Nyt puhutaan todellisesta tepsiläisestä henkeen vereen. Tatu Kanervisto on niin perusturkulainen kuin olla ja voi.
”Kokonaisvaltainen ja isokokoinen pelaaja, joka on hyvä puolustuspäässä. Hän on pystynyt tekemään pallollisesta pelaamisesta selvän vahvuuden. Tärkeimpänä vahvuutena ovat kuitenkin henkiset ominaisuudet. Hänellä on kova halu kehittyä joka päivä urheilijana, ja johtajuusominaisuudet tekevät hänestä arvokkaan pelaajan Tepsille.”
Näin TPS:n päävalmentaja Janne Kainulainen luonnehtii läpimurtonsa Salibandyliigassa tehnyttä puolustajaa Tatu Kanervistoa.
Aikaisemmin peruspakiksi profiloitunut Kanervisto on heiluttanut verkkoa mukavaan tahtiin kuluvalla kaudella ja esiintynyt vahvasti myös päätoimessaan oman maalin varjelussa.
Kehitysloikan takana on se tavallisin syy. Kanervisto kertoo sitoutuneensa huippu-urheilijan elämäntapoihin aiempaa paremmin. Arki pyöri ennenkin näennäisesti hyvin, mutta työnteon ja urheilijan elämäntavan merkitys on alkanut valjeta kaikessa loistossaan.
– Sitoutuminen urheiluun on parempaa kuin ennen. Se näkyy ihan kaikessa arjessa muutenkin kuin salibandykentällä. Peli alkaa pyöriä, ja koulussa on helpompi opiskella. Energiaa on kaikkeen arkeen. Vielä on paljon parannettavaa, mutta nyt huomaa jo selvästi, että pienetkin askeleet auttavat paljon.
Kanervisto kuvailee arkensa parannuksia tarkemmin TPS Salibandyn verkkosivuilla julkaistussa blogikirjoituksessaan.
Samasta Omin sanoin -sarjan tekstistä käy ilmi, että nyt puhutaan todellisesta tepsiläisestä henkeen vereen. Kanervisto on niin perusturkulainen kuin olla ja voi.
– Turussa olen syntynyt, ja molemmat vanhemmat ovat myös turkulaisia. Olen elänyt täällä koko elämäni ja sitä kautta olen aika automaattisesti myös tepsiläinen. Pikkupojasta asti olen käynyt iskän kanssa katsomassa futispelejä. Sieltä se on lähtenyt, Kanervisto, 23, kertasi.
Myös salibandyssä hän ollut melkein aina mustavalkoinen. Ura alkoi kahdeksanvuotiaana nassikkakerhossa ja eteni sieltä kortteliliigan kautta varsinaiseen seuratoimintaan. Vaiheikkaalla junioriurallaan Kanervisto joutui muun muassa useamman kerran maalivahdiksi, sillä nuorempana hänen pelipaikkansa oli tolppien välissä.
Keväällä 2017 Kanerviston nassikkakerhosta alkanut pelaajapolku huipentui A-pojissa voitettuun Suomen mestaruuteen. Liigajoukkueen mukana hän oli ensimmäistä kertaa jo kaudella 2014–15, mutta rooli on kasvanut vasta hiljattain.
– Salibandyura on mennyt Tepsissä kokonaan, yhdellä kaudella pelasin tosin myös divaria SBS Wirmossa Mynämäellä. TPS:llä oli farmisopimus Wirmon kanssa, Kanervisto kertoi.
Rakkaus omaa seuraa kohtaan syntyi siis futiskatsomossa, jossa Kanervisto viihtyy edelleen. Nurmikollakin hän pelaa mieluiten silti mailan kanssa.
– Jalkapalloa pelasin yhden kauden TPS:ssä, en sen pidempään. En ole sillä tavalla tosissani pelannut muuta kuin salibandyä, mutta golfia olen aina harrastanut. Se on salibandyn päälle erinomainen laji. Pitää hermot kasassa.
Turkulainen palloilulahjakkuus, joka on viettänyt koko uransa TPS:ssä. Kai jääkiekollakin täytyy olla jonkinlainen sija Kanerviston sydämessä?
– Taisin joskus pienenä käydä yhdet lätkätreenit, mutta se ei innostanut sen enempää. Katsomon puolella tuli käytyä nuorempana katsomassa Tepsin lätkämatseja, mutta se on jäänyt palloilulajeista ja Tepsin lajeista vähemmälle. Jalkapallo on kiinnostanut enemmän katsomossa ja salibandy sitten pelatessa, Kanervisto kuitenkin naurahti.
Ja mikäs onkaan salibandyä pelatessa, kun joukkueella pyyhkii hyvin ja oma pelikin kehittyy. TPS sai viime keväänä hopeaa, mutta kesällä tapahtui melko paljon uudistuksia. Muun muassa päävalmentaja ja ykkösmaalivahti vaihtuivat.
