Classicin luottosentteri Ella Alanko on jälleen yksi MM-joukkueen tärkeitä palasia. Kolmansiin kisoihinsa lähtevä sitkeä sisupussi himoitsee maailmanmestaruutta ja on valmis tekemään kaiken mahdollisen sen eteen.
Classicin luottosentteri Ella Alanko on jälleen yksi MM-joukkueen tärkeitä palasia. Kolmansiin kisoihinsa lähtevä sitkeä sisupussi himoitsee maailmanmestaruutta ja on valmis tekemään kaiken mahdollisen sen eteen.
Kisoihin valmistautumista on helpottanut opintojen edennyt tilanne. Alanko on oppimääränsä suorittanut, ja pesunkestävä juristi on palauttanut urheiluoikeutta käsitelleen gradunsa Turun yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan.
– Koulu on nyt suoritettu ja sitä ei tarvitse enää miettiä. Olen tehnyt osa-aikaisesti töitä syksyllä, unta on riittänyt ja elämässä on ollut muutenkin sellainen kiva tasapaino. Syksyn aikana on ollut sopivasti salibandya ja oman alan töitä.
Koulupolun varrella on ollut vaikeampiakin aikoja, ja huippu-urheilun yhdistäminen oikeustieteellisessä opiskelemiseen ei ole aina ollut helppoa.
– Sen eron huomaa, kun pystyy vetämään jokaisen pelin ja jokaisen treenin. Uskon, että tiukoissa ja vaikeimmissa paikoissa siitä on apua. Vire tuntuu tällä hetkellä tosi hyvältä, Alanko iloitsee.
53 maaottelua tehopistein 14+15 pelannut Alanko debytoi aikuisten MM-kisoissa Sveitsissä 2011. Kun naista pyytää vertailemaan nuorempaa Alangon painosta vuosilta 2011 ja 2017, seuraa pieni naurahdus.
– Ainakin huomattavasti kokeneempi olen nyt, ja se näkyy kaukalossa sellaisena pallovarmuutena, mitä silloin ei vielä ollut. Olen kehittynyt urheilijana sekä kentällä että sen ulkopuolella, ja itsevarmuus oikeastaan kaikessa on kehittynyt.
2013 Tshekissä pelattujen kisojen aikaan Alanko vietti vaihto-opiskelijan elämää Yhdysvalloissa, mutta Tampereen kotikisaprojektissa hän oli jälleen vahvasti mukana isona palasena hopeajoukkuetta. Kotikisojen ympärillä oli mediahässäkkää, jota Bratislavan kisojen alla ei juuri ole ollut.
– Valmistautumisen suhteen sillä nyt ei sinällään ole isoa eroa, onko kyseessä kotikisat vai ei. Ainakin nyt saa valmistautua pienemmällä häslingillä kuin silloin, ja haastattelupyyntöjä tulee harvemmin.
Pelleilijä ennemmin kuin äitihahmo
Tampereen kisojen dramaattiset juonenkäänteet on perattu edestä ja takaa moneen kertaan, eikä Alankokaan katkeraan rankkarihopeaan päättynyttä loppua muistele lämmöllä. Pettymys otti aikansa, mutta katse kääntyi ajan myötä kohti Bratislavaa.
– Projekti käynnistyi oikeastaan vasta kesällä, jolloin akut olivat jo latautuneet. Jos olisi tammikuussa 2016 pitänyt mennä maajoukkuetapahtumaan, olisi se voinut olla vähän vaikeaa, sillä kyllä siitä finaalitappiosta yli pääseminen kesti hetken. Kun keväällä oli lähinnä seurajoukkuetoimintaa, oli hienoa palata taas myöhemmin maajoukkueen matkaan.
27-vuotiaana Alanko kuuluu joukkueen rutinoituneeseen kaartiin, joka on kokenut urallaan jo kaikenlaista. Kisajoukkueessa on seitsemän ensikertalaista aina 19-vuotiaasta Jenna Saariosta 35-vuotiaaseen Minna Kallioon, ja Alangolla on tarjota debytanteille omat vinkkinsä, mikäli he sellaisia kaipaavat.
– Tärkeää on keskittyä siihen omaan tekemiseen ja rutinoitua siihen, että sama peli se sielläkin on. Kun pilliin puhalletaan, pitää olla valmis kentällä ja fokuksen täytyy olla kunnossa. Samalla tavalla kun tekee asiat kuin muuallakin, pärjää hyvin.
