”Arvostettu kapteeni ja täydellinen liideri” – Nina Rantasen upea pelaajaura päättyi pitkällisen pohdinnan tuloksena

”Arvostettu kapteeni ja täydellinen liideri, joka jättää niin ison loven salibandyyn, ettei mitään järkeä.”

”Nyt on tullut aika paketoida ura liigatasolla. On ollut uskomattoman hieno matka, päivääkään en vaihtaisi pois. Nyt on kuitenkin tullut aika antaa tilaa nuoremmille ja siirtyä sählyniiloileen katsomon puolelle. Halleilla varmasti törmäillään. Kiitos.”

Syyskuun kuudentena Twitteriin kirjoitettu jäähyväisviesti paketoi Nina Rantasen (o.s. Rantala) uran pelaajan omin sanoin. Classicissa suurimman osan urastaan pelannut ja tamperelaisseurassa sen päättänyt 30-vuotias hyökkääjä ehti saavuttaa paljon. 13 liigakautta, joissa 269 otteluun 655 pistettä. Pistemäärä on kaikkien aikojen tilastoissa kärjessä. Kahdeksan Suomen mestaruutta, kolme SM-hopeaa. Maajoukkueessa 75 ottelua tehoilla 44+52=96. MM-kilpailuista kolme hopeaa. Kotimaisessa liigassa liuta ennätyksiä. Siinä Rantasen tilastoihin jättämä jälki tiivistetysti. Tilastot ovat lopulta pieni osa Rantasen merkityksestä joukkueilleen tai suomalaiselle naissalibandylle.

nina_350a.jpgLopettamispäätös oli kytenyt pinnan alla jo pitkään. Vuoden 2015 MM-finaalin jälkeen Rantanen oli äärimmäisen pettynyt. Rangaistuslaukausten jälkeen kaulaan oli pujotettu hopeinen mitali.

– Päätin silloin, että tulen vieläkin paremmaksi pelaajaksi. Prosessi lähti varmaan jo siitä. Oikeastaan huhtikuun EFT-turnauksen jälkeen aloin miettiä asiaa tosissaan. En miettinyt kahteen viikkoon koko asiaa, mutta loppujen lopuksi kävin plussia ja miinuksia läpi. Mietin uraani ja sitä matkaa, jonka olen tehnyt. Mitä se vaatisi, jos jatkaisin. Heinä-elokuun vaihteessa tein lopullisen päätöksen. Kun sanoin sen ”Podelle” (maajoukkuevalmentaja Lasse Kurronen) ja ”Kassulle” (Classicin valmentaja Katriina Saarinen) ääneen, siitä tuli todellista.

Pitkällisen pohdinnan lopputulos oli Rantaselle pysäyttävä hetki. Eikä päätös missään nimessä ollut koko ikänsä urheilleelle Kuljunmaan Palloseuran kasvatille helppo. Siitäkin huolimatta päätös pudotti jonkinlaisen painolastin.

– Monta tunnetta kävin läpi. Tietyllä tavalla fiilis oli haikea, tietyllä tavalla olin helpottunut, että pystyin sen päätöksen tekemään. Se tuntui oikealta, enhän minä muuten sitä olisi tehnyt. Suurin asia oli, että minun täytyy tehdä se itseni vuoksi. En voinut ajatella joukkuekavereita, seuraa tai maajoukkuetta.

Joukkuekaverit, seura ja maajoukkue. Niitä Rantanen on vuosien varrella ajatellut. Hän toimi kapteenina niin seura- kuin maajoukkueessakin. Pelaajan hyvin tuntevat henkilöt kehuvat poikkeuksetta Rantasen johtajan taitoja. Ilmeisen hyvin Rantanen myös osaa esittää mielipiteensä ja asiansa. Tähän lopputulokseen tuli ainakin Kurronen, kun hän soitti SBS Rupussa liigauransa aloittaneelle taiturille ensimmäistä kertaa.

nina_350c.jpg”Olin aloittanut maajoukkueen päävalmentajana ja ajelin Eerikkilään johonkin tilaisuuteen. Kausi NST:n kanssa oli vielä kesken, pudotuspelit olivat juuri alkaneet. Pohdin matkalla, kuka voisi olla kapteeni Bratislavan projektissa. Luonnollisesti Nina oli yksi päävaihtoehdoista. Minulla oli ollut NST:ssä huikeita kapteeneja ja pidän kapteenin merkitystä tosi korkealla ryhmän dynamiikan ja pelaajien sitouttamisen kannalta.

Päätin soittaa Ninalle ”haistellakseni” ajatuksia. Emme olleet koskaan aikaisemmin jutelleet. En muista kovin tarkkaan mitä puhuimme, mutta jotain sellaista mikä kolahti. Lopetimme puhelun ja sovimme, että jatketaan juttua kauden jälkeisessä EFT:ssä. Meni ehkä viisi minuuttia, soitin Ninalle uudestaan ja sovittiin, että se on hän, joka nostaa pytyn Bratislavassa kohti kattoa. Harmillisen lähelle meni.”

Pitkään Rantasen kanssa Classicissa niin joukkueessa kuin toimistossa tehnyt Irina Peltola kuvailee suojattiaan ja työkaveriaan tarkaksi ja tunnolliseksi ihmiseksi, joka rakastaa organisoida asioita.

