Mikko Kohosesta kertovaa kirjaa odoteltaessa kuultiin pelaajalegendan tarinoita kevään seitsemännessä Karanteenilivessä.
Karanteeniliven seitsemännessä jaksossa vieraana oli lajilegenda Mikko Kohonen, jonka ura päättyi kevääseen. Tunnin mittainen lähetys sisälsi melkoisesti tarinoita menneiden vuosien varrelta.
– Ihan mukavasti on mennyt. Mun piti aloittaa salibandyn jälkeinen elämä vasta myöhemmin, mutta aloitin jo tämän kuukauden alussa täyspäiväisenä muut työt. Tässä on vietetty perheen kanssa paljon aikaa sekä juteltu nyt kavereiden kanssa, Kohonen avasi tuntojaan.
Kevät päättyi SPV:llä ja Kohosella erikoisella tavalla, kun pelit loppuivat koronaviruksen takia kesken puolivälierien. Maajoukkueesta tuttu konkari naureskelikin, ettei uskonut koskaan ”peliuran päättyvän koronavirukseen”.
– Olen nauttinut aina voiton etsimisestä. Meillä oli tällä kaudella SPV:n kanssa hyviä ja huonoja vaiheita. Jouduttiin jo aikaisessa vaiheessa pohtimaan meidän omaa suuntaamme. Opittiin paljon itsestämme sen myötä. Ennen pleijareita oli sellainen tunne, että olemme vahvempia kuin moni osaa odottaa. Kun pelit loppuivat, totta kai se harmitti.
Omat pelit päättyivät samalla kuin seinään. Kohonen kertoo kuitenkin, ettei erikoisesta lopusta ole jäänyt mitään hampaankoloon.
– Tunnemyrsky on ollut itselläni käynnissä jo pitkään. Lopettamisen pohdiskelu alkoi jo marraskuussa 2012. Silloin meni polvi. Lääkärit antoivat tuomion, ettei polvelle voisi tehdä enää oikein mitään ja ura olisi siinä. Sen jälkeen jokainen peli ja treeni ovat olleet kotiinpäin.
– Tärkein tieto itselleni on, etten pysty enää pelaamaan. Voin mennä nukkumaan iltaisin, kun tiedän jättäneeni itsestäni aikanaan kaiken kentille.
Tarinoita riittää
Kohosen tarinat pääsevät kirjan kansien väliin: Jere Vasaraisen kanssa tehty Voittajaksi kasvaminen (Fitra) ilmestyy syksyllä myyntiin. Jo maanantain karanteenilive muistutti, kuinka paljon erilaisia tarinoita pitkän salibandyuran takaa löytyy.
– Upeaahan se on muistella. Alkuun ei välttämättä muista kuin hetket, mutta kyllä sieltä aika nopeasti tulee tunteet esille. Kiitollinen olo tulee, kun pääsee muistelemaan kaikkea, mitä on ehtinyt urallaan kokea. Se vetää nöyräksi, kuinka paljon on saanut salibandyltä, Kohonen summaa kirjaprojektia.
Kun ura päättyi keväällä, on myös kännykkä pirissyt mukavasti. Moni joukkuekaveri on muistuttanut konkaria yhteisistä tarinoita ja hetkistä kentillä.
– Kiitos kaikille! Olen nöyränä kuunnellut kavereiden viestejä. Olen sellainen kaveri, että tykästyn kaikkiin pelikavereihin kentällä. Vaikka olenkin ollut kentällä hieman ”lonely rider”, olen sydämeltäni joukkuepelaaja. On ollut hienoa muistella monen pelikaverini kanssa menneitä.
Yksi maanantain hauskimmista tarinoista liittyi ”kolmen Mikon kikkaan”. Vaparikuvioon, joka on jäänyt varmasti osaksi Salibandyliigan historiaa. Mikko Kohosen, Mikko Jokelan ja Mikko Heimosen kuvio jaksaa naurattaa yhä vuosien jälkeen.
– Tämä vapari tehtiin kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla tehtiin maali, toisella kerralla kaksi kaveria lähti sairaalaan. Se taitaa olla virallisissa säännöissä jo: kolmen Mikon vaparikuvio on kielletty.
Jälkimmäinen tapahtumaketju nähtiin Joensuussa. Sen lienee jäänyt myös katsojien mieliin.
– Kikassa käytännössä haettiin liikettä pystyyn ja alas. Minä ja Jokela liikuttiin ristiin. Tällä kertaa Jokela päätti tuoda vain oman mausteensa mukaan ja teki spin-o-raman. Siinä juostiin sitten otsat yhteen ja Joksulta heti taju kankaalle. Itse taistelin vaihtopenkille, mutta siitä lähdettiin heti sairaalaan.
– Parhaimmillaan se toimi, pahimmillaan se oli äärimmäisen vaarallinen. Mutta eikös ne kaikki tehokkaat kikat ole vähän tällaisia? Kohonen virnisti.
Mitä uran jälkeen?
Mitä salibandyeläkeläisen arkeen kuuluu? Kohonen kertoo saaneensa jo kyselyitä monesta suunnasta. Tulevaisuus on vielä kuitenkin hämärän peitossa.
– Salibandy kiinnostaa todella paljon. On tullut kyselyitä melkein kaikilta sarjatasoilta. Myös valmennuspyyntöjä on tullut. Olen sanonut kaikille, että nyt on aika hengähtää hetkinen. Täytyy olla vähän aikaa ihan vain salibandyfani. Saada illat vapaaksi ja viettää myös aikaa perheen kanssa.
Kohonen nähdään varmasti lajin parissa myös tulevaisuudessa. Missä roolissa? Sen aika näyttää.
– Uskon, että pienen tauon jälkeen salibandyinto kasvaa taas. Katsotaan, mitä sitten keksitään, konkari kiteytti.
Kuva: Juha Käenmäki