– Alku oli hankala, kun hävisimme heti kolme putkeen ja sitten vielä myöhemmin toiset kolme putkeen päävastustajille. Alkoi tulla jo pientä peikkoa, kun ekasta kuudesta pelistä top-kasin jengejä vastaan ei voitettu yhtään, Kanervisto totesi.
Pikkuhiljaa peli ja tulokset kuitenkin paranivat muun muassa Kanerviston tason noston myötä. Puolustajan mukaan joukkue ei missään vaiheessa turhautunut.
– Pystyimme rennosti jatkamaan hommia. Tällä hetkellä olemme aika hyvässä vireessä ja tuntuu, että pystymme voittamaan jokaisen vastustajan sarjassa.
Turussa on asetettu tähtäin jo kevääseen, sillä viime kauden hopeajoukkueella voi olla vain yksi päämäärä. Runkosarjan lopuissa otteluissa on tasaisessa sarjassa toki paljon panosta, mutta pääpaino on Kanerviston mukaan pudotuspeleissä.
– Pelin pitää alkaa olla kuosissa. Runkosarjaa on jäljellä vain pari kuukautta, ja sen ajan voi vielä kehittää peliä. Yksiselitteinen tavoite on, että mestaruus voitetaan.
Jotta tämä toteutuisi, pitää myös Kanerviston jatkaa kehityspolulla, jota hän on kauden aikana askeltanut. Konkreettisia pelillisiä asioita onnistumisten takana on useita. Kanervisto mainitsee muun muassa liikkuvuutensa parantuneen sen verran, ettei se enää rajoita häntä kaukalossa.
– Varmaan isoin asia on se, että havainnointi kentällä on kehittynyt. Se tietenkin vaatii vähän aikaa, kun junioreista siirtyy miehiin. Kovassa tempossa aikaa on vähemmän, ja pitää pystyä havainnoimaan aikaisemmin kaikki asiat, hän sanoo Salibandyliigan perusedellytyksistä.
Golfharrastajalle sopivasti myös laukaus on parantunut. Kanervisto lähentelee jo kymmenen täysosuman rajaa, ja etenkin kantilta vetoa voi pitää jo vahvuutena. Hän on lähes kolminkertaistanut koko aiemman liigauransa pistesaldon syyskauden aikana.
– En ole juuri lisännyt vetoharjoittelua, se on vain loksahtanut kohdalleen. On löytynyt oikeat lavat ja asetukset, ja jotenkin se on vain tullut.
Oma vaikutuksensa on kenties myös golfilla, jossa lyönnissä tulee samantyyppistä vartalon kiertoliikettä kuin salibandyn kanttilaukauksessa. Kanervisto viettää viheriöllä aikaa etenkin kesäisin, ja ansaitsee toisella lajillaan rahaakin epäsuorasti.
– Opiskelen kauppakorkeassa Turun yliopistossa ja kesäisin toimin yrittäjänä. Meillä on Harjattulan golfkentällä ystävien kanssa firma, pyöritämme siellä ravintola- ja kioskitoimintaa. Sillä tavalla on paketti kasassa, koulu- ja työhommat menevät hyvin yhteen pelaamisen kanssa.
Opintoja on jäljellä vielä pariksi vuodeksi, jona aikana huipputasolla pelaamisen ja siviilielämän yhdistäminen on vielä hyvin mahdollista.
– Täytyy realistisesti ajatella, ettei salibandystä saa leipää pöytään. Jossain vaiheessa pitää siirtyä oikeisiin töihin, mutta ei minulla sinne mikään kiire ole. Haluan katsoa salibandyn loppuun asti, tämä on intohimo ja se, mitä haluan tehdä. Ulkomaillakin voisi olla mukava pelata jossain vaiheessa.
Isokokoinen ja maalintekoon kykenevä puolustaja on kysyttyä pelaajatyyppiä aina maajoukkuetasolle asti. Suomen edustustehtävät ovat vielä unelman tasolla Kanerviston mielessä, sillä läpimurto Salibandyliigassa on vielä niin tuore asia.
– Kehitys on tapahtunut tässä viimeisen puolen vuoden aikana, sitä ennen en ole oikeastaan ajatellutkaan asiaa, hän sanoi rehellisesti.
Toki Kanervisto pyrkii jatkamaan kehitystään ja katsomaan kliseen mukaisesti, mihin se riittää. Vuoden 2020 välitavoitteeksi käyvät hyvin opiskelijoiden MM-kisat, joihin Suomi kasaa kesällä laadukkaan joukkueen.
Mutta palataan vielä tammikuuhun ja ensi sunnuntaihin, jolloin TPS kohtaa Salibandyliigan tapahtumaottelussa ÅIF:n. Seuraotteluun on odotettavissa mukava yleisömäärä Kupittaan hienoihin puitteisiin, joten Kanervisto odottaa matsia innolla.
– On se aina kiva, kun on joku teemaottelu tai muuta erikoista. Yleisöäkin on yleensä vähän enemmän ja muutenkin eri meininki. Samalla tavalla kuin aina on siistiä laittaa TPS:n paita päälle, ikitepsiläinen myhäili.
Teksti: Erno Rautarinta
Kuvat: Anssi Koskinen