Salibandyliiton puheenjohtajaksi 2017 Seinäjoella valittu Risto Kauppinen on valmis toiselle kaudelle, jos tukea jäsenistöltä löytyy. Kulunutta kolmivuotiskautta kertaava ja seuraavaa visioiva Kauppinen näkee lajissamme vielä paljon kehitysmahdollisuuksia.
Lue lisää syksyn liittokokouksesta ja sen roolista: Marraskuussa järjestettävä liiton kokous on salibandyn ylin päättävä elin – mistä on kyse?
– Homma on ollut kivaa ja kiinnostavaa, ja jos jäsenistöltä löytyy luottoa, olen valmis jatkamaan. Edessä on paljon asioita, joissa on hyvä olla puheenjohtaja, joka tuntee asiat mutta on samalla valmis uudistuksiin, Risto Kauppinen miettii.
– Samalla meillä aloittaa syyskuun alussa uusi toiminnanjohtaja, jonka tukena ehdin joka tapauksessa olla tämän vuoden loppuun, mutta Pekka Ilmivallan kanssa olisi mielenkiintoista tehdä hommia pitempäänkin.
Salibandyn vastattava ihmisten toiveita
Syksyn liittokokouksessa valittavat hallitus ja puheenjohtaja pääsevät päättämään monista salibandyn kannalta tärkeistä asioista. Työn alla oleva liiton strategian päivittäminen määrää suuntaviivat sille, mihin suuntaan lajia jatkossa kehitetään.
– Salibandyn tulevassa toimintaympäristössä näkyy jo isoja muutoksia, joita koronaepidemia korostaa vielä lisää. Ihmiset hakevat turvallisia vaihtoehtoja harrastustoimintaan, ja me olemme yksi niistä. Salibandya ja sählyä on mahdollista harrastaa lähellä kotia perinteisissä tai pienpelimuodoissaan, ja samalla lajissa on kuitenkin mahdollisuus edetä maajoukkue- ja MM-tasolle saakka. Salibandyn kasvun ei tarvitse pysähtyä, jos osaamme muokata palveluistamme ja tuotteistamme ihmisten toiveita vastaavia.
Miksei siis voitaisi pelata tarvittaessa myös tyttöjen ja poikien sekajoukkueilla tai neljällä neljää tai kolmella kolmea vastaan. Myöskään sarjakauden ei tarvitse olla naulattu kestämään juuri syyskuusta huhtikuuhun.”
Strategian merkitys vain korostuu koronan myötä, ja Risto Kauppinen haastaa miettimään lajin kehitystä avoimin silmin.
– Sarjatoiminnan kehittäminen on jo käynnissä, ja nyt pitää miettiä ennakkoluulottomasti esimerkiksi, millaisilla pelimuodoilla juniorisarjoissa pelataan. Se voi olla muutakin kuin perinteistä maalivahdin ja viiden kenttäpelaajan salibandya, ja meillä on oltava kyky joustaa ja uudistua asiakkaidemme toiveiden mukaisesti.
Joustava ajattelu ei tarkoita, että Risto Kauppinen olisi muuttamassa salibandyn kantamuotoa pelaajamäärän tai peliajan suhteen.
– Esimerkiksi huippusalibandyn kuten liigat ja MM-kisat pitäisin nykyisessä formaatissa. Niiden rinnalle kannattaa kuitenkin miettiä myös muita pelimuotoja, jotta sarjoja voidaan jatkossakin pelata tarvittaessa myös pienillä porukoilla ja pienillä paikkakunnilla. Kun pienessä kaupungissa jatkossa syntyy vaikka vain 50 lasta vuodessa, junioreita ei kerta kaikkiaan riitä. Miksei siis voitaisi pelata tarvittaessa myös tyttöjen ja poikien sekajoukkueilla tai neljällä neljää tai kolmella kolmea vastaan. Myöskään sarjakauden ei tarvitse olla naulattu kestämään juuri syyskuusta huhtikuuhun, mikä vaatii raskasta sitoutumista. Voisimmeko pelata junioreissa ja harrastajissa erikseen vaikka syksyn ja kevään sarjat ja päälle vaikka popup-turnauksia? En missään tapauksessa jättäisi pois nykyisenkaltaista salibandya, mutta liitto ja seurat voisivat suunnitella sen oheen myös muita pelimuotoja, Kauppinen ravistelee ajattelua.
– Samoin meillä on tätä nykyä tarkat säännöt joka asiaan, mutta löytäisimmekö tapoja olla nykyistä joustavampia silloin kun kyse ei ole ihan liigatasosta? Silloin seurojen pyörittäminenkin voisi olla helpompaa.
