Joni-Arttu Sieppi on vahvasti tyrkyllä pistepörssin kärkikymmenikköön.
SPV:n 25-vuotisjuhlakausi on sujunut tuloksellisesti varsin hyvin. Joukkue majailee lyhyellä joulutauolla Salibandyliigan sarjataulukon kakkosena.
Tauon jälkeen perinteikäs seura juhlistaa historiaansa kahdella tapahtumaottelulla Seinäjoki Areenassa, jonne entiset ja nykyiset Peliveljet kokoontuvat kunnioittamaan pohjanmaalaista salibandyosaamista.
Yksi syyskauden osaajista on ilmiselvästi rovaniemeläislähtöinen laitahyökkääjä Joni-Arttu Sieppi, joka on vahvasti tyrkyllä pistepörssin kärkikymmenikköön.
”Pelitapamme tukee omia vahvuuksiani, ja olen tyytyväinen, että pystyn auttamaan joukkuetta”, Sieppi analysoi rauhallisesti tekemisiään kaukalossa.
Hän on nakuttanut 14 ottelussa mukavat tehot 19+10=29. Erityisen merkillepantavaa yli kahden pisteen ottelukeskiarvolla operoiminen on siksi, että Sieppi pelaa SPV:n kolmoskentällisessä.
Monessa muussa joukkueessa herarkia menisi niin, että energiset 0–0-vaihdot riittävät ”alhaalla” pelatessa. Sieppi ja kumppanit ovat löytäneet viisikkotasolla sellaiset kemiat, ettei jarrutteluun ole syytä.
”Ainakin 80 prosenttia kuuluu heille siitä, mitä olen pystynyt tuottamaan”, Sieppi kiittelee koko kentällistään, eikä halua erikseen nostaa ketään esiin.
Hän muistaa toppuutella heti perään, että ”henkseleitä ei ole vielä syytä paukutella, sillä mitään ei ole voitettu.” Kehityskohteita löytyy ainakin puolustuspään tilkitsemisestä. Siepillä on toki silläkin osastolla hyvä syksy takanaan, mistä kertoo tehotilaston komea lukema +19.
Samaan aikaan kentällä olevat pelaajat sopivat usein tietyistä asioista keskenään. SPV:n kolmoskentällinen ei ole poikkeus. Tässä vaiheessa Sieppi palaa vielä aiempaan kysymykseen pelikavereista, joiden kanssa on löytynyt erityinen yhteys.
”Täytyy sanoa Harri Karjala. Sieltä tulee sen verran hyvää ruokaa, että helppo laittaa pönttöön”, Sieppi kehaisee kokenutta puolustajaa.
Valmennukselle kolme tuottoisaa kentällistä avaa paljon mahdollisuuksia. Pelkkiä tilastoja katsomalla voisi luulla, että SPV on 37 maalia latoneen Jari Hankkion varassa. Sieppi on omalta osaltaan valmis vastaamaan huutoon.
”Kun maaleja tarvitaan, niin kyllä mie haluan olla pelaamassa.”
Sieppi pelaa SPV:ssä toista kauttaan. Viime sesongilla hän teki mukavat 24 maalia, vaikka alkukankeuttakin oli.
”Minua yritettiin istuttaa sentteriksi, mutta se ei oikein toiminut. Laiturina lähti menemään heti paremmin”, Sieppi kertoo.
Paremmin tosiaan. Joulutauolle mentäessä hänellä oli kasassa siis 29 pinnaa, mikä on vain kaksi vähemmän kuin hänen toistaiseksi parhailla kausillaan. Myös joukkue on lennossa verrattuna viime kauteen.
”Yksinkertaisesti me pelaamme paremmin ja aktiivisemmin. Vastustaja joutuu keskittymään siihen, miten me pelaamme, kun viime kaudella oli päinvastoin”, Sieppi tiivistää.
Onnistumisista syntyy postiivinen kierre, ja joukkueen yhteenkuuluvuuden tunne paranee entisestään. Näistä lähtökohdista nykypelaajien onkin hienoa päästä esiintymään menestysseuran juhlaottelussa.
”Entisten pelaajien kutsuminen on hauska ajatus ja ele seuralta. He ovat olleet mukana kehityksessä ja menstyksessä, mikä kuuluu osana seuran historiaan. Meidän nykyisten pelaajien on nyt vuoro luoda tätä historiaa, ja on hienoa olla osana sitä”, Sieppi tunnelmoi.
Siepistä kuulee heti, että hän viihtyy Seinäjoella ja SPV:ssä.
”Seinäjoki on varmasti parhaita paikkoja pelata salibandyä. Seuran perinteet ja arvot puolestaan ovat meille pelaajille selkeitä. Täällä kaikki saavat olla omia itsejään, mutta kunnioittavat myös muita.”
Seuran urheilullinen kulttuuri ja toimintamallit saavat myös kiitosta. Peliveljissä painotetaan laadukkaan harjoittelun merkitystä menestyksen mahdollistajana.
”Näin ammattimaista toimintaa salibandyn mittakaavassa ei monessa paikassa ole.”
Sieppi kertoo kehittyneensä 1,5 vuodessa pelaajana ”huimasti”, ja saaneensa seuralta myös paljon apua arjessa toimimisesta.
Ennen kuin siihen arkeen palataan, on kuitenkin juhlien aika. Voittamalla molemmat juhlaottelut tarraisi SPV entistä tiukemmin runkosarjan kakkossijaan ja kenties Classicin ykköshaastajan ”arvonimeen”.
Teksti: Erno Rautarinta
Kuvat: Juha Käenmäki