Kukaan ei voinut etukäteen aavistaa, millainen kevät siitä tulisikaan Jasper Juutille. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Aikuisiän kynnyksellä oleva nuori on elämänsä taitekohdassa. Intohimoisemmallakin salibandyn pelaajalla on silloin monta asiaa ratkaistavana. Kotoa poismuutto ja itsenäistyminen ovat isompia asioita kuin reikäpallon perässä juokseminen.
Turkulaislähtöiselle, mutta Esport Oilersissa pelaavalle Juutille (20 v) on osunut lyhyessä ajassa poikkeuksellisen monta mielenkiintoista mutkaa matkaan. Seuraus on ollut kuitenkin se, että nuorimies on itsenäistynyt vauhdilla, osin pakostakin. Samalla Juutin pelit kulkevat nyt entistä paremmin. Siitä yhtenä todisteena kutsu maajoukkueympyröihin.
Mennään kuitenkin hieman ajassa taaksepäin, joulukuulle 2019.
Juuti sai puhelimeensa mystiseltä vaikuttavan viestin. Se tuli ulkomailta. Viestin lähettäjä oli kuitenkin tuttu mies, TPS:stä Sveitsiin siirtynyt valmentaja Jukka Ruotsalainen. Hän kyseli Juutin halukkuutta tulla kevään ajaksi pelaamaan Sveitsin toiseksi korkeimmalle sarjatasolle (Floorball Thurgau).
– Vaikka itselleni tuli melkein heti tunne, että haluan lähteä, kysyin myös isäni mielipidettä. Laiton paperille plussat ja miinukset. Koin, että siirto Sveitsiin olisi uusi alku uralleni, sillä olin alkukauden kärsinyt TPS:ssä loukkaantumisistakin.
Juutin vastaus oli myöntävä, mutta yksi asia piti vielä hoitaa ennen lähtöä. Jasperilla oli menossa neljäs vuosi Kerttulin urheilulukiossa ja vielä yksi äidinkielen kurssi oli kesken.
– Sain sovittua opettajan kanssa asian ja hoidin kurssin läpäisyyn vaadittavat tehtävät.
Näin Ruotsalainen sai jo tammikuussa yhden suomalaisen lisää joukkueeseensa. Ennestään siellä pelasivat Jani Hyytiäinen, Vertti Wigren, Joonas Föhr ja Valtteri Viitakoski.
Joukkueen pelit kulkivat ja edessä olivat välierät. Ensimmäisestä ottelusta tuli voitto, mutta toinen välieräottelu jäi Juutilta ennakkosuunnitelmien mukaan väliin. Hänen nimittäin piti pikaisesti käydä Suomessa kirjoittamassa äidinkieli ylioppilaskirjoituksissa.
Sitten korona sotki pikavauhdilla kaikki suunnitelmat.
– Torstaina oli kirjoitukset. Sain viestin Suomeen, että välierävastustajamme oli luovuttanut koronatilanteen takia ja joukkueemme pääsisi suoraan finaaliin. Seuraavana päivänä tuli kuitenkin tieto, että finaalejakaan ei pelata. Lensin kuitenkin suunnitellusti perjantaina Sveitsiin, vaikka mietimme, onko sinne enää turvallista mennä. Hain kuitenkin tavarani ja onnistuin saamaan pikaisen paluulennon takaisin Suomeen.
Kaikki edellä kerrottu tapahtui 49 tunnin aikana!
Kotimaassa Juutia odotti nopea lähtö armeijan harmaisiin, puolustusvoimien Urheilukouluun. Sielläkin palveluksen alku oli poikkeuksellinen.
– Koronan ansiosta kesti neljä viikkoa ennen kuin pääsin ensimmäistä kertaa kasarmilta lomille. Se aika oli henkisesti raskasta, kun kaikki oli vielä uuttakin.
Jasperille lajivalinta tuli aikoinaan luonnostaan. Isä Atte Juuti tunnetaan salibandyn pitkänlinjan lajivalmentajana, niin TPS:ssä kuin myös urheilulukion akatemiavalmentajana. Myös maajoukkuekuviot ovat tulleet Atelle tutuiksi.
– Kyllä isä taitaa olla suurin syy, miksi harrastan salibandyä. Heti, kun opin kävelemään, heiluin maila kädessäni. Muistan pyörineeni Caribian palloiluhallin nurkassa pallon ja mailan kanssa, kun isälläni oli harjoitukset TPS:n kanssa. Osallistuin myös isä-poika-sählykerhoon ja sieltä jatkoin kortteliliigan kautta TPS:n juniorijoukkueisiin.
Väliin mahtuu myös muutama vuosi isän kotikaupungissa Savonlinnassa.
– Muutimme Savonlinnaan, kun olin 8-vuotias. Muutaman vuoden pelasin siellä, kunnes muutimme takaisin Turkuun ja siirryin uudestaan Tepsiin.
Vaikka armeijan suorittamisessa on omat haasteensa koronan ansiosta, se antoi Juutille mahdollisuuden suunnitella salibandyuraansa uudestaan. Palveluspaikka Helsinki vaikutti tulevaan päätökseen.
