhoi ja Tshekkikin näkyi päässeen alkututinastaan.

Kunnes tulivat ratkaisupelit. Pekka Pylsy paineli aivan jumalmoodissa, Peter Kotilainen kieppui täysin pitelemättömänä, Mikko Leikkanen laukaisi viimein (ja heti maalin kattoon), Juha Kivilento teki maaleja. Kyllä, luitte oikein. Maaleja. Kapanen, Kukkola ja Kailiala löysivät taas toisensa, ja päkiöillään pelottavasti tanssahteleva Mikko Hautaniemi tukki vastustajan rakentelua jo silkalla olemuksellaan.

IMG_20181208_162453-01.jpegJa erityisen lämmittäviä juttuja: Lauri Kapanen vihdoinkin myös miesten maailmanmestari, Ville Lastikka miesten MM-kisojen tähti.

Kun Ruotsi pyyhki lokakuun EFT:ssä Suomella lattiaa, ihmetteli paikallinen vapaaehtoinen pressihuoneen kulmassa toiselle, kuinka Suomi osaakin olla niin paljon Ruotsia huonompi. Älä usko kaikkea mitä näet, toinen varoitteli, eivät nuo suomalaiset ikinä näytä ennen kisoja, mitä oikeasti osaavat.

Jotkut sielläkin tietävät.

Kisojen aikana osui silmiin myös useita huolestuneita ruotsalaisia puheenvuoroja. Suomi on jo ajanut Salon, Savosen, Kailialan ja Lastikan tasoisia nuorten maailmanmestareita menestyksellä sisään miesten maajoukkueeseen, mutta missä ovat meren tuolla puolen Galanten, Enströmin ja Nilssonin seuraajat?

Sen verran on suomalaisessa salibandysfäärissä ollut erilaisia mielipiteitä maajoukkueen toiminnasta, että sormia taisi nykiä valmiina näppäimillä tulosta odottamassa. Nyt näkyi kuvia crocseilla, farkuilla ja uima-altaalla päällystetystä tiestä kultaan, putoaminen finaalista olisi antanut kaikupohjaa hiukan erilaisille painotuksille. Vaikka oikeasti kaikki toki tietävät, ettei kultakaan tietenkään todista, ettei tekemisessä olisi ja olisi ollut vielä parantamisen varaa. Niin kuin ei neljäs tilakaan olisi osoittanut kaiken menneen väärin matkalla kisoihin.

”Välikisat” oli ehkä Petteri Nykyltä huono sanavalinta MM-kullan jälkeisessä haastattelussa, mutta olin näkevinäni päävalmentajan kulmakarvojen asennossa samaa mietettä kuin aikanaan Suomen voittaessa 2008 ja 2010. Vaikka Ruotsi 2008 kaatuikin samalla areenalla jatkoajalla, oli peli vasta kaksi vuotta myöhemmin kotikisojen vakuuttavassa finaalivoitossa lähellä sitä, mitä Nykky oli hakenut. Taitaa jälleen olla matka vasta kesken kohti jotain kahden vuoden päässä häämöttävää tasoa.

Nyt meni jo hyvin, mutta paljon on edessä töitä ennen kuin Suomen joukkue ja suomalaiset MM-järjestäjät ovat kahden vuoden päästä Helsingissä vielä selvästi parempia kuin nyt.

Mika Hilska
Kirjoittaja on Salibandy.fi:n vakituinen avustaja, joka seurasi 36. salibandyn MM-kisojaan paikan päällä
Pääkuvat: Ville Vuorinen

46196987292_bbb5d1f06c_z.jpg

Jaa artikkeli