SC MELA Helsingin Lauttasaaresta juhlii 30 toimintavuottaan, ja pelit liiton sarjoissa maistuvat edelleen vaikkei SM-mitaleista haaveillakaan.
Ylpeästi Helsingin Lauttasaaresta tuleva salibandyseura SC MELA juhlii tänä vuonna jo 30 toimintavuottaan. Seuran miesten joukkue on pelannut Salibandyliiton sarjoissa syksystä 1990 alkaen, ja tiiviisti koossa pysyneessä porukassa on kolme pelaajaa, joilla on vyöllään kaikki nuo 30 kautta.
Lue myös: Onko sinulla kaveriporukka? Näin helppoa on tulla mukaan Salibandyliiton sarjatoimintaan
Salibandy Club Miesten Eliitti Lauttasaari perustettiin yhdestoista toukokuuta 1990 Helsingin Lauttasaaren sillan kupeessa nyt jo puretussa Teoston talossa sijainneessa ravintola Wienerwaldissa. Kuusi lajiin koulunsa sählysarjassa sekä seurakuntien turnauksissa tutustunutta Lauttasaaren lukion sen kevään ylioppilasta eli Esa Jäntti, Mika Karikoski, Ville Laine, Ville Nahkuri, Pasi Raassina ja Juha-Pekka Sihvonen päätti jatkaa harrastusta perustamalla oman seuran. Joukkue ilmoitettiin silloiseen alimpaan sarjaan eli kolmosdivisioonaan, ja SC MELA:n 30 sarjakautta ovatkin kuluneet kakkos- ja viitosdivisioonien välillä. Viime vuosina tasoksi on vakiintunut 5. divisioona.
Kolme pelaajaa eli Jussi Vainio, Antti Valppu ja Juha-Pekka Sihvonen ovat edustaneet SC MELA:a Salibandyliiton sarjoissa joukkueen jokaisella 30 sarjakaudella.
¬¬– Vaihtuvuus joukkueessa on ollut pientä, ja valtaosa joukkueen nykyisistä pelaajista on ollut mukana 1990-luvulta saakka eli yli 20 vuotta, SC MELA:n perustajajäsen Juha-Pekka Sihvonen kertoo.
– Tälle kaudelle tosin saatiin pari aika nimekästä vahvistusta eli Roger Enlund ja Markku Pitkänen, joilla on kokemusta Salibandyliigasta saakka.
Tosin SC MELA:n mittareilla eivät liigapelitkään ole meriiteistä kaikkein kovin.
– Särmälän Ville on tehnyt lähes 30 kauden aikana SC MELA:ssa sellaiset 700-800 tehopistettä ja on niin henkeen ja vereen MELA:lainen, ettei ole tarttunut muiden seurojen houkutuksiin.
Vilkaisu Salibandyliiton jäsenseurojen 1990-luvun alun listaan kertoo, että suurin osa silloisista seuroista on haipunut historiaan. Niissäkin, jotka mukana jatkavat, väki on pitkälti vaihtunut, kun silloiset nuoret innokkaat alkavat olla tanakasti keski-ikäisiä.
– Ainakin ollaan kaikki vielä fyysisesti sellaisessa kunnossa, että pelaaminen onnistuu, Juha-Pekka Sihvonen pohtii SC MELA:n sitkeyden salaisuutta.
– Pelihaluja on ollut. Ja kun joukkue on lähtenyt nimenomaan lauttasaarelaisesta kaveriporukasta, josta moni asuu edelleen tässä juuri Suomen parhaaksi kaupunginosaksi valitussa paikassa, ei poiskaan osaa olla.
Joillekin urheilu on mielekästä vain, jos tavoitteena ovat mitalit ja mestaruudet. Onneksi kuitenkin suurimmalle osalle, kuten SC MELA:n pelaajille, merkitys löytyy alemmiltakin sarjatasoilta.
– Meille riittävä minimitavoite on ollut pelata sarjassa, johon ei pääse pelkästään ilmoittautumalla, Juha-Pekka Sihvonen paljastaa.
– Niinpä kakkosdivisioona jäikin aikanaan meille korkeimmaksi tasoksi. Emme ole koskaan varsinaisesti treenanneet vaan vain pelanneet keskenämme, ja viime aikoina ei enää sitäkään, kun kokoonnutaan vain matseihin. Sosiaalinen puoli on ollut se tärkein, ja edelleen on kuitenkin haluttu jatkaa urheilemista jossain muodossa.
Viime kaudella SC MELA:n tavoitetta koeteltiin tosipaikassa, kun lohkon jumbosija suisti joukkueen putoamiskarsintaan.
– Se kuitenkin selvitettiin eikä vieläkään jouduttu sarjaan, johon olisi päässyt ilmoittautumalla.
Viisi vuotta sitten SC MELA juhlisti 25-vuotissyntymäpäiviään näyttävällä gaalalla, ja niin oli tarkoitus nyt myös 30 vuoden kohdalla.
– Yksi pelaajistamme omistaa Backbyn kartanon, ja sinne oli viikon päähän suunnitteilla gaalaviikonloppu, jossa täysiä vuosia olisi juhlistettu ensimmäisenä iltana pienemmällä porukalla ja sitten toisena isommalla, johon olisi kutsuttu kaikki joukkueen toiminnassa mukana olleet. Tässä tilanteessa juhliminen kuitenkin siirtyy toiseen ajankohtaan.
Viiden vuoden takainen juhla muistutti myös, miten monenlaisia joukkueen kontaktit Salibandyliittoon voivat olla.
– Liiton toiminnanjohtaja Kinnusen Jari oli kirjoittanut seurallemme hienon onnittelukirjeen, joka luettiin gaalassa juhlallisesti ääneen. Seuraava kirje liitosta tulikin sitten seuraavan syksyn ensimmäisen turnauksen jälkeen, ja siinä oli mukana sakkolappu, kun ottelussamme oli sattunut pieni kalabaliikki, Juha-Pekka Sihvonen muistaa.
– Tällä kaudella oli yksi pelaajistamme matkoille lähtiessään unohtanut kokonaan lisenssin maksamisen, ja sen myötä meni sitten yksi turnaus nollille, kun kokoonpanossa oli vahingossa luvaton pelaaja. Eli on tässä matkan varrella liittoa työllistetty sopivasti.
SC MELA:n näkökulmasta pelaaminen liiton sarjoissa on kuitenkin sujunut jättämättä mitään isompaa hampaankoloon. Nopeasti kysyttäessä ei Juha-Pekka Sihvosellekaan tule mieleen muutettavia asioita.
– Pitäisi varmaan ensin pitää pelaajien kesken gallup. Otteluajat ja -paikat tietysti ovat sellainen asia, joka aina sopii kenelle paremmin ja kenelle huonommin. Kun joukkueessa on paljon perheellisiä pelaajia, joilla on lapsia, on esimerkiksi syys- ja hiihtolomille osuviin turnauksiin välillä työn takana saada tarpeeksi pelaajia mukaan.
Teksti: Mika Hilska
Kuvat: SC MELAn pelipaidat, joukkuekuva 1992-1993 ja joukkuekuva 2018-2019: SC MELA