– Kun tuli ilmi, että en jatka Tepsissä enkä Sveitsissä, tuli useita kyselyjä. Mietin vaihtoehtoja ja niistä Oilers oli kiinnostavin. Se on ollut minulle hyvä valinta. Olen saanut uutta virtaa salibandyuralleni.
Arjen sujumisen kannalta Jasper tarvitsi myös itselleen asunnon pääkaupunkiseudulta. Sellainen löytyi Espoosta läheltä hallia.
– Ehdin kasarmilta kotiin ennen joukkueharjoituksia ja ehdin vähän syömäänkin.
Paljon on siis sattunut ja tapahtunut lyhyessä ajassa Jasperin elämässä. Yksi tärkeä asia on tullut siinä ohessa.
– Olen joutunut itsenäistymään nopeasti. Kun asuu yksin, oppii ymmärtämään esimerkiksi, että harjoitusten jälkeen jääkaapissani pitää oikeasti olla ruokaa. Nyt pitää tarkkaan miettiä, mihin laittaa vähäiset rahansa.
Kysytäänpä Oilersin valmentaja Heikki Luukkoselta, millainen Jasper on pelaajana, ihmisenä ja valmennettavana. Mitkä ovat hänen vahvuutensa ja mitä pitäisi vielä kehittää? Millainen tulevaisuus Jasperilla olisi edessään?
– Jasper on hyväkäytöksinen, hillitty ja harkitseva nuori mies. Hän on pidetty joukkuekaveri ja sopeutunut mainiosti uuteen ryhmään.
– Kaukalossa Juutin vahvuudet ovat hyökkäyspelaamisessa. Erinomainen pelikäsitys ja monipuolinen laukaisuvalikoima ovat taanneet muikeita pörssejä läpi juniorivuosien. Nyt Jasper on astumassa aikuisten pelimaailmaan, missä rima on luonnollisesti korkeammalla.
– Mikäli Jasper haluaa murtautua valtakunnan kärkipelaajien valiojoukkoon, niin töitä on edessä vielä rutkasti. Urheilullisuuden ja kokonaisvaltaisen pelaamisen suhteen askeleita on vielä otettavana, mutta suunta on oikea. Jasper, kuten monet muutkin lupaavat nuoret pelaajat, ovat hakeutuneet Oilersiin kehittyäkseen yksilöinä ja joukkueena.
Näin Juuti itse vastasi hänelle tehtyihin kysymyksiin.
Mikä on ollut toistaiseksi urasi hienoin hetki?
– Pakko sanoa, että peräkkäiset C-junioreiden Suomen mestaruudet. Isäni oli silloin joukkueemme valmentaja. Eräs mukava muisto on A-junioreiden Suomen mestaruus, vaikka istuin ratkaisuottelussa katsomon puolella. Miesten edustus oli pudonnut puolivälieristä ja sieltä tuli Olli Laineen johdolla kovia liigapelaajia vahvistamaan joukkuettamme. Olin heitä muutaman vuoden nuorempi. Vaikka en mahtunut ratkaisuottelussa kokoonpanoon, mestaruus tuntui minustakin hyvältä.
Mikä on ollut kovin pettymys?
– Reissuna MM-kisat oli hieno kokemus, mutta siellä turnauksen kolmannessa ottelussa tapahtuneen loukkaantumisen muistan hyvin vieläkin. Kesti pitkään ennen kuin pääsin tapahtuneesta yli.
Mitkä ovat vahvuutesi ja mitä pitää vielä kehittää?
– Pelisilmä, tilanteiden tunnistaminen ja maalinteko. Uskallan rohkeasti haastaa ja osaan laukaista yllättävistäkin paikoista.
Onko sinulla ollut salibandyssä esikuvia?
– Mikael Lax. Olen seurannut häntä pitkään. Lax tuli Turkuun 18-vuotiaana opiskelemaan ja Tepsiin pelaamaan. Isäni oli hänen kanssaan paljon tekemisissä ja tuli seurattua paljon sivusta Mikaelia. Toinen on tietysti Mika Kohonen.
Mikä on epämieluisin harjoitus?
– Kuten monella muullakin, pitkät juoksulenkit ja aerobiset harjoitukset. Niitäkin on pakko tehdä, vaikka en aina mielelläni tekisi.
Mitä harva ihminen tietää sinusta?
– Olen lasketellut vain kerran elämässäni, 7-vuotiaana lastenmäessä. Se päättyi kaatumiseen ja polven satuttamiseen. Sen jälkeen en ole koskenutkaan suksiin.
Mikä on tavoitteesi salibandyssä?
– U16 oli ensimmäinen tavoitteeni ja se toteutui. Seuraavaksi pääsy U23-joukkueeseen ja tulevaisuuden tavoite on yltää miesten maajoukkueeseen. Oilersissa meillä on melko nuori, mutta tasokas joukkue. Tavoite on voittaa Suomen mestaruus Oilersissa.
Teksti: Hannu Tuominen
Kuvat: Juhani Järvenpää, Anssi Koskinen, Esa Takalo ja Ville Vuorinen