Classic lähtee hallitsevana Suomen mestarina tavoittelemaan Seinäjoen lokakuisesta Champions Cupista seuraavaa pyttyä palkintokaappiin. Tähtisentteri Jussi Pihalle mahdollisuus nostaa pokaalia saattaa olla viimeinen, sillä ura on jo ehtoopuolella.
Jussi Piha on ollut mukana molemmissa Classicin Champions Cup -turnauksissa Tampereella 2013 ja viime vuonna Boråsissa. Kokemukset ovat olleet opettavaisia, ja niistä voi ammentaa Seinäjoenkin tapahtumaan.
– Tampereella tapahtuma oli hieno, mutta pelillisesti siitä ei jäänyt kovin ruusuisia muistoja. Pelasimme liian “safetya”, emmekä olleet joukkueena vielä valmiita menemään pidemmälle. Viime vuonna tuntui, että homma olisi ollut omissa käsissä, mutta emme ehkä vaan sitten osanneet ottaa sitä voittoa. Lukemia täytyy kunnioittaa, ja siitä jäi sopivasti nälkää tälle vuodelle, Piha viittaa Storvretalle kärsittyyn 2-1-finaalitappioon.
Pehmeäkätinen pelintekijä näkee Seinäjoen olevan oikea paikka tapahtumalle, ja hän odottaa lokakuun viikonlopulta paljon.
– Boråsissa ei ollut oman paikkakunnan joukkuetta mukana, se söi tunnelmaa ja muutenkaan yleisöä ei juuri ollut. Seinäjoki ja SPV ovat aina osanneet järjestää tapahtumia, ja paikka on syksyllä salibandylle otollinen vielä kun pesis- ja futiskaudet ovat loppuneet ja lopuillaan. Seinäjoki on urheilukaupunki, ja varmasti muutkin kuin SPV:n pelit kiinnostavat siellä. Meiltä varmasti “Passo” (Classicin toiminnanjohtaja Pasi Peltola) ja Classic roudaa sinne muutaman bussilastillisen kannattajia, ja saadaan varmasti Areenaan loistava meininki rakennettua, Piha uskoo.
Kaukalossa nähdään maailman parhaat seurajoukkueet ja maailman parhaita pelaajia, joita ei Suomessa kuitenkaan liian usein tapaa.
– Kyllä salibandyseuraajien ja muidenkin urheiluihmisten kannattaa sinne lähteä. Pelit ovat varmasti kovatasoisia, ja sen puoleen itselläkin on kovat odotukset.
Classicissa Champions Cupia ei haluta stressata liikaa, vaikka kaikki tiedostavatkin sen läheisyyden. Harjoituspeleillä on normaalia suurempi painoarvo, koska tapahtuma on jo niin alkukaudesta syksyllä.
– Mitään konkreettista eroa viime vuoteen ei ole toistaiseksi ainakaan ollut. Treenaaminen alkoi keväällä kauden jälkeen aika nopeasti, ja kaikki tietävät, että se on tulossa. Pelaajien täytyy itse ymmärtää, miten siihen valmistaudutaan, ja laittaa siviilipuolen asiat siihen kuntoon, että kaikki on valmista. Sillä lailla sopivasti siihen valmistaudutaan, ja totta kai tässä täytyy välillä jätkille muistutella, että harjoitusotteluilla on tavallista enemmän merkitystä, Piha toteaa.
Oma peli edellä
Peliformaatti Champions Cupissa on selkeä ja tyly: tappiolla tie katkeaa, ja suoraan välieristä aloittavilla se tarkoittaa sitä, että turnaus voi jäädä yhteen otteluun. Piha pelaisi mielellään enemmänkin.
– Voisihan siellä olla vielä useampikin joukkue eri maista, sillä kansainvälisiä kovia pelejä ei ole koskaan liikaa. Ajoituksen täytyy olla kohdallaan, ja kun saa vastaan sellaisen joukkueen, joka on pelannut edellisenä päivänä, siinä voi olla hyvät ja huonot puolensa. Systeemi on raaka, mutta erittäin mielenkiintoinen.
Välierässä “Family” kohtaa joko Tshekin mestarin Chodovin tai Saksan mestarin Weissenfelsin. Vastustajien miettimiseen ei uhrata lyhyessä turnauksessa liikaa aikaa.
– Kumpikaan ei ole kovin tuttu joukkue, mutta tshekit tykkäävät pelata aika suoraviivaisesti, ja nälkäinen ryhmä tulee vastaan joka tapauksessa. Koutsit käyvät varmasti katsomassa joitain pikkujuttuja puolivälierästä, mutta liikaa ei lähdetä keskittymään vastustajaan. Tärkeämpää on se, että oma peli on kuosissa ja rohkeus pelata tulee ratkaisemaan paljon, Piha analysoi.
