Turusta kuului keväällä mielenkiintoisia uutisia, kun miehiä neljä kautta valmentaneen Aki Vilanderin siirtyminen TPS:n naisten penkin taakse julkistettiin. Vilander kertoo nyt vaihdon taustoista, ensiaskeleista uuden joukkueen peräsimessä, mielipiteensä naisten liigan pelimäärään sekä syksyn Champions Cupista Seinäjoella.
Kesken lohikeiton valmistuksen Turusta tavoitettu Vilander kertoo, että vaihdon taustalla oli monta syytä.
– Olin neljä vuotta miesten mukana, ja siihen ajanjaksoon kuuluivat pelastusoperaatio, nuorennusleikkaus, uuden luominen sekä viime vaiheessa myös menestyksen tavoitteleminen. Ottaen huomioon sen raon, johon hyppäsin, homma tuli nyt valmiiksi. Tavoite oli jättää hyvä pohja seuraavalle valmentajalle, ja uuden miehen on nyt otettava seuraava askel, Vilander taustoittaa kapulan siirtoa kakkosvalmentaja Jukka Ruotsalaiselle.
Päätös jättää miehet kauden päätteeksi oli kypsynyt jo syksyllä. Totaalinen tauko lajista kävi myös jyväskyläläislähtöisen valmentajan mielessä, mutta sitten kuvioon astui mahdollisuus luotsata naisia.
– Mietin etäisyyden ottamista salibandyyn, mutten nähnyt sitä kuitenkaan hyväksi vaihtoehdoksi. Haluamme perheen kanssa asua Turussa, ja kiinnostavat sekä realistiset vaihtoehdot alueella olivat vähissä. Olen vetänyt aamutreenejä noin kymmenelle tyttöpelaajalle pari vuotta, ja heidän toiminnastaan on jäänyt positiivinen fiilis. Olen seurannut naisten touhua 4-5 vuotta sivusta enemmän ja vähemmän ajatellen, että oman käden jälki olisi ihan mukavaa nähdä silläkin puolella, Vilander jatkaa asian avaamista.
Kilpaurheilun ehdoilla
Monet sekä naisia että miehiä valmentaneet ovat todenneet, että naispelaajille asioita täytyy perustella enemmän kuin miehille. Vilander vahvistaa käsityksen omalta osaltaan.
– Oman valmentajuuden kannalta tämä on myös hyvä steppi eteenpäin, sillä naiset kysyvät ja kyseenalaistavat miespelaajia enemmän. Se pitää myös valmentajan vireystilan äärimmäisen hyvänä koko ajan. Olemme päässeet avoimeen ilmapiiriin ryhmän kanssa ensimmäisistä hetkistä lähtien, ja joka päivä oppii jotain uutta sekä näkee asioita eri perspektiiveistä, Vilander kiittelee suojattejaan.
Kuten mies itsekin aiemmin mainitsi, Vilanderin aika miesten peräsimessä sisälsi erilaisia ja värikkäitä vaiheita liigakarsinnoista välierien portille. 31-vuotiaaksi jo varsin kokenut valmentaja näkee, että hän pääsee keskittymään nyt itse valmennustyöhön enemmän kuin viime vuosina.
– Ajasta miesten kanssa saisi purettavaa kirjan verran, mutta nyt ei tarvitse märehtiä ja murehtia muita asioita, vaan saa keskittyä valmentamiseen. Kilpailullisesti olemme lähellä kärkeä, ja uskon, että pystyn urheilukentän toiminnalla vaikuttamaan asioihin paljon.
TPS:n naiset pelasivat viime kaudella ennätyksellisen kauden, joka toi Suomen cupin voiton, runkosarjan neljännen sijan sekä historian ensimmäiset voitot pudotuspeleissä. Vilander ei halua puhua vielä joukkueen tavoitteista, vaan ensimmäisten kuuden viikon tehtävä on ollut lähestyä ryhmää yksilöiden kehittymisen kautta.
