”Helsingborgissa ei mielestäni vaadittu toisiltamme tarpeeksi. Harjoituskulttuuri ei ollut Classicin tasolla.”
Classiciin palannut Nico Salo on yksi kovimmista – ellei jopa kovin – nimistä salibandyliigaan palanneista pelaajista. Kolmen vuoden sopimuksen kasvattajaseuransa kanssa tehnyt sentteri kävi vuoden visiitillä Helsingborgissa, mutta sopimuksessa ollutta optiota ei koskaan käytetty.
– Kyllä siinä oli paljon mietittävää. Isoin tekijä oli se, että halusin päästä takaisin Classiciin. Champions Cup on tulossa, treenien laatu on korkealla ja Tampere on kotikaupunkini, Salo listaa.
Kolmen vuoden sopimus on salibandyssa pituudeltaan suhteellisen harvinainen.
– Tein tämän sopimuksen pidemmän tähtäimen kautta, vähän kotikisojakin silmällä pitäen. Puolisollekin on helpompaa, kun tulevaisuus on tiedossa, Classicissa markkinointitöitä tekevä ja tradenomiopiskelut juuri aloittanut Salo avaa.
Viime kaudella ainoastaan yhden ottelun hävinnyt Classic on suurin mestarisuosikki myös tälle kaudelle, vaikka se menettikin päteviä pelaajia, kuten esimerkiksi Lassi Vänttisen. Runko on kuitenkin äärimmäisen vahva. ”Family” vilisee maajoukkuepelaajia.
– Parhaimmillaan tempo nousee treeneissä kansainväliselle tasolle. Kyllä meidän harjoituksissamme varmasti kovempaa mennään kuin joissakin liigaotteluissa. Viime kaudella Helsingborgissa ei mielestäni vaadittu toisiltamme tarpeeksi. Harjoituskulttuuri ei ollut Classicin tasolla, Salo arvioi.
Kova vaatimustaso ja vauhti näkyvät myös tunnetilassa. Salo kertoo, että yhteenottoja tulee silloin tällöin. Joskus rajujakin.
– Kyllä niitä tulee. Pari vuotta sitten otimme Salmisen Tinon kanssa yhteen aika pahastikin. Treenien jälkeen halataan ja ollaan kavereita.
Classicissa pelatessaan Salo on pelannut sentterinä. Viime kaudella Ruotsissa 24-vuotias maajoukkuepelaaja istutettiin nuoruusvuosien pelipaikalle puolustajaksi. Sopeutuminen vanhaan pelipaikkaan otti aikansa. Peli ei kulkenut niin kuin Salo oli suunnitellut, monestakin syystä.
– Muutaman vuoden tauon jälkeen oman pään pelaaminen oli aika erilaista. Joukkue tarvitsi sitä, joten siihen piti tyytyä ja hoitaa tontti kunnialla. Minulla oli perheen puolella myös ongelmia syksyllä, joten sekin voi omat haasteensa. Itseluottamus oli välillä huonoina hetkinä aika alhaalla.
Huonot hetket saivat Salon pohdiskelemaan asioita.
– Mä olen huomannut, että itseluottamuksen täytyy olla korkealla. Mun pitää valmistautua tosi hyvin matseihin, että saan parhaan irti. Opin tuntemaan, millainen olen ihmisenä. Vihaisena meinaa peli kadota kokonaan. Silloin, kun pystyn nauttimaan, tulosta tulee. Sen huomasin.
Loppukautta kohti vire alkoi löytymään. Salo oppi itsensä lisäksi paljon myös ruotsalaisesta tavasta pelata salibandya. Suomeen verrattuna erilainen liiga tuli jopa pienenä yllätyksenä.
– Se yllätti, kuinka tylsiä jotkin pelit olivat. Puolustettiin matalalta ja kytättiin virheitä. Toki sitten vastustajat naulasivat kovalla prosentilla virheistä. Taitotaso on siellä erittäin korkealla. Mielestäni Suomen liiga on viihdyttävämpi ja vauhdikkaampi. Siisti kokemus se oli. Joka pelissä sai vääntää pisteistä ihan täysillä. Olosuhteet ovat yleisesti Suomea hiukan korkeammalla tasolla. Oli hienoa päästä näkemään sitä maailmaa.
Kotoisessa liigassa Classicin ei viime kaudella tarvinnut vääntää täysillä pisteitä joka ilta. Runkosarjaan mahtui tukku otteluita, jotka kova ryhmä käänsi rutiinilla itselleen. Joskus useankin maalin tappioasemasta. Salo tiedostaa Classicin oleva ennakkosuosikki myös tällä kaudella. Haastajien joukko on tosin laajempi ja tasokkaampi kuin viime kaudella.
– Kyllähän sitä viestiä tulee joka tuutista, että olemme mestarisuosikkeja. Omat kaveritkaan eivät melkein jaksa tulla katsomaan, kun he tietävät meidän voittavan. Totuus on kuitenkin se, että jokaiseen peliin täytyy latautua täysillä. Vaikeaa tulee, jos annamme siimaa.
Kuten todettua, Classicissa Salo pääsee tutulle sentterin paikalle. Tamperelaisten keskikaista on todella vahva, sillä Jussi Piha, Joonas Pylsy ja Eetu Sikkinen ovat kaikki esiintyneet maajoukkueessa. Pylsy pelannee tällä kaudella pääosin laitahyökkääjänä, jonka taitaa myös Sikkinen tarpeen vaatiessa.
– Meillä on hyvä veljellinen kilpailutilanne, jossa otetaan miehestä mittaa. Se on hyvä asia. Junioriosasto on myös ottanut isoja steppejä eteenpäin ja luo omaa haastettaan kilpailutilanteeseen, Salo näkee.
Salo on joukkueen kapteenistossa yhdessä Pihan ja Janne Lammisen kanssa. Hän on nuoresta pitäen tottunut pitämään nauhaa käsivarressaan. Hän kertoo olevansa perusluonteeltaan hiljainen ja ujo, mutta johtajan rooli on kasvattanut.
– Uskallan sanoa asiat ääneen, jos on tarvetta. ”Jude” (Piha) hoitaa enemmän puhumisen, ”Liekki” (Lamminen) sytyttää joukkueen työmoraalillaan. Itsekin yritän johtaa enemmän esimerkin kautta. Olen vähän sellainen yleismies kapteenistossa. Minulta kysellään paljon käytännön asioita, Salo avaa työnjakoa.
Salo on pystynyt rakentamaan seuraavan sopimusjakson urheilun ehdoilla. Puheissa vilahtavat useaan kertaan Champions Cupin voitto, MM-kilpailut sekä tietenkin Suomen mestaruus. Henkilökohtaisella tasolla yksi maailman parhaista pelaajista haluaa ennen kaikkea tasaisuutta otteisiinsa.
– Tilanteen tunnistamisessa minulla on parannettavaa, jotta ymmärrän milloin laukoa ja milloin taas laittaa pallo liikkeelle. Yleisesti ottaen haluan pystyä viemään ottelut tasaisesti läpi mahdollisimman korkealla tasolla.
Teksti: Tuomo Reponen
Alakuva: Anssi Koskinen