Ruotsin mestariksi keväällä palannut Falun on varmasti lähes jokaisen papereissa ykkössuosikki voittamaan turnauksen, mutta yksittäiset pelit ovat aina arvoituksellisia.
– Falun on varmasti se suosikki, mutten näe mitenkään selkeänä asiana, että Falun finaalissa olisi. SPV ja Wiler-Ersigen ovat hyviä joukkueita, ja kun kyseessä on vain yksi ottelu, mitä tahansa voi tapahtua.
Pihan kesään on kuulunut muun muassa World Games Puolassa sekä kämpän remppaamista. Harjoittelua ei voi laiminlyödä hetkeksikään, siitä pitää huolen vuosien varrella paljon kiusaa tehnyt lonkka.
– Pitkäaikainen lonkkavaiva on tuonut liikkuvuuteen omat haasteensa, ja olen oppinut sen, että päivittäin täytyy tehdä jotain jumppailuja, jotta pystyy treenaamaan ja pelaamaan. Kämpän remppaamisessa on ollut oma hommansa, mutta siinä toisaalta on saanut ajatuksia työ- ja salibandyasioista pois. World Gamesin takia kesätreenaaminen on ollut ehkä helpompaa kuin niillä, joiden seuraava tähtäin on keväällä ja yksittäiseen treeniin keskittyminen on haastavampaa. Valmistautuminen Puolaan meni hyvin ja kokemus oli hieno, mutta pelit eivät sujuneet aivan toivotusti, Piha myöntää.
Niin, ne pelit. Pronssiset mitalit lopulta napannut Suomi jäi Wroclawissa harvinaislaatuisesti finaalin ulkopuolelle, ja otteista puuttui terävin raikkaus läpi koko turnauksen. Syytä on pohdittu ja pohditaan varmasti jatkossakin.
– Pelillisesti jäi hampaankoloon, ja etenkin Sveitsi-välierässä homma jäi piippuun. Sveitsi oli lukenut meidän peliä, eikä saatu peliä rullaamaan ja sellaista haluttua draivia. Jokainen voi omalta kohdaltaan vastata siihen, miksi niin kävi. Harmittaa, että jäi finaali kokematta, mutta oli iso kunnia olla edustamassa Suomea ja ne olivat itselleni ensimmäiset arvokisat. Vaivoja on ollut ja perhe sekä työ vievät oman aikansa, joten pelaaminen ei ole itsestäänselvyys. Joka tapauksessa täytyy muistaa, että saimme kuitenkin mitalin, eivätkä ne ikinä ilmaiseksi tule, Piha kertaa.
Prahaa kohti – tai sitten ei
18 maaottelua pelanneelle Pihalle World Games oli ensimmäinen arvoturnaus, ja täysin mahdollista on, että se oli samalla myös viimeinen. Prahan kisat joulukuussa 2018 ovat tähtäimessä vain noin joka toinen päivä tällä hetkellä.
– Ajatukset sen suhteen vaihtuvat lähes päivittäin. Periaatteessa on halu pelata niin pitkään kuin mahdollista, mutta välillä harjoitusmäärät ja aika, mitä tähän käyttää perheellisenä ja melko vastuullisessa työssä olevana tuntuvat raskailta. Sitä haluaisi ajatella, että salibandy on ykkösasia, mutta kun on muutakin, fiilikset ovat aika ristiriitaiset. Vaimo on sanonut, että jos jatkat, kaikki täytyy laittaa likoon. Siltä kantilta Praha on tähtäimenä, mutta edellä mainittujen syiden vuoksi se tuntuu kaukaiselta. Lisäksi lääkärit haluaisivat laittaa lonkkaan jo nyt tekonivelen, kolmekymppinen kahden tyttären isä Piha pyörittelee ja jatkaa:
– Alkavalla kaudella laitetaan kaikki likoon, ja tällä hetkellä ajatus on se, että se seuraavakin kausi vielä pelattaisiin, mutta katsotaan vuosi kerrallaan. Champions Cup on nyt seuraava maali, sitä ennen on liigakauden avaus ja niitä kohti tässä nyt kuntoa ajoitellaan. Tässä kohtaa, kun näkee syksyn ruuhkat, välillä tuntuu että on vähän liikaakin ohjelmaa elämässä.
Pihan liike on parantunut lonkkavaivasta huolimatta parin viime kauden aikana merkittävästi, ja mies on ollut ajoittain etenkin kahden mestaruuskevään pudotuspeleissä pysäyttämättömässä iskussa. Viime keväänä hän voitti pudotuspelien tehotilaston lukemalla +19, ja syöttöpörssikin tuli kotiin 16 passilla. Kolmenkympin kriisistä ei ole tietoakaan.