– Pelaajillamme on kovia tavoitteita tyttö- ja naismaajoukkueen suhteen. Kun olen hypännyt mukaan, olen halunnut avata sitä, mitä niiden tavoitteiden takana on. Puheet ovat monilla ihan kivoja, mutta sitä ei ymmärretä, mitä huipulle pääseminen vaatii. Haluan kehittää pelaajia urheilijoista huippu-urheilijoiksi ja haluan heidän ymmärtävän sen, miksi hallille tullaan. Jos haluaa pelata ja käydä treeneissä kavereiden takia, voi mennä muualle puuhastelemaan, mutta meillä mennään täysin kilpaurheilun ehdoilla, Vilander paaluttaa jämäkästi.
Nämä sanat ovat musiikkia maajoukkueen päävalmentajan Lasse Kurrosen korville. Vuoden Vilanderia vanhempi Kurronen on peräänkuuluttanut useaan otteeseen naissalibandyn kaikkeen tekemiseen lisää laatua muun muassa fysiikkaharjoittelun sekä pelin ymmärtämisen osalta. Alkukesän aikana nähty on tyydyttänyt Vilanderia.
– Tähän asti ryhmä on ollut positiivinen yllätys, joskaan se nyt ei aivan täysin puskista ole tullut. Pelaajilla on halua tehdä asioita oikein ja suunta on hyvä. Olen nauttinut joka päivästä paljon, ja tämä on hyvä piristysruiske itsellekin.
Vilander muistuttaa, että seurojen tärkeä tehtävä on valmistaa pelaajia maajoukkueita varten. Maajoukkueessa ei pystytä isoja korjausliikkeitä tekemään, mikäli seuroissa asiat hoidetaan huonosti.
– Pelaamista täytyy ymmärtää ja opettaa seurajoukkueissa, ja tämä on se linkki maajoukkuetasolle. Vaatimustaso maajoukkuetta ajatellen asetetaan arjen työssä, ja jaan Kurrosen huolen siitä, mitä seuroissa tehdään tällä hetkellä.
Luovuus saa kukkia ja soida
Edelliset kaudet TPS:aa on luotsannut entinen maajoukkuekäskijä Matti Kaipio, joka siirtyi tulevaksi kaudeksi SB-Pron peräsimeen. Vilanderin mukaan Kaipiolta jäänyt ryhmä on lahjakas ja potentiaalinen, ja hän on valmis sitoutumaan pidempäänkin projektiin.
– Meillä täytyy olla selkeä pelillinen identiteetti ja punainen lanka, josta pitää kiinni vaikeinakin hetkinä. Joukkueessa on hyviä yksilöitä, joiden täytyy antaa kukkia ja soida luovasti tietyllä tasolla. En ole lähtenyt tähän kaudeksi katselemaan, vaan olen sitoutunut vähintään kahdeksi vuodeksi, Vilander vakuuttaa ja jatkaa:
– Pohja on hyvä, sillä meillä on todella nuoria ja kokemattomia pelaajia, joilla on hyvällä tuurilla pelivuosia 15-20, mikäli asiat osaa yhdistellä oikein. Tuskin tässä nyt kuukaudessa tai vuodessa isoja asioita tapahtuu, vaan projekti vaatii kärsivällisyyttä.
M-Teamin ja Happeen luovuttua leikistä naisten Salibandyliigan joukkuemäärä ensi kaudella on kymmenen, ja joukkueiden äänestyksen päätyttyä 6-4 runkosarjan ottelumäärä putosi vain kahdeksaantoista. Alhainen pelimäärä kaihertaa Vilanderin mieltä.
– Kun sarjajärjestelmää nyt kikkailtiin ja pelimäärä putosi, voi kysyä, palvellaanko tältä osin seurajoukkueessa maajoukkuetta tarpeeksi? Harjoitellaanko seuroissa riittävän laadukkaasti ne välit, kun ei pelata, vai meneekö touhu entistäkin enemmän puuhasteluksi? Kelkkaa vedetään jossain nyt toiseen suuntaan, vaikka tässä luuli hyppäävänsä huippu-urheiluun mukaan, Vilander jyrisee huolestuneena.
Syy äänestyksen tulokselle on selvä: vähemmillä peleillä kauden läpiviennistä tulee hieman halvempaa, ja sen tiedostaa tietysti myös Vilander. Hän ei osaa ratkaista taloudellista pulmaa.
– Pelimäärän pitäisi olla joku päivä noin 30, kuten miehissäkin, mutta sitten pitää löytyä ne asiantuntijat samaan pöytään keskustelemaan, miten sellainen mahdollistetaan.
