Juuso Ahola on noussut maajoukkueympyröihin ällistyttävän nopeasti

Porilaisessa Aholan perheessä omena ei ole todellakaan pudonnut kauas. Isä Petri Ahola muistetaan värikkäänä pelaajana SBS Porin salibandyjoukkueesta. Toisen polven salibandypelaaja, poika Juuso Ahola, laittanee tulevaisuudessa isäänsä paremmaksi. Onpa Juusoa jopa tituleerattu ikäluokkansa lahjakkaimmaksi pelaajaksi Suomessa.

– Iskä on ollut ainakin omasta mielestään nuorena kovakin pelimies, pelasihan hän aikoinaan Porissa Divaria ja Salibandyliigaa. Isältäni olen perinyt urheilijan geenit.

Erikoista nuorten maajoukkuetasoisen Juuson salibandyurassa on se, että hän on harrastanut lajia varsin lyhyen aikaa. Nyt on menossa vasta viides kausi. Aholan kehitys on mennyt eteenpäin raketin lailla. Kun monet muut saman ikäluokan maajoukkuepelaajat ovat pelanneet salibandyä on jo vuosien ajan, on Ahola poikkeus.
– Pelasin aluksi jääkiekkoa, mutta lopetin sen ja siirryin sen jälkeen pelaamaan golfia. Isänikin pelasi ja hän otti minut usein mukaan kentälle. Pääsin golfissa maajoukkuetapahtumiin asti, mutta huomasin, että golf on yksinäistä touhua joukkueurheilusta kiinnostuneelle. Niinpä vaihdoin vielä kerran lajia.
Maila kuin mailla, se näyttää sopivan Aholalle.
– Isäni ja kavereiden innoittamana kokeilin salibandyn pelaamista. Olen aina pärjännyt kaikissa mailapeleissä. Olen myös sen verran sosiaalinen kaveri, että viihdyn paremmin joukkuelajeissa.

Vaikka Aholalla on ikää vasta 17 vuotta, on hänelle asetettu iso vastuu divarijoukkue FBT Karhuissa.
– Minun varaan on laskettu varmasti paljon. Tulosta tulee tehdä, sillä koen olevani joukkueeni avainpelaaja. On vaan hyvä, että saan paljon peliaikaa, sillä divaripelitkin kehittävät nuorta pelaajaa. Vastassa on kuitenkin aina aikuisia äijiä.
Vielä juniori-ikäiselle Aholalle kertyy paljon otteluita kauden mittaan.
– Paljon tulee pelejä, mutta ei se haittaa. Pelaaminen on aina kivaa. Tosin B- ja A-junioreiden pelit ovat jääneet vähemmälle edustuksen pelien takia. Jos ottelut menevät päällekkäin, edustuksen pelit ovat etusijalla.
Ahola on hyvä esimerkki nuoresta pelaajasta, jolle on kehityksen kannalta järkevämpää pelata Divarissa isossa roolissa isoja minuutteja kuin istua liigajoukkueen penkillä ja saada siellä peliaikaa rajoitetusti. Itseluottamuskin kehittyy.
– Karhuissa olen saanut kehittyä rauhassa. Aikaisemmin pelasin oikealla laidalla, mutta nyt olen ollut keskushyökkääjä. Sen takia minusta on tullut kokonaisvaltaisempi pelaaja, sillä olen joutunut opettelemaan myös puolustuspelaamista.
Aholasta on sanottu, että hän on maalintekijän prototyyppi. Voimakas hyökkääjä, joka käyttää hyvin vartaloaan, vipuvarttaan, hyväksi. Aholan laukaus lähtee monesta eri asennosta. Kun salibandyssä aika ja tila ovat vuosi vuodelta pienempiä, tarvitaan tällaisia poikkeusominaisuuksia. ”Aholoita” ei ole koskaan liikaa.

Tässä Juuso Aholan taidonnäyte eilisessä Divarin finaaliavauksessa:

Kun on kyse porilaisesta pelaajasta, on kysyttävä, mitä todellisuudessa on usein mainittu ”porilainen hulluus”.
– Sitä on vaikea pukea sanoiksi, mutta se ei tarkoita mitään negatiivista, pelkkää plussaa Se on voittamisen paloa. Taistellaan viimeiseen asti, mutta välillä vähän jopa seotaan eli joskus menee hieman överiksi.