F-Liiga etenee yhteistyöllä kohti rohkeita visioita
Yksi isoimmista uudistuksista nykyisen liittohallituksen istuntokaudella on ollut kotimaisen liigan uudistus naisten ja miesten Salibandyliigoista yhteiseksi F-Liigaksi.
Tykkään myös siitä, että ollaan rohkeita kansainvälisessä ajattelussa ja tavoitellaan asioita, jotka joidenkin mielestä kuulostavat jopa haihattelulta.”
– Kahden vuoden aikana työstettiin liigalle kaupallinen strategia ja kaupallinen tuote, jolla on omat viestintäkanavat ja oma viestintäpäällikkö. Vielä riittää totta kai työtä ja kohdilleen hiottavia asioita, mutta ennen kaikkea seurat ovat nyt tiiviimmin mukana tavoitteenasettelussa ja suunnittelussa. Entisestä välillä jopa vastakkainasettelusta on päästy kohti yhdessä tekemistä, Risto Kauppinen iloitsee.
– Tykkään myös siitä, että ollaan rohkeita kansainvälisessä ajattelussa ja tavoitellaan asioita, jotka joidenkin mielestä kuulostavat jopa haihattelulta. Mutta pitäisikö vain olla tekemättä mitään? Koen, että nyt on aika yhdessä tehdä F-liigan kehitysloikka kiinnostavaksi ja taloudellisesti kestäväksi palloilusarjaksi.
Suomella mahdollisuus aktivoitua kansainvälisesti
Salibandyliiton hallitus on Suomen ääni myös suhteessa Kansainvälisen Salibandyliiton IFF:n suuntaan, ja siinä Risto Kauppinen haluaa meidän ottavan entistä aktiivisempaa roolia.
– Myös IFF on pitkästä aikaa uusimassa oman strategiansa, ja se näyttää olevan kehittymässä suuntaan, jota Suomikin kannattaa. Pääsy olympialaisiin ei voi olla tärkein tavoite vaan olennaisempaa on jäsenmaiden toiminnan kehittäminen. Kilpailullisen mielenkiinnon kannalta esimerkiksi TOP12-maiden tason saaminen lähemmäs toisiaan on tärkeää, ja samalla koko IFF:stä pitää saada vahvempi ja taloudellisesti kestävämpi.
Pääsy olympialaisiin ei voi olla tärkein tavoite vaan olennaisempaa on jäsenmaiden toiminnan kehittäminen.”
Salibandyn luonteeseen olennaisesti vaikuttavat peliaika ja pelaajamäärä kuohuttavat mieliä myös kansainvälisellä tasolla, ja tässäkin Risto Kauppinen puhuu nykyisenlaisen salibandyn puolesta mutta ehdottaa rinnalle samalla joustavuutta.
– Suomen sanoma IFF:lle on, että huippuliigojen tavoin ihan IFF:n virallinen ”World Championship floorball” tulee pelata nykyisenlaisessa formaatissa. Se sijaan World Gamesissa ja muissa monilajitapahtumissa lajia voidaan pelata myös sovelletuilla pelaajamäärillä ja peliajalla, jos pääsy mukaan on siitä kiinni.
Kauppinen haastaa Suomea myös kehittämään IFF:n toimintaa.
– Pyrimme saamaan jäsenmaat keskustelemaan enemmän keskenään, vaikka nyt koronakriisi on harmittavasti pakottanut perumaan jo sovittuja tapaamisia. Nyt jokainen jäsenmaa kulkee vähän kuin omaa reittiään, ja asioita pohditaan liian vähän yhdessä. On selvää, että salibandyn arvo kasvaa, kun sitä pelataan maailmalla entistä enemmän ja kilpailu kärjessä kovenee. Samalla on tervettä, että kansalliset liigat kilpailevat keskenään. On ollut myös mielenkiintoisia heittoja eri maiden yhteisistä liigoista, mutta niitä ei ole vielä päässyt resurssien puutteessa syntymään.
Koronakriisi antoi hallitukselle paljon mietittävää
Nykyisen liittohallituksen huolenaiheisiin kuuluu tietenkin joulukuun MM-kotikisojen kohtalo koronapandemian kuristuksessa.
– Elokuu lähenee loppuaan, ja pilvet kisojen yllä ovat todella uhkaavat, kun koronauutiset eivät tällä hetkellä ole kovin positiivisia. Kisojen kohtalosta päättää viime kädessä IFF, ja me yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa mietimme erilaisia vaihtoehtoja kuten kisojen pelaaminen tänä vuonna jollain tavalla tai siirtäminen esimerkiksi vuoden päähän, Risto Kauppinen avaa.