”Joskus Nina on alkulämmittelynkin aikana alkanut organisoida jotakin juttua naisten ottelutapahtumaan liittyen. Silloin on pitänyt laittaa hommalle stoppi ja ilmoittaa, että sinä pelaat nyt ja me hoidamme muut asiat”

Asioiden hoitaminen ja organisointi sekä suunnitelmallisuus kuuluvat Rantasen arkeen yhä, vaikka hän on saanut huomata kesän aikana, että yksi osa on poissa.

nina_350b.jpg– Mä olen aikamoinen suorittaja. Olen huomannut, ettei nyt tarvitse suorittaa sitä jokapäiväistä urheilijan elämää. Sitä en ole vielä sisäistänyt. Menee hetki, että opin antamaan itselleni siimaa. Kotona on tullut hääräiltyä aika paljon. Pelaamiseen kulunut energia on siirtynyt sinne, Rantanen naurahtaa.

Kuten tekstin alusta käy ilmi, Rantanen on saavuttanut salibandyssa paljon. Hän on ehtinyt miettiä jo ensimmäisten kuukausien aikana runsaasti uransa käänteitä. Monessakin mielessä.

– Saavutuksia arvostaa paljon. Etenkin joukkueen kanssa saavutettuja asioita. Niitä miettiessä tulee kylmiä väreitä, eikä niitä unohda ikinä. Bratislavan ja Hakametsän pettymykset pysyvät varmasti syvällä sielussa, vaikka niitäkin osaa katsoa eri kantilta. Tiivistetysti arvostan eniten koko uraa ja niitä hetkiä, joita olen saanut kokea kentällä ja sen ulkopuolella. Olen tutustunut upeisiin ihmisiin ja saanut hyviä ystäviä. Nuo asiat ovat syvällä sydämessä.

– Jälkeenpäin on myös tajunnut, kuinka tärkeitä asioita vastoinkäymiset ovat olleet urani kannalta. Putosin viimeisien pelaajien joukossa vuoden 2011 MM-kisoista. Se antoi niin paljon lisäboostia. En tyytynyt siihen, mitä olin pelaajana. Vaadin itseltäni paljon ja pystyin kehittymään, viimeisten kahden pelivuotensa aikana kaiken salibandyn ehdoilla tehnyt Rantanen kertoo.

Joukkueen arkea Rantanen kertoo kaipaavansa eniten. Rantasen persoonaa ja johtajuutta tullaan varmasti kaipaamaan myös joukkueiden arjessa. Rantasen YLE:lle antama haastattelu Bratislavan MM-finaalin toisella erätauolla on jäänyt monen salibandyn seuraajan mieleen. Pitkäaikainen joukkuekaveri ja ystävä Katri Luomaniemi tuo esiin myös Rantasen kyvyn keventää tunnelmaa, kun hän puhuu joukkueelle. Komiikka oli tosin usein tahatonta. Rantasen lentävät lauseet ovat jääneet elämään.

”Eräässä pudotuspelipalaverissa Nina otti joukkueen kokoon ja halusi pitää tsemppauspuheen. Se alkoi näillä sanoilla: Nyt viimeistään on aika muistaa, että minä on tärkeämpi kuin me!”

nina_350d.jpg”Kerran olimme pelanneet kaksi todella nihkeää erää. Mistään ei tullut mitään ja kaikkia kiristi. Nina huusi joukkueelle: Nyt sitten se kaasu pois jarrulta!”

”Eräässä harjoituspelissä kovaa vastustajaa vastaan Nina piti puhetta maalin edessä ja kertoi joukkueelle, että ei tarvitse jännittää, koska tämä on ihan sama laji kuin tennarilla (Tampereen Tenniskeskus). Se peli tosin oli tennarilla.”

Palataan vielä erätaukohaastatteluun. Siinä näkyi Rantanen, joka kertoi asiansa valtavalla tunteenpalolla. Niin kovalla, että pelaaja ihmetteli itsekin jälkikäteen nähtyään haastattelun.

– Katsoin sen ja mietin, että missäköhän mä olen ollut. Aivan kuin olisin ollut kopissa. En oikeasti muista mitään kopissa sanomistani asioista. Pääsimme siellä kuitenkin aivan eri tilaan ja tietynlaiseen flowhun, mikä näkyikin kolmannessa erässä, Rantanen muistelee MM-finaalia, jossa Suomi kuroi kahden maalin eron kiinni viimeisessä erässä.

Rantasen koppipuheen jälkeen paikalle oli saapunut myös joukkueen valmennus.

”Menimme koppiin ja katsoin ensimmäiseksi Ninaa. Silmistä näki, että usko on kaikkea muuta kuin poissa. Paloa oli. Sen jälkeen hain muita katseita ja rentouduin itsekin. En vieläkään tiedä mitä Nina oli joukkueelle puhunut, mutta selvästi jotain.” – Lasse Kurronen

Koppipuheet pelaajana on pidetty. Jatkossa Rantanen nähdään katsomossa. Salibandya hän ei aio jättää. Valmennuskin kiinnostaa tulevaisuudessa, mutta vielä ei ole sen aika. Rantanen on toistaiseksi tehnyt osuutensa naissalibandyn eteen. Hän toivoisi, että hänen esimerkkinsä näkyisi tulevaisuussakin.

– Toivon, että juniorit ymmärtäisivät työnteon ja arjen merkityksen. Toivon, että se esimerkkini kentällä ja sen ulkopuolella näkyisi. Arkea ei voi liikaa korostaa. Kun teet asiat hyvin, niin se kantaa pitkälle. Ota se yksikin askel, sillä se askel voi olla ratkaiseva.

Luomaniemen näkemys Rantasen merkityksestä on paljon puhuva.

– Arvostettu kapteeni ja täydellinen liideri, joka jättää niin ison loven salibandyyn, ettei mitään järkeä.

nina_700.jpg

Teksti: Tuomo Reponen
Kuvat: Juhani Järvenpää, Ville Vuorinen ja Salibandyliiton arkisto

Jaa artikkeli