– Itse sitä ei oikein näe, kun kehittyminen tulee pikkuhiljaa. Runkosarja meni ihan ok, mutta keväällä pääsi kieltämättä hyvään moodiin. Tietty se auttaa, kun on huippuäijät ympärillä, mutta peli kulki ja nautin ihan mielettömästi. Liike on parantunut ja kaukalossa saa nyt omia vahvuuksiaan paremmin esiin, mutta edelleen kropan ja fysiikan kanssa on paljon tekemistä. Sitä pyritään hiomaan eteenpäin ja totta kai haluaisi jatkaa syksyllä siitä, mihin keväällä jäi.
245 liigapelissä Oilersin ja Classicin paidoissa 268 pinnaa keränneen Pihan syöttötaito on maailman eliittiä, mutta maalinteosta miestä ei olla ikinä oikein tunnettu. Maaliennätys on komea 18 viimeiseltä Oilers-kaudelta 2011-2012, ja viime kaudella maaleja syntyi pudotuspelit mukaan laskettuna 17. Kolmella edellisellä kaudella maaleja tuli yhteensä vain yksi enemmän.
– Jaa, tuliko niitä viime kaudella niin monta..syöttäminen ja pelin tekeminen on aina kiehtonut, ja kyllähän jokainen ymmärtää, että jos mulla on paikka tai (Sami) Johanssonilla vieressä, prosentit ovat hänen puolellaan. Olen kuitenkin tajunnut sen, että maalinteko on myös tietynlaista vastuunottamista ja syöttäminen on aina eräänlaista pakoilua. Vieläkään mulla ei ole luontaisia kykyjä löytää maalipaikkoja ja peleissä tulee liian harvoin kokeiltua, mutta vakavissaankin tavoite on ensi kaudella laukoa ja kokeilla aiempaa enemmän. Kyllä mä läheltä osun ihan hyvin, joten pitää varmaan mennä takatolpalle seisomaan ja katsomaan, jos sinne tulisi palloja, Piha virnistää.
Nykyn kaksoisroolilla on puolensa
Classicin ja maajoukkueen peräsimessä on sama mies, kaksinkertainen maailmanmestarivalmentaja ja moninkertainen Suomen mestari Petteri Nykky. Nykky valmentaa tämän kauden ajan molempia joukkueita, ja kun pesti julkaistiin, tuplaroolista kuultiin parranpärinää. Molemmissa ryhmissä Nykyn alaisuudessa toiminut Piha ymmärtää pärinän, mutta muistuttaa asialla olevan kaksi puolta.
– Onhan se mielenkiintoinen ja haastava kysymys, mutta mun on vaikea sanoa siihen mitään, koska vastaan sisäpuolelta ja voin puhua vain omasta puolestani. Joku saattaa totta kai ajatella, että maajoukkueessa mennään “Family” edellä ja rakennetaan sieltä käsin sitä porukkaa, mutta asialla on puolensa: muiden joukkueiden pelaajista maajoukkuevalmennus saa yleensä positiivista palautetta, kun näkee vähemmän pelejä, mutta tässä meidän seurajoukkuearjessa nähdään ne huonot puolet, huonot päivät ja heikkouksiakin enemmän.
“Alkemisti” Nykky ja Samu Kuitunen tunnetaan vaativina valmentajina, jotka tekevät kaikkensa joukkueen menestyksen eteen. Kompromisseja ja oikoteitä ei ole.
– Tässä on vuosien varrella oppinut herrojen valmennusfilosofiaa, joka on aika tyly ja vaatimustaso on todella korkealla. Suoritustason täytyy olla hyvä koko ajan vuoden jokaisena päivänä, ja sitä seurataan jatkuvasti. Se on pelaajan kannalta vaativaa, mutta kyse on vain siitä, että he haluavat voittaa niin seurajoukkue- kuin maajoukkuemaailmassakin. On aivan turha kuvitella, että meillä jotain kahdenkeskisiä saunailtoja tai kahvitteluja olisi. Pelaajat pelaa, valmentajat valmentaa ja kaikki haluavat voittaa, Piha paaluttaa.
Pihalla on paljon painavaa sanottavaa asiasta, ja hän nostaa rohkeasti itsensä esimerkiksi.
– Kyllähän niitä epäilyjä itseäänkin kohtaan kuulee siitä, kuuluuko noihin peleihin vai ei, mutta niinhän se menee, että toiset tykkää ja toiset ei. Se on valmentajien valinta lopulta. Kaikkien ei tarvitse päästä tässä lajissa satasta alle 11 sekunnin, jos pystyy auttamaan joukkuetta, ja on mielestäni yksi lajin hienouksista, että on erilaisia pelaajia ja erilaisia tapoja auttaa joukkuetta.
