Tätä haastattelua tehdään salibandyn kotipesässä Eerikkilässä. Oulusta juuri saapunut Elli Kylmäluoma ei ole moksiskaan liki 500 kilometrin automatkasta. Hän on siihen tottunut, niin kuin kaikki oululaiset pelaajat
– Se on aina ollut niin. Siihen on tottunut. Lauantaina aamulla lähdetään pelireissuun ja sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ollaan kotona, kertoo Kylmäluoma.
Ellin joukkue, Rankat Ankat, SSRA, reissaa ympäri Suomea kauden aikana tuhansia kilometrejä. Lähin liigajoukkue löytyy Tampereelta. Pitkien välimatkojen takia SSRA pelaa viikonloppuisin ja usein peräkkäisinä päivinä. Urheilullinen haaste amatöörilajissa pohjoisen joukkueelle on kova. Kylmäluoma osaa kuitenkin kääntää asian positiiviseksi.
– Pitkät bussimatkat ja hotelliyöt yhdistävät joukkuetta. Se edistää ryhmäytymistä. Annamme kuitenkin tasoitusta, kun joudumme pelaamaan peräkkäisinä päivinä. Etelän joukkueet voivat pelata arkipelejäkin.
Oululaista salibandyä vähemmän tunteva ihmettelee erikoista seuranimeä. Rankat Ankat. Se kuulostaa humoristiselta, mutta myös positiivisella tavalla erilaiselta.
– Onhan se nimi erilainen, omanlaisensa. Hän, joka kuulee sen ensimmäisen kerran, varmaan ihmettelee, etenkin, jos ei tunne seuran perustamiseen liittyvää tarinaa.
Kerrottakoon, että kyseessä on Jani Laukon ja hänen kavereiden kanssa 2000-luvun alkuvuosina perustama seura. Mallia otettiin NHL:stä, mutta sopivasti huumorilla höystettynä. Mighty Ducks vääntyi muotoon Rankat Ankat. Kyseessä oli aluksi yhdestä äijäporukasta muodostettu salibandyseura, joka ajan myötä tuli paremmin tunnetuksi naissalibandystään. Muutama vuosi sitten SSRA:n naiset nousivat liigatasolle.
Jos Ellin nykyisen joukkueen nimi on erikoinen, sitä on myös hänen kasvattajaseuransa nimi. Kylmäluoma oppi salibandyn alkeet Kellon Lyönti -nimessä seurassa eli KeLy:ssä.
– Kaverini kanssa menimme seuraamaan oman kylän joukkueen harjoituksia. Olin silloin 9-vuotias. Koska Kellossa ei ollut omaa salibandyjoukkuetta tytöille, pelasin vuosien ajan yhdessä poikien kanssa.
Kun Ellille on pituutta kertynyt komeat 185 senttiä, voisi kuvitella, että muutkin urheilulajit kiinnostivat nuorempana. Lentopallossa tai koripallossa pitkä tyttö on tuttu näky, mutta se on harvinaista salibandykentällä.
– Tulen pieneltä paikkakunnalta ja siellä oli jo valmiina salibandyjoukkue. En ole muita lajeja kunnolla harrastanut, tosin vähän on tullut nuorena kokeiltua. Jos Kellossa ei olisi ollut salibandya vaihtoehtona, niin jotakin muuta urheilulajia olisin varmasti aloittanut harrastamaan.
Pelaaminen poikien kanssa kehitti.
– Pelasin poikien kanssa pitkään. Se on ollut minulle iso etu, koska olen saanut olla mukana kovemmissa harjoituksissa. Tietyssä vaiheessa pelasin rinnakkaisedustuksella tytöissä, mutta harjoittelin silloinkin pääasiassa poikien kanssa.
Kylmäluoma nousi liigatasolle jo 15-vuotiaana.
– Pelasin Team Astraia- joukkueessa. Kun Ankat nousi liigaan, he halusivat seuraan junioreita. Niinpä koko joukkueemme siirtyi sinne. Sen jälkeen pelasin vuoden Ankkojen B-tytöissä ja kävin välillä liigatreeneissä. Seuraavalla kaudella nousin liigajoukkueeseen.
Kutsu maajoukkuetoimintaan ei tullut sattumalta. Kylmäluoma on oman joukkueensa kantavia voimia. Seurajoukkueessa käsivartta komistaa kapteeninnauha.
– Kapteenin rooli on minulle suuri kunnia. Koen sen kunnianosoituksena joukkueelta, kun haluavat minut siihen tehtävään. Siihen liittyy iso vastuu, mutta sen ottaminen on minulle melko luontaista. Olenhan ollut kapteeni jo juniorijoukkueissakin.
Maajoukkuetoiminnan palvelukuvaus näillä sivuilla
Sinua on verrattu Alexander Ruddiin, pitkänhuiskeaan ja taitavaan ruotsalaispelaajaan. Miltä se kuulostaa?
