Jere Oksanen löysi kodin ja työn Näätäperheestä: “Superfinaali on hauska sana”

Nokialla alkoi tulla luottoa ja sen myötä tulosta.

Nokian KrP:n Jere Oksanen etsi omaa paikkaansa salibandykartalla vuosia. Muutto Pirkanmaalle pelasti hänen uransa, ja nyt tehtävänä on olla johdattamassa seuraa historiallisesti Superfinaaliin.

SB-Pron paidassa ensimmäisen kosketuksensa salibandyyn saanut Jere Oksanen oli lahjakas juniori, joka siirtyi C-ikäisenä Tikkurilan Tiikereiden riveihin. Sen jälkeen alkoi kiertolaiselämä: 2006-2007 Tiikerit, 2007-2008 SB Vantaa, 2008-2009 M-Team, 2009-2010 AC HaKi, 2010-2011 Erä ja Erä Akatemia. Viiden kauden aikana kuusi joukkuetta, kunnes Erästä löytyi pysyvämpi tukikohta neljäksi seuraavaksikin kaudeksi.

Nyt 27-vuotias Oksanen muistelee, että matkan varrelle mahtui huonoja valintoja ja myös kosolti huonoa tuuria.

– Silloin nuorempana sitä oli vähän vietävissä, kun tuli soittoja ja kutsuja muualta. Olisi pitänyt malttaa ja katsoa enemmän kokonaisuutta, mutta tavallaan oli hyväkin, että näki useita eri toimintatapoja. Parissa seurassa kävi huonoa tsägääkin, ja esimerkiksi HaKin kautta ennen molemmissa säärissä todettiin muutaman sentin rasitusmurtuma. En laske sitä ensimmäiseksi liigakaudekseni, sillä se meni aika pitkälti siinä ja olin vain kokoonpanossa haistelemassa tunnelmaa.

Suurin ongelma oli silloin ja sen jälkeenkin oikean roolin ja vastuun puuttuminen. Vaikka ajoittain peli kulki, luottoa ei meinannut löytyä oikein mistään.

– Eihän se pelillisesti ollut hyvä vaihtaa koko ajan, kun roolia ei ollut. Kun lähdin Erään, se tuntui pitkään oikealta ja olikin sitä tavallaan. Siellä oli monia hyviä vuosia, mutta se oli kuitenkin sellaista vuoristorataa ja joku muu paikka olisi voinut olla parempi.

Parhaalla Erä-kaudellaan 2013-2014 Oksanen naputteli tehot 19+8, joten ei kaikki aivan vihkoonkaan mennyt. Oman paikan etsiminen jatkui pääkaupunkiseudulla vielä kaudella 2015-2016 Viikingeissä, jossa tehoja kertyi 5+4.

– Se kausi summasi siihenastisen urani. Ajoittain meni tosi hyvin, ja ajoittain ei päässyt ollenkaan pelaamaan.

Näätärokkia

Kesällä 2016 oli aika tehdä päätöksiä. Homma kotikulmilla ei rokannut, ja jotain täytyi tehdä, jos uraa huipputasolla haluaisi vielä jatkaa. Heikki Luukkonen sai houkuteltua miehen KrP:n riveihin, ja loppu on historiaa. Kahden kauden aikana Oksanen on naputellut toistaiseksi 55 ottelussa muhkeat tehot 55+39, ja mies on pystynyt nauttimaan lajista tavalla, jota hän ei osannut kuvitellakaan.

– Mietin lähtemistä monesti aiemminkin, mutta se oli ollut sellaista aikaa, että kaverit, perhe ja kaikki oli pääkaupunkiseudulla. Lopulta lähteminen osoittautui uran pelastukseksi, vaikka olin aluksi vähän skeptinenkin koko juttua kohtaan. Täällä olen nauttinut pelaamisesta todella paljon ja elänyt hetkessä, kun vastuuta on annettu ja rooli on löytynyt.

Taustalla kytenyt skeptisyys oli rakentunut vuosien kuluessa, kun varmuutta omista peliminuuteista ei ollut ollut oikein missään paikassa. Kun Oksanen ymmärsi, ettei nokialaisten riveissä lennä vilttiketjuun yhdestä virheestä, se alkoi lisätä itseluottamusta ja vähentää pelkotiloja.