Viisaasti asioita puntaroiva sentteri heittää lopuksi vielä pallon suomalaiselle salibandy-yleisölle. Ennen kovaa metelöintiä voisi haukata enemmänkin happea ja pohtia.
– Kuten sanoin, ymmärrän hyvin sen tilanteen, että tällainen kaksoisrooli voi aiheuttaa närää, kun sitä nopeasti ajattelee. Kuitenkin kun asiaa ajattelee laajemmin, ymmärtää enemmän. Meillä on suomalaisessa salibandyssa rajalliset resurssit, ja jos Nykky haluttiin vetämään MM-projektia, olisi varmaankin pitänyt irrottaa rahaa Classic-sopimuksen purkamiseen. On monta asiaa, mitkä pitää huomioida, ja ylipäätään salibandykeskusteluissa voisi asioita puntaroida laajemmin ennen kuin tehdään johtopäätöksiä ja mennään tuonne jonnekin huutamaan niistä. Se veisi mielestäni lajia eteenpäin, mutta toisaalta myös se, että laji herättää keskustelua sekä mielipiteitä on kuitenkin erinomainen ja hieno asia, Piha painottaa.
Seinäjokea ja Singaporea kohti
Jos viime kaudella salibandyväkeä hätkähdytti case Jarkko Nieminen, ei tältäkään syksyltä puutu Classic-aiheista puheenaihetta. Tamperelaiset kohtaavat TPS:n Singaporessa lokakuussa liigapelin merkeissä, ja tieto reissusta aiheutti aluksi hieman hämmennystä mestareiden pukukopissa.
– Tietyllä tavalla hämmennyksellä se otettiin vastaan, vaikka jotain huhuja olimmekin kuulleet. Kun “Passon” touhuja tässä vuosien varrella on pureskellut, eihän tätä sitten kuitenkaan voinut yllätyksenä pitää. Joku voi pitää tätä negatiivisenakin asiana, mutta salibandyn sanomaa täytyy viedä maailmalle ja tässä on hyvä tausta-ajatus. Lisäksi taidettiinhan tällä julkistuksella saada pientä huomiota muuallakin kuin salibandyväen keskuudessa, ja on kyseessä sitten Jarkko Nieminen tai Singapore, varmasti laji-ihmiset haluavat muidenkin reagoivan. Pelaajan vinkkelistähän se on varmasti hieno kokemus, ja ylipäänsä mahtavaa lähteä reissuun, sillä moni ei varmasti ole ikinä edes käynyt Singaporessa, Piha pohtii.
Kaksi edellistä Suomen mestaruutta vienyt Classic aloittaa liigakautensa 17.9. kotipelillä LASBia vastaan, ja vielä ennen Seinäjoen Champions Cupia se kohtaa myös Oilersin, Indiansin ja Steelersin. Pieniä muutoksia tälle kaudelle kokenut ryhmä on toistaiseksi tanhunnut kolme valmistavaa ottelua SPV:n (voitto 11-8), Happeen (9-6) ja Nokian KrP:n (2-4) kanssa. Pihan mukaan ryhmä on aikataulussa.
– Ihan ok startti syksylle on ollut. Seinäjoella tuli maaleja ja se oli sellaista tunnustelua, mutta Happeeta vastaan pelattiin ihan suht hyvin ja voitimme 5-5-pelin. KrP-pelissä taas en tiedä, oliko väsymystä vai mitä, mutta emme pelanneet yhtään sitä peliä mitä pitäisi ja hävisimme aivan ansaitusti. Se saattoi olla hyväkin herätys tulevia viikkoja varten, sillä Champions Cupissakaan ei pääse tuoreilla jaloilla finaaliin, vaan edellisenä päivänä on peli.
Suurin menetys viime kauteen nähden on Ruotsiin lähtenyt Nico Salo, ja ainoa uusi merkittävä pelaaja ryhmässä taas on NST-kasvatti Joona Rantala. Hän palasi Sveitsin divarissa vietetyn vuoden jälkeen Suomeen ja Classicin paitaan, jota jo aiemmin juniorina on kantanut. Kippari odottaa 18-vuotiaalta NST:n paidassa toissa kaudella jo 21 liigamaalia nakutelleelta superlupaukselta paljon.
– Nuoret pojat ovat aloittaneet pirteästi. Joona uskaltaa pelata rohkeasti ja hän on pallollisesti etevä kaveri. Hän lyö itsensä entistäkin vahvemmin läpi, kunhan liiga starttaa, Piha povaa lopuksi.
Teksti: Henri Pitkänen
Kuva: Anssi Koskinen