– Kovin moni vastustaja ei ylety ottamaan minultakaan palloa pois ja pystyn katkomaan syöttöjä. Pitäisi saada rystyveto vielä yhtä hyväksi kuin hänellä.
Kysytäänpä Ankkojen valmentaja Petri Turuselta, millainen Elli on pelaajana, ihmisenä ja valmennettavana. Mitkä ovat hänen vahvuutensa ja mitä pitäisi vielä kehittää? Millainen tulevaisuus Ellillä olisi edessään?
– Nuoresta iästään huolimatta Elli ajattelee pelistä fiksusti ja toimii oman ketjunsa johtavina ”aivoina”. Hän on kantanut joukkueen valitsemana kapteenina hienosti vastuunsa. Joukkueen arvot sitoutuminen-ilo-urheilullisuus-periksiantamattomuus-yhteisöllisyys kiteytyy Ellissä, joten parempaa kapteenia ei voisi olla. Häntä on pitänyt jopa toppuutella erinäisistä asioista huolehtimisen kanssa. Kapteenius, harjoittelu & pelaaminen ja opiskelu on riittävä kuorma nuorelle urheilijalle.
– Valmennettavana Elli on helppo. Hän valmistaa itsensä hyvin treeneihin, tekee aina täysillä ja saa itsestään irti. Tähtäimessä on aina kehitys, oli kyse mistä harjoituksesta tahansa.
– Ellin vahvuuksista tulevat ensimmäisinä mieleen ulottuvuus, periksiantamattomuus, hyvät lajitaidot ja erinomainen laukaus. Koko, voima, ulottuvuus ja laukaus mahdollistaisi vielä enemmänkin. Paremmalla vartalon ja ulottuvuuden hyödyntämisellä, maila yhdessä kädessä -taidoilla ja suunnanmuutoskyvyllä Elli voisi tehdä itsestään vielä nykyistäkin paljon vaarallisemman ja tuottavamman hyökkäyspään osaajan. Eräänlainen naissalibandyn Alexander Rudd, jos jonkinlaista vertauskuvaa yrittää käyttää.
– Mikäli terveet treenipäivät, kokonaisvaltainen kehitys ja Ellin nykyinen hyvä Get better every day -mentaliteetti jatkuu, niin minusta Ellillä on mahdollisuus olla yksi lajin ehdottomista huipuista.
Kylmäluoma itse vastasi näin hänelle tehtyihin kysymyksiin.
Mikä on ollut toistaiseksi urasi hienoin hetki?
– Pari vuotta sitten U19-kisat Sveitsissä, vaikka hävittiin finaalissa Ruotsille. Tunnelma MM-kisoissa oli aivan erilainen kuin muissa otteluissa. Hilkulla oli, että pääsin ylipäätään joukkueeseen, mutta kun tuli loukkaantumisia, pääsin pelaamaan kolmosketjussa. Taisin olla silloin Suomen joukkueen nuorin pelaaja.
Mikä on ollut kovin pettymys?
– Muutama kausi sitten meillä oli hyvä joukkue, mutta putosimme puolivälierissä. Sillä kaudella olisi pitänyt pärjätä paremmin.
Mitkä ovat vahvuutesi ja mitä pitää vielä kehittää?
– Kaksinkamppailu ja pelinluku eli ymmärrän milloin kannattaa syöttää, milloin rauhoittaa. Ulottuvuus on tietysti aina ollut hyvä. Laukaustani voin vielä kehittää. Välillä lähtee, välillä ei. Myös pallonhallintaa pienessä tilassa pitää parantaa. Nopeutta voisi olla enemmän, vaikka enhän minä hidas ole, mutta voisin olla nopeampikin. Pystyn pelaamaan mitä paikkaa vaan. Se on iso etuni.
Onko sinulla ollut salibandyssä esikuvia?
– Ei yksittäistä, mutta seuraan useita pelaajia ja pyrin ottamaan heistä mallia.
Mikä on epämieluisin harjoitus?
– Tykkään kaikista harjoituksista eli ei ole mitään yksittäistä. Riippuu päivän fiiliksestä.
Mitä harva ihminen tietää sinusta?
– Reppu selkään ja menoksi. Tykkään vaeltaa ja retkeillä. Iskän kanssa käydään talvella hiihtoretkillä ja vaeltamassa Lapin tuntureilla. Yövymme autiotuvissa tai teltassa. Se on hyvää peruskuntotreeniä.
Mikä on tavoitteesi salibandyssä?
– Voittaa nuorten MM-kulta, mutta päästä myös naisten maajoukkueeseen eli vakiinnuttaa paikka myös siinä joukkueessa.
Teksti: Hannu Tuominen
Kuvat: Ari Arola ja Ville Vuorinen