Alanko ei koe, että hän olisi mikään äitihahmo joukkueessa. Hän on enemmän viihdyttäjäosastoa.
– Meillä on kapteenistossa johtohahmoja, joilla on periaatteessa sellainen äidillisempi rooli. Olen vähän pelleilijäluonne ja tykkään hauskuuttaa. Toivon olevani helposti lähestyttävä ja mukava pelaaja niille, jotka uutena maajoukkueeseen aina tulevat.
Hallitsevan mestarin Classicin joukkueesta MM-ryhmään valittiin kahdeksan pelaajaa, ja alkukausi kotimaisessa liigassa onkin sujunut viime kauden tapaan voitosta voittoon. Kaivattuja tasokkaita pelejä tuli liiankin tuttuun hopeaan päättyneessä Champions Cupissa kaksi kappaletta, ja Salibandyliigassakin “Family” on pystytty haastamaan muutamaan otteeseen.
– Alkukaudesta oli tiukkoja pelejä hyviä vastustajia vastaan, ja ne olivat sellaisia tosi tärkeitä valmistavia otteluita. Champions Cup toi taas hyvää kokemusta kovista kansainvälisistä väännöistä, tehot 7+10 alkukaudella pelaamissaan seitsemässä ottelussa kerännyt Alanko kertaa.
Aurinkoa, ei pukkia
Maajoukkueen syksy on sujunut suunnitelmien mukaisesti, tosin sitä kaivattua voittoa Ruotsista ei tullut kolmella edelliselläkään yrittämällä. Usko MM-kultaan ei silti horju.
– Eihän tätä muuten tehtäisi. Tällaisella hullulla suomalaisella päättäväisyydellä voi päästä mihin tahansa. Mulla on sataprosenttinen usko maajoukkueen tekemiseen.
Kuten todettua, ryhmä on elänyt jonkin verran Tampereen kisoista, ja mukana Slovakiassa on seitsemän ensikertalaista. Alanko näkee nyt kasassa olevan ryhmän vielä pykälää edellistä parempana.
– Uskoisin, että nyt meillä on vieläkin rennompi tunnelma. Se johtuu pitkälti ryhmähengestä, joka meillä on loistava. Tosi taitavia nuoria pelaajia on otettu mukaan, ja tässä on sopivasti mukana vanhaakin kastia. Joukkue on niin ideaali kuin olla ja voi, ja tällä mennään päätyyn asti.
Vaikka kaikki jälleen rummuttavat jo etukäteen Suomen ja Ruotsin välistä unelmafinaalia, Alanko muistuttaa, että muutkin pelit täytyy hoitaa ennen Ruotsin mahdollista kohtaamista.
– Kisat ovat aina joukkueelle kasvutarina, ja harvemmin siellä pelkästään koko aikaa ruusuilla tanssitaan. Muutkin pelit ennen Ruotsia täytyy hoitaa, ja kyllä mä uskon, että kun teemme asiat niin hyvin kuin pystymme, myös Ruotsikin pystytään hoitamaan. Totta kai se vaatii onnistumisen kaikin puolin.
Classic päätti syksyn sarjapelit tänään kotona, kun ÅIF kaatui 8-2. Ensi viikolla kisajoukkuetta kutsuu Dubain aurinko, ja sieltä matka jatkuu miltei suoraan Slovakiaan. Alangon mieli on jo osittain kisajoukkueen mukana.
– Kaikki varmasti tahtoisivat olla jo siellä, ja joka päivä ne ajatukset ovat kisoissa. Pienissäkin arjen teoissa kisat tulevat mieleen. Suomessa on pimeää, ja Dubain valosta sekä auringosta saa varmasti lisäbuustia.
Ennen kotikisoja maajoukkue valmistautui Lapissa. Entä jos nyt käykin niin, ettei Dubaissa pääse tapaamaan joulupukkia? Tällä kertaa naurahdus on vielä hieman alussa kuvailtua voimakkaampi.
– Ei kyllä harmita yhtään, jos ei nähdä pukkia. Se tuli viime reissulla nähtyä, ja aurinko vie nyt voiton. Jos siellä joku pukki on, käännän pääni muualle, Alanko virnistää.
Teksti: Henri Pitkänen