– Tosi moni oikeasti hyväkin pelaaja kamppailee samanlaisen tilanteen kanssa. Tasaisten pelaajien kohdalla koutsi tykkää toisesta yleensä vähän enemmän kuin toisesta. Kun pääsin Heikin (Luukkonen) valmennukseen, heti tehtiin selväksi, että luottoa on. Eroa on kuin yöllä ja päivällä, jos olet se pelaaja, joka kamppailee viimeisestä pelipaikasta tai jos se, jonka ei tarvitse pelätä mitään. Suosittelen kaikille vastaavassa tilanteessa oleville, että jos vain pystyy, kannattaa lähteä hakemaan roolia sieltä mistä sitä on saatavissa. Kohdallani se oli ainoa oikea ratkaisu.

Parhaassa viisikossa

Hyvät otteet parin viime kauden aikana on huomioitu myös kahdella maajoukkuekomennuksella marraskuun EFT-turnauksessa ja talven MM-karsintapeleissä. Aikanaan 18 nuorten maaottelua tehoin 12+12 pelannut hyökkääjä ei miettinyt maajoukkuetta, ennen kuin kutsu osui omalle kohdalle.

– Kun lähdin “Näätiin”, en ajatellut sitä sekuntiakaan, enkä ennen kuin se varamiehen paikka EFT:lle irtosi. En ole kokenut sitä miksikään pakkomielteeksi, mutta hienoja reissuja ne ovat olleet molemmat ja ainahan se on kunnia-asia. Pieni määrä sinne pääsee kuitenkin mukaan. Kun siellä onnistuu, se lisää itseluottamusta ja on sitäkin puolta nyt enemmän alkanut ajattelemaan.

Kahdeksassa pelissä tehoja syntyi mellevät 10+9, toki täytyy muistaa, että karsintapeleissä vastustajat eivät olleet häävejä. Seurajoukkueen puolella vastustajat ovat olleet kovempia, mutta KrP:n ykkösviisikko Morics KruminsMatti KoskelaHenri JohanssonJoni Henttonen-Oksanen on pystynyt silti tekemään tulosta liki illasta toiseen. Oikean laiturin ei käy kieltäminen, etteikö kokonaisuus olisi uran paras.

– Pakko sanoa, että on se. Itse olen onnistunut ja muut ovat onnistuneet. Maajoukkueessa ja Erässä on pelannut hyvissä viisikoissa, mutta ei tule äkkiseltään parempaakaan mieleen.

Ajoittain viisikko on ollut täysin pysäyttämätön, ja huippuvireisen Johanssonin johdolla jokainen jäsen on kuin lentänyt kaukalossa. Oksanen sanoo, että silloin kun peli oikein kulkee, kaukalossa ei tarvitse miettiä mitään.

– Se on sellaista rentoutta, ettet pähkäile asioita vaan menet, teet ja pelaat. Vahvuutemme on ollut se, että olemme päässeet nopeasti yli vaikeista hetkistä, emmekä ole jäänyt harmittelemaan päästettyä maalia tai hukattua avopaikkaa. Kun sellaisen flow-tilan saavuttaa, pystyy nauttimaan ja pitämään hauskaa. Siihen kun pääsisi aina.

Vaikka Oksaselta jäi seitsemän runkosarjapeliä pikkuvammojen takia väliin, pistekeskiarvo oli jopa viime vuotta parempi. Mies kokee olleensa Helsingin vuosina ehkä vieläkin kovemmassa kunnossa, mutta nyt harjoittelu on ollut järkevämpää ja määrätietoisempaa.

– Siitä olen ylpeä, että olen päässyt pienten poissaolojen jälkeen heti rytmiin kiinni, eikä sellaisia ohipelejä ole tullut. Olen sellainen all-around-pelaaja, enkä voi tässä kohtaa alkaa haaveilemaan maailman parhaasta kudista tai pelisilmästä. Fysiikkavalmentaja Markku Köykän kanssa on tehty paljon yhteistyötä, ja kun on seuralla töissä (toim. huom. Oksanen on KrP:n junioripäällikkö), fysiikkapuoli on hoidettu niin hyvin kuin pystyy. Fysiikkatreenaaminen on maistunut aina, mutta silläkin saralla asioita on tehty paljon fiksummin. Kun ikää tulee, kaiken haluaa tehdä kunnolla. Lisäksi henkinen puoli on myös vahvistunut.