– Keväällä koronapandemian iskiessä oli tärkeää, että hallitus otti vahvan roolin kysymyksissä, jotka liittyivät kauden keskeytymiseen, seurojen selviytymiseen, seuraavan kauden onnistuneeseen aloittamiseen ja liiton talouteen. Liiton talous antoi myöten laskea jo aiemmin päätettyjä maksuja ja antaa maksuaikaa ensimmäisille maksuerille. Salibandyn Tuki -säätiö osoitti tänä keväänä, kuinka sillä on kyky avustaa seuroja taloudellisesti silloin kun apua kipeimmin tarvitaan. Opetus- ja kulttuuriministeriön tuki seuroille on myös ollut enemmän kuin tarpeen ja erittäin tervetullut.
Kauppinen muistuttaa, että koronan uhka ei ole vielä ohi.
– Sen vuoksi liiton ja seurojen talouden kestävyyttä pitkällä tähtäimellä ei saa unohtaa. Esimerkiksi MM-kisojen järjestämisen tänä tai ensi vuonna on oltava taloudellisesti mahdollista.
Salibandyväen keskinäinen yhteydenpito vieläkin paremmaksi
Marraskuun liittokokouksessa valittavien puheenjohtajan ja 6–8-jäsenisen liittohallituksen edessä on liiton strategian toteuttaminen.
– Yksi pohdittavista asioista on, mitä toteutettava strategia tarkoittaa liiton organisaation kannalta, Risto Kauppinen avaa.
– Päivittäisen työn toki tekevät toiminnanjohtaja ja liiton ammattitaitoinen henkilökunta eikä hallituksen asia ole puuttua yksityiskohtiin. Hallituksen tehtävä on miettiä asioita strategisella tasolla ja tärkeänä tietysti myös liiton talouden seuranta.
Olemme tehneet töitä sen eteen, että seurat pääsevät vaikuttamaan asioihin koko ajan enemmän.”
Puheenjohtaja on koko ajan korostanut yhteydenpitoa hallituksen ja salibandyn eri toimijoiden välillä, ja sitä hän haluaa vieläkin paremmaksi.
– Vielä enemmän pitää olla aikaa ja mahdollisuuksia saada kuunneltua lajin tekijöiden eli niin pelaajien ja valmentajien kuin erotuomarienkin mielipiteitä. Silloin syntyy paras yhteinen näkemys siitä, mitä salibandy haluaa olla. Olemme tehneet töitä sen eteen, että seurat pääsevät vaikuttamaan asioihin koko ajan enemmän, ja esimerkkinä tästä ovat muun muassa liigojen ja Divarin kehitysryhmät, jotka on otettu todella hyvin vastaan. Suuria kiistanaiheita ei lajissa nähdäkseni tällä hetkellä ole, mutta paljon on hyvää keskustelua, ja sitä saisi olla vieläkin enemmän.
Salibandyn hyvinvointi on käytännössä pitkälti seurojen hyvinvointia, ja koko ajan muuttuva toimintaympäristö haastaa seuratyötä.
– Miten laji pystyisi parhaiten tekemään itsestään hyödyllisen kohteen niin yksityiselle kuin julkisellekin rahalle? Pystyisivätkö esimerkiksi seurat myymään palveluita kunnilla vaikkapa terveyttä edistävän ja integroivan toiminnan sektoreilla? Samoin tärkeää on lajin vaikuttavuuden selvittäminen, kuten jalkapallo teki laskiessaan, kuinka paljon ihan euromääräistä hyvää se tuottaa. Mekin olemme iso laji, jonka hyöty koko yhteiskunnalle on valtava.
Seurojen aloitteet liittokokoukseen tervetulleita
Marraskuun liittokokouksen esityslistalla on puheenjohtajan ja hallituksen valinnan sekä strategian päivittämisen lisäksi muutamia sääntömuutoksia, jotka ovat lähinnä epäasiallisen käytöksen ja dopingin käytön torjumiseen liittyvää hienosäätöä Olympiakomitean suositusten mukaisiksi. Risto Kauppinen muistuttaa myös jäsenseurojen mahdollisuudesta paitsi asettaa ehdokkaita tehdä aloitteita liittokokouksen käsiteltäviksi.
– Hyvä aloite oli aikanaan esimerkiksi esitys aikuissarjojen uudistamisesta, ja se johti työryhmän jalostamana konkreettisiin tuloksiin.
Teksti: Mika Hilska
Pääkuva: Juha Käenmäki