Naisten EFT-turnauksen yhteydessä pidettiin Nokialla 7.6. salibandyn turvallisuus- ja olosuhdeseminaari, joka jatkoi keskustelua koko lajikenttää askarruttaneesta aiheesta. Aihetta päästiin jo hiukan syventämään, ja toiveena on, että keskustelu jatkuu ja etenee.
Katso tallenne seminaarista uutisen lopusta.
Salibandyliiton yhteiskuntasuhdejohtaja Jari Kinnunen kertoi ensin salibandyn olosuhdemääräyksistä ja riskiluokituksesta ja sitten F-liigan ensi kaudelle aloittamasta sairaus- ja loukkaantumisseurannasta.
Uudisrakentamisessa salibandy otetaan nykyään jo huomioon paremmin kuin ennen, mutta korjattavaa riittää edelleen. Salibandyliitto kävi taannoin läpi kaikki pääsarja-areenat tarkastaen kustakin noin 100 eri asiaa, ja kukin seikka luokiteltiin vihreäksi, keltaiseksi tai punaiseksi. Vihreän luokituksen edellytyksinä olivat esimerkiksi vähintään kahden metrin turvaetäisyys, vähintään metrin etäisyys kaukalosta toimitsijapöytään sekä vaihtopenkkeihin ja vähintään 800 luxin kirkkaus valaistuksessa. Esimerkkeinä halleista, joista löytyi korjattavaa, Jari Kinnunen mainitsi Jyväskylän Monnarin sekä Porin Urheilutalon ja myönteisenä esimerkkinä Vantaan Energia Areenan, jonka sarakkeet loistivat vihreinä. Pitkän tähtäimen tavoitteena on pystyä katselmoimaan kaikki salibandyn virallisten otteluiden pelipaikat, joita on satoja.
Alustusten jälkeen pääsi ääneen asiantuntijapaneeli, jonka osallistujat olivat:
Juuso Laamanen, Salibandyliiton hallituksen varapuheenjohtaja
Petteri Lahti, Porin kaupungin liikuntayksikön päällikkö
Joni Salo-Oja, Pallo keskelle -media
Janne Sjögren, F-liigaerotuomari
Timo Toivonen, SSBL kurinpitäjä, ex-liigapelaaja
Jenni Torkki, SB-Pron F-liigapelaaja
Timo Tukiainen, Pirkkalan Pirkat valmennuspäällikkö
Paneeli näki turvallisuustilanteen olevan huipputasolla melko hyvä, mutta puutteet olosuhteissa sekä pelin kehittyminen koko ajan fyysisemmäksi nähtiin riskinä. Yksityiskohtina mainittiin turva-alueiden ja pehmusteiden lisäksi muun muassa verhon tai pressun takana vaanivat palopostit tai käsipallomaalit, sekä liian lähelle kaukaloa tuodut toimitsijapöydät ja vaihtopenkit.
Pitäisikö kentän kokoa tarvittaessa pienentää turva-alueiden kasvattamiseksi?
Paitsi huippupelaajana ja kurinpitodelegaation jäsenenä myös liiton kehittämispäällikkönä toimiva Timo Toivonen oli vahvasti puolesta korostaen, että kentän koko vaihtelee monissa muissakin lajeissa, pelaajat kyllä sopeutuisivat ja pienemmällä kentällä voisi peliakkaa antaa enemmän parhaille pelaajille, mikä nostaisi tasoa ja viihdyttävyyttä.
SB-Pron hyökkääjä Jenni Torkki myös pienemmillä kentillä harjoittelevana taas huomautti, että se vaatii fysiikalta vähemmän, hidastaa pelaajien kehittymistä ja jättäisi Suomen jälkeen Ruotsista, jossa pelaajat pelaisivat isommalla kentällä.
Liigaerotuomari Janne Sjögren huomautti, että lyhentämällä kenttää metrillä voisi puoli metriä entistä kauempana kaukalosta oleva seinä joissain tapauksessa muuttuakin entistä vaarallisemmaksi.
Aiheeseen liittyi myös kysymys, pitäisikö pelaajien joutua ottamaan otteissaan huomioon eri hallien erilaiset olosuhteet. Jenni Torkki oudoksui tilannetta, ja Timo Toivonen tuomitsi tiukasti sen, että asiaa joudutaan miettimään. Janne Sjögren kertoi, että erotuomarit joutuvat ratkaisemaan samanlaisen tilanteen esimerkkisi seinän vieressä Tapiolassa ja Energia Areenan avarissa tiloissa eri tavalla, mikä voi näyttää katsojan silmin oudolta. Hänen aloittaessaan 12 vuotta sitten liigassa ei asiasta vielä puhuttu, mutta viimeiset viisi vuotta se on jouduttu ottamaan huomioon.
Jari Kinnunen muistutti, että kun säännöt takavuosina sallivat nykyistä pienemmänkin kentän, se kannusti rakentamaan budjettisyistä uudet hallitkin minimimittojen mukaan, mikä pahensi ongelmaa.
Petteri Lahti Porin kaupungilta vahvisti, että jokainen neliö maksaa ja hinta on luonnollisesti aina iso tekijä rakentamisessa.
Tiukimman kannan otti puheenvuoron yleisöstä pyytänyt Classicin vahva mies Passo Peltola, joka naulasi jo 20 vuotta sitten todetun, että metrin ottaminen pois kaukalosta muuttaisi peliä valtavasti eikä tule missään tapauksessa kysymykseenkään. Olosuhteiden sijasta pitäisi turvallisuuskeskustelua käydä enemmän sääntöjen soveltamisesta ja pelaajien keskinäisestä kunnioituksesta, Peltola näki.