Seinäjoelle menestymään eikä vain osallistumaan
Tulevan kauden haasteita TPS:lla riittää, sillä se ottaa osaa liigan lisäksi cupiin ja hallitsevana cup-mestarina myös Champions Cupiin. Kauden tavoitteista puhutaan vasta loppukesästä joukkueen kanssa, mutta nousujohteisesti tulosten valossa kehittynyt ryhmä ei halua lähteä mihinkään nöyristelemään.
– Kun mennään elo-syyskuulle, ryhdymme asettamaan kilpailullisia tavoitteita, mutta nyt on menty vielä yksilökulttuuri edellä, sillä muutoksia on tullut paljon. Kaikki kolme kilpailua ovat meille hyviä mittareita, ja haluamme Champions Cupin vuoksi rakentaa tietysti kaksihuippuista kautta. Hölmöähän se olisi vain mennä turistina paikalle, Vilander toteaa.
Juuri nyt joukkueella on menossa omatoimisen jakson toinen viikko, ja heinäkuun puolivälissä palataan sorvin ääreen.
– Pyrimme tuomaan kesän aikana enemmän lajia mukaan, ja tuomme myös fysiikkaa lähemmäs lajia. Se varmistaa sen, että olemme vireessä silloin kun pitääkin. Leiripainotusta on myös tulossa, mutta juuri nyt on tärkeää, että pääkoppa saa levätä ja treenejä voi tehdä omien aikataulujen mukaan. Sähköisesti seurattuna on ollut ilo nähdä pelaajien treeniaktiivisuus, se on hyvällä tasolla.
Champions Cupin puolivälierässä lokakuussa Seinäjoella TPS kohtaa Tshekin mestarin Herbadentin, joka kukisti finaalissa keväällä Vitkovicen. Vilander tietää vastustajasta jotain, mutta tarkemman analyysin aika on vasta myöhemmin.
– Näemme siinä pelillisen mahdollisuuden, ja näytämme oman osaamisemme sitten kentällä aikanaan siinä kohtaa. En lähde sen kummemmin nyanssitasolla purkamaan, mutta kokeneita pelaajiahan siellä on. En ole juuri perehtynyt siihen, minkälaista vaihtuvuutta heillä on nyt ollut, vaan enemmän on pyritty ottamaan pelipuolesta kiinni.
SPV:n urheilutoimenjohtaja Tommy Koponen kertoi viime viikolla haastattelussa, että perjantain puolivälieräpäivälle odotetaan kaikkiaan jopa 5000 katsojaa. Turkulaisnaisia odottaa Seinäjoella uudenlainen kokemus, ja päävalmentaja pyrkii valmistamaan suojattinsa parhaan osaamisensa mukaan kansainvälisiin koitoksiin.
– Lähdemme nauttimaan tilanteesta nuorella joukkueella, sillä tämä on palkinto hienosta viime kaudesta ja ansaittu paikka turnauksessa. Naissalibandyn pelaajilla tällaiset tilanteet ovat harvassa, joten niistä täytyy nauttia. Kansainvälisessä ympäristössä vastustajat tuskin tulevat sukkasillaan paikalle, ja yritämme valmistaa joukkueen mahdollisimman hyvin siihen, mitä tämän tason pelaaminen vaatii. Tulostaulu näyttää sitten, miten pärjäämme, mutta tosissaan lähdemme menestymään, eikä kyseessä ole mikään luokkaretki, Vilander lupaa.
Turussa asuu ja vaikuttaa Suomen tunnetuin salibandyfani Tero Töyrylä, joka on seurannut naisten joukkuetta ympäri maata jo vuosien ajan. Hän lienee takuuvarmasti paikalla Seinäjoki Areenassa, ja Vilander kannustaa muitakin turkulaisia lähtemään paikan päälle tukijoukkoihin.
– Junioripuolella fanikulttuuria on herätelty viime vuosina melko onnistuneesti esimerkiksi Kasperi Kantosen johdolla, mutta hän on nyt asunut viime ajat Jyväskylässä. Oma aikani tuskin riittää organisoimaan fanibusseja, mutta mielellämme otamme tietenkin kaiken kannustuksen vastaan, Vilander naurahtaa.
Teksti: Henri Pitkänen
Kuvat: Mika Hilska
