Seuraava salibandyn naisten MM-turnaus pelataan 2. – 10. joulukuuta 2023 Singaporessa, ja Suomen tavoitteena on epäilemättä kultamitali. Suomi on ollut 2015, 2017 ja 2021 yhden maalin päässä mestaruudesta, ja 2019 oli kullan vienyt Ruotsi välierässä maalin verran vahvempi. Nyt Suomella on puolitoista vuotta aikaa rakentaa laadukas MM-joukkue, ja naisten maajoukkueen päävalmentaja Lasse Kurronen sekä Salibandyliiton huippu-urheilujohtaja Jarkko Rantala avaavat ajatuksiaan siitä, mitä pelaajilta odotetaan.
– Kasvun asenne on pirun tärkeä, Jarkko Rantala tiivistää.
– Se, että pelaajalta löytyy halua, aikaa ja efforttia itsensä kehittämiseen. Kun niihin löytyy valmiuksia, lopputulos voi olla vaikka kuinka kova. Esimerkkinä Hanna Niemelä, joka aiemmin ei ollut mahtunut kisajoukkueeseen mutta pelasi joulukuun MM-finaalissa Uppsalassa kahdessa viimeisinä pelaavassa kentässä.
– Kun sellaisia pelaajia tunnistetaan ja löytyy, pitää heitä myös malttaa kantaa maajoukkueessa mukana, lähettää huippu-urheilujohtaja samalla viestiä myös maajoukkueidemme valmentajille.
– Kukaan ei ole varmasti ensimmäisellä maajoukkueleirillään vielä valmis maajoukkuepelaaja mutta tärkeää on, millaisia ärsykkeitä hän vie mukanaan kotiseuransa harjoituksiin ollakseen seuraavalla kerralla vielä parempi. Kun pelaajan motivaatiotekijät ovat kohdallaan, pitää seuravaksi miettiä, miten häntä viedään yhdessä seuravalmentajien kanssa eteenpäin kohti seuraavaa kertaa.
Jarkko Rantala muistuttaa, että kaikki pelaajat eivät esimerkiksi ole yhtä sosiaalisia, vaan osa meistä on ujompia ja vetäytyvämpiä.
– Vaikka maajoukkueessa pitkään yhdessä pelanneet ottavat ensikertalaisen kuinka hyvin vastaan, ei ensimmäisellä kerralla ole helppo päästä kaikkiin asioihin sisälle ja pystyä heti esittämään parastaan. Voi olla, että olemme sen vuoksi jopa menettäneet potentiaalisia kansainvälisiä huippupelaajia, ja siksi pitää muistaa toiminnan pitkäjänteisyys. Kaikki lähtee lopulta pelaajan omasta sisäisestä motivaatiosta.
Laadukas arki kehittymiseen mahdollinen sekä Suomessa että ulkomailla
Vaikka salibandy on amatöörilaji, ovat pelilliset vaatimukset kansainvälisessä kärjessä todella kovat. Siksi tässäkin lajissa on ikuisuuskysymys, kuinka tärkeää pelaajien olisi hakeutua ulkomaisiin huippuseuroihin.
– Pitkällä tähtäimellä tavoite on, että valtaosa parhaista pelaajista pelaisi Suomessa ja F-liiga olisi maailman paras sarja, Jarkko Rantala kertaa.
– Se vaatii edelleen seuratoiminnan ja olosuhteiden kehittämistä. Jo tänä päivänä meillä on seuroja, joissa toimintaympäristö ja vaatimustaso ovat hyvällä tasolla mutta Ruotsin Superliigassa pelien taso ja intensiteetti ovat vielä edellä. Ulkomailla pelaaminen ei esimerkiksi sinne sopeutumisen vaatimusten vuoksi ole välttämättä jokaiselle pelaajalle automaattisesti parempi vaihtoehto, ja jokainen joutuu miettimään omalta kohdaltaan, mikä on kehittymisen kannalta paras kombinaatio.
– Jos arki seurassa ei haasta tarpeeksi, pelaaja joutuu itse tekemään paljon töitä kehittyäkseen seuraavalle tasolle, Lasse Kurronen sanoo.
– Täällä on vielä monta paikkaa, joissa kärkipelaaja voi olla huononakin päivänään huippu, mutta Ruotsissa taso on jo niin kova, että se pitää arjen tekemisen tasoa korkealla. Olemme kuitenkin ehkä vielä turhan mustasukkaisia F-liigan puolesta: Tavoitteena ei pidä olla, ettei kukaan haluaisi ulkomaille vaan että sieltä on sitten kiva palata takaisin. F-liiga kehittyy koko ajan oikeaan suuntaan, ja esimerkiksi tämän vuoden finaalit olivat laadukkaampia kuin viime vuonna ja pelaajat valmiimpia kansainväliselle tasolle kuin viime vuonna, kun finalisteista vain pari pelaajaa murtautui MM-ryhmään, Kurronen muistaa.