Kokemattomuus voi olla voimavara

KrP:n kausi on ollut sensaatiomainen, ja joukkue on Jarmo Härmän johdolla heittänyt kaikki ennakkospekulaatiot roskakoriin. Tiukkojen pelien kääntäminen voitoiksi syksyllä ruokki itseluottamusta ja joukkuehenkeä, ja lumipallo on vyörynyt oikeaan suuntaan koko talven ajan. Runkosarjan kakkossijaa seurasi vakuuttava välieräpaikka ensimmäistä kertaa seurahistoriassa, kun SPV kaatui puolivälierissä voitoin 4-1.

Nyt edessä on uudenlainen haaste seuralle ja suurimmalle osalle pelaajista, kun välieräsarjassa vastaan asettuu TPS:n samoin lukemin 4-1 pudottanut Happee. Runkosarjan peleistä toisessa KrP oli rankkareiden jälkeen parempi 10-9 ja toisessa Happee kukisti vajaamiehisen näätälauman maaliskuun alussa 10-3. Oksanen tietää, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei tule tästä sarjasta puuttumaan.

– Hyvältähän se kuulostaa, ja väitän, että aika moni meidän jengistä ja kaveriltakin tykkää lähtökohdasta. Me olemme pärjänneet minkälaisissa peleissä hyvänsä tällä kaudella, enkä usko, että se nyt ihan hurlumheiksi menee. Vauhdikkaita ja maalirikkaita pelejä varmasti nähdään, eikä mitään nyhjäyksiä. Uskon, että Happee karvaa aika aktiivisesti ja pakottaa meidät aktiiviseen peliin. Pystymme sopeutumaan siihen kyllä. Kotietu on onneksi meillä, ja uskon silläkin olevan aika paljon painoa.

Vaikka KrP on Indiansin tavoin jo nyt tehnyt seurahistoriaa etenemällä ensimmäistä kertaa mitalipeleihin, se ei vielä riitä.

– Kapteeniston kanssa puhuttiin asiasta, mutta ei sitä ole tarvinnut erikseen käydä läpi. Aika nopeasti kaikilla oli katse eteenpäin, eikä kukaan ole niin tyhmä, että luulisi meidän saavuttaneen tässä kohtaa vielä mitään. En myöskään usko, että kokemattomuutemme on pelkästään huono asia tässä kohtaa, vaan se voi olla myös voimavara, josta pystymme ammentamaan. Emme ole stressanneet missään vaiheessa kautta, eikä sitä nytkään tarvitse tehdä.

Kohti Pasilaa

Kuten aiemmin mainittiin, sen lisäksi että pelihommat ovat kulkeneet pari edellisen kauden ajan, myös työpaikka on löytynyt KrP:stä. Oksanen on seuran junioripäällikkö, ja sekin homma on miellyttänyt.

– Paljon tehdään hommia ja koko seura menee eteenpäin, vaikka muutokset eivät aina hetkessä tapahdukaan. Tämä on ollut täydellinen kuvio pelaamisen ohessa, ja olen nauttinut myös tästä puolesta.

Hommat jatkuvat entisellään ainakin vielä ensi kauden ajan, eikä Oksanen halua vielä sen edemmäs kurkkiakaan. Fokus on täysin välierissä ja siinä, että KrP pääsisi Superfinaaliin Hartwall Arenalle. Superfinaali sanana tuo jenkkifutiksen ystävälle hieman isomman tapahtuman valtameren toisella puolella.

– Super Bowl tulee pienoiskoossa mieleen, ja hauska sana sekä hieno tapahtumahan se on. Ei meidän jengissä ole tuhlattu ajatuksia siihen, mutta ei voi valehdella, etteikö sitä miettisi. Superfinaali kuulostaisi oikein hyvältä, mutta ei mennä asioiden edelle.

41238374131_636e78d85d_z.jpg

Teksti: Henri Pitkänen
Kuvat: Esa Takalo

Jaa artikkeli