Sääntötulkinnat ja pelaajien keskinäinen kunnioitus isossa osassa
Jenni Torkki vihjasi jo avauspuheenvuorossaan monen vaarallisen maila- tai kyynärpääosuman jääneen erotuomareilta näkemättä ja ilman seurauksia, koska F-liigan naisten sarjassa ei vielä ole ollut videotarkistuksiakaan.
Veera Kaupin ja Oona Kaupin äiti Jutta Keski-Korhonen kertoi katsomon puolelta, miten kovin ja jopa vaarallisin ottein etenkin Veeraa on totuttu nykysääntöjen salliessa pysäyttämään. Tuloksena on ollut paitsi kolhuja myös pelaamisen estäneitä loukkaantumisia.
Entinen huippuerotuomari ja entinen Salibandyliiton kilpailupäällikkö Esko Kyyhkynen tiivisti yleisöpuheenvuorossaan, että kentän pienentäminen olisi vain pikkulaastari haavaan, sillä, kuten hän muotoili, pelaajien juostessa kentällä kuin päättömät kanat, sattuu loukkaantumisia, oli seinä missä tahansa. Suurin syy on sääntötulkinnoissa: tilanteista, joista joskus tuli automaattisesti jäähy, ei nykyään vihelletä edes vapaalyöntiä.
Katja Hanhisuanto muistutti yleisöpuheenvuorossaan, että junioripelaajat katsovat mallinsa huipuilta ja siellä sallitut otteet ja kulttuuri valuvat koko lajikenttään.
Pallo keskelle -podcastin Joni Salo-oja katsoi, että jokaisesta osumasta päähän pitäisi rangaista julmasti. Itsensä ehdottomuuksien mieheksi määritellyt Salo-oja katsoi keskustelussa myös, että pelaaminen kentillä, joilta puuttuvat kunnon turva-alueet pitäisi yksinkertaisesti kieltää ja peräsi salibandypelaajien aivotärähdysprotokollaa pääosumatilanteisiin.
Janne Sjögren muistutti, että jos Suomessa aletaan pelata eri sääntötulkinnoilla kuin muissa kärkimaissa, jäämme lopulta kansainvälisissä peleissä alakynteen. Näkemykset sallitun rajoista eroavat Suomen, Ruotsin, Sveitsin ja Tshekin kesken tällä hetkellä niin paljon, etteivät edes nämä neljä maata ole toistaiseksi onnistuneet yrityksissään laatia yhteinen playbook sääntötulkinnoista.
MM-kultaa voittanut Timo Toivonen linjasi jopa hiukan yllättäen, että hänen mielestään ei ole väliä, vaikka jäätäisiin kansainvälisissä peleissä jälkeen, jos peli Suomessa olisi muita maita puhtaampaa ja viihdyttävämpää.
Monta kysymystä jäi vielä jatkopohdintaan
Kuten kaikissa hyvissä keskusteluissa, alkoi aika tässäkin loppua kesken, ja monta mielenkiintoista yleisö- ja muuta kysymystä jäi vielä tällä kertaa nopean punainen vai vihreä lappu -äänestyksen varaan. Muun muassa:
– Pitäisikö liigalisenssin ehtona olla turvalliset peliolosuhteet?
– Pitäisikö suojalasipakon koskea kaikkia sarjapelaajia?
– Pitäisikö lääkärin läsnäolon olla pakollinen korkeimmalla sarjatasolla?
– Pitäisikö liigapelaajilla olla vuosittainen pakollinen lääkärintarkastus?
Pelaajien kattava terveysseuranta alkaa
Tarve tutkitulle tiedolle loukkaantumisista ja niiden syistä nousi esiin yhä uudelleen, ja sen kerääminen onkin jo alkanut. Päättyneellä kaudella se alkoi pintaraapaisten karvalakkiversiolla, jossa otteluvalvojat raportoivat havaitsemistaan loukkaantumisista ja niihin johtaneista tilanteista.
Alkavalla kaudella on vuorossa etenevä seurantatutkimus, jossa liiton ja F-liigan yhteistyökumppaneina ovat Tampereen Urheilulääkäriasema ja UKK-Instituutti sekä Jyväskylän ja Tampereen yliopistot. Siinä F-liigan pelaajat täyttävät kauden aluksi esitietokyselyn ja sitten sovelluksella viikoittain nopean terveyskyselyn, jota tarvittaessa täydennetään puhelinhaastatteluin. Valmentajat puolestaan antavat tiedot harjoitus- ja ottelumääristä.
Tutkimuksella kerätään tietoa vammojen yleisyydestä, vakavuudesta, syntymekanismeista ja riskitekijöistä sekä psyykkisestä hyvinvoinnista ja kuormittuneisuudesta. Näin kerätään tietoa, jota sitten käytetään vammojen ehkäisyyn ja olosuhteiden ja sääntölinjausten kehittämiseen turvallisemmiksi.
Tutkimusta tekevä ryhmä:
- Mari Leppänen (johtava tutkija, dosentti, TtT), Taula, UKK-instituutti
- Kerttu Toivo (liikuntalääketieteen erikoislääkäri), Taula, UKK-instituutti
- Tommi Vasankari (professori, johtaja), UKK-instituutti
- Johanna Ihalainen (LitT), Jyväskylän yliopisto
- Riittakerttu Kaltiala (professori, psykiatrian erikoislääkäri), Tampereen
yliopisto - Harri Forsten (yleislääketieteen erikoislääkäri, väitöskirjatutkija), Taula,
Salibandyliitto - Iida Mustakoski (LitM, väitöskirjatutkija), Taula, Jyväskylän yliopisto
- Tiina Röning (psykologi, väitöskirjatutkija), Taula, Tampereen yliopisto
Katso kooste seminaarista:
Otsikkokuva: Juha Hautakangas