Suomen U19-miesten viikonvaihteen maajoukkueleirin loppuvaihe oli jotain muuta kuin mihin on totuttu. Maanantain aamuharjoituksen ja lounaan jälkeen ryhmä poistui Eerikkilän urheiluopistolta jalkaisin kohti pelaajille tuntematonta päämäärää.
– Kahdenkymmenenneljän tunnin aikajänne sisälsi yhteensä 30 kilometriä vaellusta erittäin vaihtelevassa säässä ja maastossa sekä neljä kilometriä melontaa inkkarikanooteilla pareittain, päävalmentaja Jarmo Härmä kertoo.
– Yövyttiin Vekkilän museotilalla jossa luonto ja eläimet olivat erittäin lähellä, ja majoitus oli puolijoukkueteltoissa.
– Tavoitteena olivat ryhmässä toimimisen kehittäminen ja hetkessä eläminen, joukkueenjohtaja Jiri Kirsilä avaa ideaa.
– Lähtökohtaisesti siis ajatus, ettei menneeseen voi vaikuttaa, ja tulevan osalta pyrittiin minimoimaan vaikutusmahdollisuudet epätietoisuudella. Pojat eivät siis oikeastaan missään vaiheessa tienneet, mitä tapahtuu seuraavaksi. Näillä keinoilla pyrittiin saamaan pojat keskittymään siihen hetkeen, joka on käsillä, ja suoriutumaan parhaan mahdollisuuden mukaan ryhmänä. Muun muassa puhelimet kerättiin pois, jolloin se tiedonhaku ja -apu ”jouduttiin” hakemaan ryhmän sisältä. Fyysisesti vuorokausi oli keskitason kuormitusta, mutta olosuhteiden ja erilaisen ympäristön ja epätietoisuuden kannalta pyrittiin puskemaan epämukavuusalueelle. Ympäristön ja olosuhteiden riisuminen siten, että tilanne olisi mahdollisimman epätavallinen jokaiselle, oli avainasemassa johdattelemaan yksilöiden turvautumista ryhmään, Kirsilä painottaa.
Valokuvat: Ilona Ihalainen
