Aaro Astalalla entistä isompi vastuu Indiansin kapeassa ryhmässä – ”Tulosta on tultava”

Loukkaantuminen katkaisi keväällä Aaro Astalan läpimurtokauden, mutta nyt odotukset ovat sitäkin korkeammalla.

Westend Indians otti viime kaudella harppauksia kohti Salibandyliigan kärkeä. Ajoittain pallollisesti loistavaa salibandya pelannut ryhmä päätyi lopulta neljänneksi. Vanhan fraasin mukaisesti: eteenpäin mentiin. Niin teki paitsi joukkue myös yksilöt sen sisällä. Indiansista kelpasi maajoukkueen mukaan kauden aikana neljä pelaajaa. Yksi heistä oli Aaro Astala.

21-vuotiaan Astalan mukaan kliimaksi jäi saavuttamatta, mutta kokonaisuus jäi plussalle. Reseptit hyvään kauteen olivat Pakilan Visan kasvatin mukaan yksinkertaiset.

– Kyllä se juonsi juurensa arkipäiväisestä tekemisestä. Oli kyse sitten mistä tahansa. Aloimme haastamaan toisiamme tosissaan harjoituksissa. Jengi rupesi myös tosissaan funtsimaan ravintoa ja nukkumista, Astala kertoo.

astala_350a.jpgJos jäi kliimaksi saavuttamatta Indiansilta, jäi se saavuttamatta myös Astalalta. Urallaan lukuisista loukkaantumisista kärsinyt pelaaja joutui epäonnisesti sivuun juuri ennen puolivälieräsarjaa. Lopulta hän oli pudotuspelien aikana pöytäkirjassa kolmessa ottelussa, mutta minuutit jäivät vähiin.

– Takareisi revähti viimeistelytreeneissä. Liukastuin kaverin mailaan, jonka seurauksena pieni lihasjänne irtosi luusta ja meni katki. Se oli todella huonoa tuuria ja aika käsittämätön juttu. Jos spagaatti olisi venynyt kivuttomasti, niin olisi jäänyt tapahtumatta. Ei venynyt, Astala muistelee jälkeenpäin, nyt jo hieman huvittuneena.

Loukkaantumisen jälkeinen aika oli epätietoisuuden peittämää. Astala kävi useammalla lääkärillä. Toipumisarviot ja diagnoosit vaihtelivat. Kauden tärkeimpiin peleihin kovasti halunnut Astala uskotteli itselleen, että kyseessä on parin ottelun huili.

– Päivä kerrallaan mentiin. Välillä tuntui aika paskalta, välillä tuntui hyvältä. Välillä sai toivoa joltakin lääkäriltä. Eräs lääkäri sanoi sitten lopullisena tuomiona, että nyt et juokse askeltakaan. Pelata voit, mutta juosta et saa. Se oli kaiken epätietoisuuden jälkeen helpottava kommentti, lopulta yli neljä kuukautta juoksematta ollut Astala kertoo.

Nyt Astala on pystynyt harjoittelemaan, vaikka kesään on pieniä vaivoja mahtunut. Eikä hän ole ainoa, sillä jo valmiiksi kapea espoolaisryhmä on pelannut kauteen valmistavia harjoitusotteluita kapealla materiaalilla. Lähtijöiden lista on Heikki Iiskolan ja Santeri Toropaisen johdolla laadukas, kun peilaa sitä Indiansin jo valmiiksi melko pieneen pelaajarinkiin. Tulopuolella niin kutsutut valmiit liigapelaajat olivat harvinaisia.

Tilanne ei ole missään nimessä optimaalisin. Indiansin päävalmentaja Mikko Laurikainen myöntää suoraan, että haasteita on ollut.

– Turha tässä on valehtelemaankaan ruveta. Meillä on ollut paljon loukkaantumisia, mutta näyttäisi siltä, että saamme äijät kuntoon. Vaikea sanoa, mistä se johtuu, kun en ole alan ammattilainen. Jostainhan se ihan varmasti kertoo ja sen aiomme käydä tarkasti läpi, Laurikainen avaa.

Astalan mukaan joukkueessa on painotettu huoltavien harjoitusten merkitystä. Terveen kokoonpanon merkitys korostuu Indiansin kaltaisessa ryhmässä, jossa pelaajia ei voi kaivaa reservistä.

– Onhan se meille iso haaste, että saamme joukkueen pysymään terveenä. Muutama loukkaantuminen näkyisi heti.

Viime kaudella maajoukkueeseen nousseen Astalan merkitys kasvaa yhä suuremmaksi.

– Lähtijöiden määrää voisi voivotella, mutta minä ajattelen, että nyt on isompi tontti ja teen sen 50 pinnaa. Tulosta on tultava lätyn heittelyn sijaan. Ylipäätään jengi pitää iskostaa siihen, että tämä on muiden mahdollisuus nousta esiin, hän linjaa.

astala_350b.jpgMaajoukkuepaita kiinnostaa luonnollisesti Astalaa jatkossakin. Sinivalkoisiin väreihin pukeutuminen oli hänelle valtavan iso juttu. Kansainväliset ottelut jättivät tavaraa hampaankoloon.

– Tekemiseni ei ollut siellä sillä tasolla, jolla haluaisin sen olevan. En halua mennä maajoukkuepeleihin vain selviytymään. Päättäväisyyttä pitäisi saada lisää.

Päättäväisyys, röyhkeys ja tilanteen tunnistaminen ovat Astalan mukaan hänen isoimmat kehityskohteensa. Siitäkin huolimatta, että viime kausien aikana edellä mainitut asiat ovat kehittyneet selkeästi.

– Kaikki lähtee maailman pienimmistä jutuista ihan treenitasolla. Otanko pallon saadessani askeleita eteenpäin vai laitanko turvallisen syötön vain takaisin alaspäin. Yritän miettiä paljon ratkaisumalleja, katson videoita ja saan ”Kuulalta” (Laurikainen) myös hyvää apua. Asiat pitää saada iskostumaan selkärankaan.

Keväällä kahden vuoden sopimuksen Indiansin kanssa tehnyt Astala uskoo haastavasta harjoituskaudesta huolimatta joukkueensa mahdollisuuksiin. Hän nostaa esiin viime kaudelta asian, jonka kokee vahvuudeksi myös tällä kaudella.

– Meillä on ollut tiivis joukkuehenki alusta asti. Sen vuoksi moni sellainen pelaaja on varmasti täällä pysynytkin, jotka olisivat kelvanneet muuallekin. Monet ovat pelanneet yhdessä junnuvuosista saakka ja onhan se valtavan siistiä ollut hinkata esimerkiksi ”Oden” (Otto Lehkosuo) ja Harjulan (Tuomas) kanssa pienestä asti tähän pisteeseen, Astala viittaa jo Pakilan Visasta tuttuihin pelureihin.

– Kyllä mä uskon, että olemme vahvoilla. Muualla on kasattu kovia nippuja, joten kärjessä riittää varmasti leveyttä. Meidän olisi tärkeää löytää sellainen tasaisuus, että huono päivä ei eroa hyvästä niin radikaalisti, jotta pystyisimme raapimaan pisteitä huonommallakin pelillä.

astala_640.jpg

Teksti: Tuomo Reponen
Kuvat: Juha Käenmäki, Esa Takalo ja Juhani Järvenpää

Jaa artikkeli