– Jollain aikajanalla tavoite totta kai on, ettei kenenkään tarvitse lähteä urheilullisen tason takia ulkomaille. Verrataan esimerkiksi miesten maajoukkueeseen, josta suurempi osa kuin vaikkapa runsas kymmenen vuotta sitten pelaa F-liigassa. Arki liigaseuroissa on saatava laadukkaaksi, ja siihen tarvitaan myös veturiseuroja kuten miehissä nyt Classic. Hyviä aihioita siihen jo onkin, päävalmentaja kiittää.
F-liigan tähteyskään ei takaa pärjäämistä kansainvälisellä huipulla
Niin salibandyssa kuin muissakin lajeissa kuuluu kisajoukkueita valittaessa ihmetystä, miksi se ja se kotimaisessa liigassa kotiyleisöä ihastuttanut pelaaja ei kuitenkaan mahtunut kisakoneeseen. Vastaus löytyy siitä vaatimustasosta, jolle naisten MM-kisoissa noustaan, kun kaukalossa alkavat olla jäljellä enää Suomi, Ruotsi, Sveitsi ja Tšekki.
– Pelaaja, joka F-liigassa tekee ne näyttävimmät suoritukset, ei silti kuitenkaan välttämättä pysy vauhdissa sillä tasolla. Naisissa pelaajia on vähän, ja itse toivoisin, että osaisimme myös arvostaa erilaisia pelaajatyyppejä, ei vain pallollisesti taitavia. Pelaaja voi olla fyysisesti tai henkisesti hyvin vahva ja pelillisesti riittävällä tasolla, Rantala sanoo.
– Monella hämärtyy se, että hienot suoritukset F-liigassa eivät vielä tarkoita mitään, ja vaikkapa liigan pistepörssin voitto ei vielä todista, että pelaaja pärjäisi kansainvälisissä kärkipeleissä, Lasse Kurronen muotoilee.
– Kansalliselta huipputasolta on vielä matkaa kansainväliseen kärkeen, vaikka ei meidän lajissamme onneksi niin paljon kuin vaikka satasen juoksussa. Mutta vaikka vaatimustaso F-liigassa ei vielä vastaa kansainvälistä huippua, onnistuminen kotimaassa on lupaava alku ja kertoo pelaajan potentiaalista, jota on hyvä lähteä työstämään eteenpäin, päävalmentaja kannustaa.
Haussa pelaajia, jotka priorisoivat salibandyn arjessaan korkealle
Naisten maajoukkueen Singaporenkin kisoihin luotsaava Lasse Kurronen on se, joka valmennustiimeineen saattaa vaatimukset täytäntöön.
– Kyllä sitoutuminen on se ykkösjuttu, Kurronenkin toteaa.
– Haluamme projektin alkuun laajan pelaajaringin. Viime MM-projektia sotki koronahässäkkä, ja jouduimme käytännössä kasaamaan joukkueen viimeisessä puolessa vuodessa ennen kisoja. Nyt lähdetään rakentamaan leveämmällä haravalla, ja vaikka rima on totta kai korkealla pelitaitojen suhteen, etsimme pelaajia, jotka priorisoivat salibandyn omassa arjessaan korkealle. Vielä lähellä maajoukkuetasoakin monella on kehittämistä siinä, miten vakavasti lajiin ja kehittymiseen suhtautuu, päävalmentaja pohtii mutta nostaa heti esiin ilahduttavia esimerkkejä kuten Hanna Niemelän, Inka Lampisen ja Sara Piispan.
– Heillä selkeä valinta satsata salibandyyn on tuottanut myös hienoja tuloksia. Kun saamme kokoon 30 samalla tavoin asennoituvaa laatupelaajaa, olemme Singaporessa kovia.
F-liigakauden päätyttyä on seuraavana edessä pelaajien kartoittaminen.
– Ensin käydään tilanne läpi valmentajien ja sitten potentiaalisten pelaajien kanssa, ja kesä on pitkälti motivaatioiden punninnan aikaa. Se viimeinen puoli vuotta ei ole kenellekään vaikea satsata ja tsempata, mutta nyt puntaroidaan, miten vahvasti kukin on valmis nivomaan työn salibandyn eteen omaan jatkuvaan arkeensa.
Koska pelaajat ovat ihmisiä, tulee matkaan aina myös mutkia: loukkaantumisia elämäntilanteen muutoksia ja henkisiä huippuja ja aallonpohjia. Siksi on myös luonnollista, että MM-projektiin sitoutunut pelaaja ei aina pysty viemään sitä omalta osaltaan loppuun.
– Kaikissa kolmessa MM-projektissamme on ollut myös tapauksia, joissa mukaan lähtenyt pelaaja on joutunut toteamaan, ettei motivaatio sittenkään riittänyt, ja niin saattaa olla myös tällä kertaa, Lasse Kurronenkin kertoo.
– Mutta satsaaminen on vapaaehtoista, ja tilanteet on käyty avoimesti läpi. En ole yrittänyt puhua pelaajia ympäri, koska tekemisessä on kuitenkin oltava pohjalla pelaajan sisäsyntyinen motivaatio.
Teksti: Mika Hilska
Kuvat: IFF