Kysytäänpä Karhujen valmentaja Pekka Nylundilta, millainen Juuso on pelaajana, ihmisenä ja valmennettavana. Mitkä ovat hänen vahvuutensa ja mitä pitäisi vielä kehittää? Millainen tulevaisuus Juusolla olisi edessään?
– Ahola on ihmisenä erittäin sosiaalinen tarinankertoja, jonka kanssa on harvoin hiljaisia hetkiä.
– Juuson vahvuudet ovat erityisesti pallollisessa pelissä ja liikkuvuudessa. Hän on pallollisena monipuolinen pelaaja, joka pystyy luomaan tilanteita tyhjästä. Maalintekotilanteissa Juusolla on runsaasti erilaisia ratkaisumalleja, mikä tekee hänestä vaarallisen pelaajan, niin lähellä maalia kuin hiukan kauempanakin maalista.
Juusoa on tällä kaudella peluutettu myös sentterin tontilla, missä tulee myös enemmän puolustuspelivelvoitteita. Näissä Ahola pystyy vielä parantamaan. Kaksinkamppailuvoimaa ei voi olla koskaan liikaa, joten myös sillä osa-alueella pystyy vielä kehittymään.
– Juusolla on palava halu kehittyä pelaajana, joten valmennettavana hän on ihanteellinen tapaus. Hänet tapaa melko usein ennen treenejä laukomassa palloja, mikäli kenttä on tyhjänä. Enemmänkin haasteita tulee siinä, että nuori mies muistaa myös levon merkityksen. Juuson tulevaisuus on varmasti valoisa ja uskonkin Aholan olevan tulevaisuudessa ensimmäinen porilainen aikuisten MM-kisapelaaja.

Tältä näytti nuorten maajoukkuepelaaja Juuso Aholan ja joukkuetovereiden päivä Eerikkilässä:

Näin Ahola itse vastasi hänelle tehtyihin kysymyksiin.
Mikä on ollut toistaiseksi urasi hienoin hetki?
– Ensimmäinen divaripelini oli tosi hieno. Olin edellisenä päivänä täyttänyt 16 vuotta. Ikimuistoisin hetki taitaa kuitenkin olla ensimmäinen U19-maaotteluni Hämeenlinnassa. Kyseessä oli EFT-turnauksen ottelu Tshekkejä vastaan. Tunnelma sisääntuloineen oli hieno. Se oli ensimmäinen kerta, kun minulla oli maajoukkueen pelipaita yllä. Kannoin sitä ylpeänä, kylmät väreet vain menivät selässäni.
Mikä on ollut kovin pettymys?
– Viime vuonna, kun emme yltäneet pudotuspeleihin. Karhut oli tippunut edellisenä kaudella liigasta ja moni kokenut pelaaja oli lopettanut. Toinen pettymys oli, kun tällä kaudella Suomen cupin puolivälierässä hävisimme jatkoajalla liigajoukkue KRP:lle.
Mitkä ovat vahvuutesi ja mitä pitää vielä kehittää?
– Maalinteko ja hyökkäyksien päättäminen, koska olen nopea ja laukaukseni on laadukas. Olen hyökkäysalueella ovela ja pystyn rakentamaan myös muille paikkoja. Kaukalon ulkopuolella olen paljon äänessä ja pyrin luomaan ympärilleni positiivista ilmapiiriä.
– Kun pääsin U16-maajoukkueleirille, päätin alkaa tekemään enemmän töitä. Pudotin painoakin useita kiloja, kun aloin käymään lenkeillä. Hyökkääjillä on yleensä parantamisen varaa puolustuspelaamisessa. Miinusmerkinnöistä pitää päästä eroon ja saada vielä enemmän plussia.
Onko sinulla ollut salibandyssä esikuvia?
Esikuva löytyy omasta joukkueestani. Ville Salonen on pelannut monta vuotta, jo isänikin kanssa yhdessä. Toinen on maalivahtimme Arvid Vonk. Hänkin on pelannut liigassa. Heiltä kannattaa ottaa oppia urheilijana. Ja tietysti Ville Lastikka, mutta paljon täytyy tehdä töitä, että yltäisin samaan.
Mikä on epämieluisin harjoitus?
– Kesäinen happotreeni. Suoraan sanottuna se ensin v…ttaa, mutta tuntuu jälkeenpäin hyvältä. Niitäkin on tehtävä, jos haluaa huipulle,
Mitä harva ihminen tietää sinusta?
– Räplään mielelläni mailojen ja lapojen kanssa. Tiedän esimerkiksi, millä mailamerkillä ja lavalla eri pelaajat pelaavat. Vaihdossakin tulee niitä seurattua. Innostus lajiin on vaan niin kova. Vaihdan mielelläni muidenkin lavan mailaan.
Mikä on tavoitteesi salibandyssä?
– Lyhyesti sanottuna, haluan olla maailman paras pelaaja omalla pelipaikallani. Lähitavoite on nousta Karhujen kanssa liigaan sekä päästä U19 MM-kisoihin ja voittaa siellä kirkkain mitali. Pidän tavoitteitani realistisina. Kaikesta huolimatta salibandypelaaminen ei saa olla liian vakavaa. Ajattelemalla positiivisesti, pelitkin sujuvat paremmin. Kannattaa myös nuorena harrastaa kaikkia mahdollisia lajeja monipuolisesti, mikäli haluaa huipulle. Sillä tavoin ne parhaat erottuvat.

Juuso Aholan pelaajakortti Karhujen sivuilla

Teksti ja kuvat: Hannu Tuominen

Jaa artikkeli