Lokakuun huipputapahtuma Seinäjoen Champions Cup lähenee viikko viikolta, ja joukkueet hiovat iskukykyään kovinta mahdollista kansainvälistä seurajoukkueviikonloppua varten. Mukana on myös Sveitsin mestari SV Wiler-Ersigen, jonka tähtipuolustajalle Tatu Väänäselle viikonloppu on kaikkea muuta kuin tavallinen.
34-vuotias Väänänen luuti SPV:n takalinjoilla kaudet 2010-2013, ja tuolta ajalta saldona oli kaksi kultamitalia sekä hopea. Nyt edessä on paluu lakeuksille, kun Wiler kohtaa nimenomaan SPV:n perjantaina 6.10. Champions Cupin puolivälierässä.
Fiilis on selvästi koholla jo muutama viikko ennen h-hetkeä, ja muistot ovat lämpimiä.
– Seinäjoki on jäänyt sydämeeni lopun iäksi niin monien kokemusten kuin tähänastisen uran parhaan salibandynkin takia. Ennen kaikkea Seinäjoen mahtavat ihmiset ja ystävät ovat vieneet osan minusta. En tiedä parempaa asiaa tälle kaudelle kuin paluun Seinäjoelle ja SPV-Wiler. Upeaa!, Väänänen hehkuttaa.
Kaikkiaan viikonlopun tapahtumaan toivotaan ja odotetaan jopa 10 000 katsojaa (linkki), ja järjestelyt tulevat olemaan komeissa puitteissa ensiluokkaista tasoa. Väänänen toivoo, että myös muut kuin SPV:n pelit kiinnostaisivat, sillä pelit ovat laadukkaita ja ainutlaatuisia Seinäjoen leveysasteilla.
– Seinäjoella osataan aina järjestää tapahtumia, se on varmaa. Pelit tulevat varmasti olemaan hyviä, toivotaan vain, että yleisöä löytyy kaikkiin peleihin.
Sveitsin kestomenestyjä Wiler on pelannut Champions Cupissa jo useamman kerran, mutta mestaruuskannu on kiertänyt Sveitsin kaukaa. Väänänen on ollut mukana vuosina 2014 Zürichissä sekä 2015 Mlada Boleslavissa, ja tällä kertaa panostus on ollut vielä suurempaa kuin aiemmin.
– Turnauksen vaikutus valmistautumiseen on ollut nyt isompi kuin aiemmin olen täällä kokenut. Seuran nuorennusleikkauksen myötä joukkueessa on paljon sellaisia pelaajia, jotka ovat pelanneet vähemmän kansainvälisiä pelejä. Tämän takia meille perinteisen Czech Openin lisäksi kävimme Växjössä pelaamassa kovia pelejä, jotta nuoretkin pelaajat saavat kokemuksia näistä peleistä ennen Champions Cupia.
Nopea, dynaaminen ja yhtenäinen Wiler
SPV ja Wiler kohtasivat myös myös pari vuotta sitten Tshekin Champions Cupissa, ja tuolloin värikkäiden vaiheiden jälkeen Wiler pullautti Peliveljet ulos finaalista rankkarikilpailun jälkeen 7-6. Vauhtia ja väriä on odotettavissa tälläkin kertaa.
– Värikäs matsi oli tosiaan silloin ja sellainen kutina on taas, että samanlaista on jälleen odotettavissa. Vauhtia SPV:llä on aina ollut, eikä mekään olla sinne menossa jarrua painamaan, Väänänen povailee.
Wilerin tähtenä tuikki viime kaudella Steelersin paitaan palannut Ville Lastikka, mutta hänet korvattiin ruotsalaisella laatupelaajalla. Monet muistavat Wileristä etenkin Matthias Hofbauerin, mutta joukkue nuortuu ja uudistuu vuosi vuodelta. Seinäjoella nähdään Väänäsen mukaan nälkäinen ryhmä.
– Muutokset ovat jälleen seuran nuorennusleikkausprojektin mukaisia. Kokemusta lähti Adrian Zimmermanin, Philipp Fankhauserin ja Olivier Hirschin myötä paljon. Villen lähtö on totta kai iso juttu, mutta siihen rooliin joukkueeseen tuli Helsingborgista Daniel Johnsson. Sveitsin paras pakki Nicola Bischofberger tuli vuoden reissulta Falunista, Churista hankittiin veskari kamppailemaan peliajasta ja paikallisvastustaja Tigersistä tuli kaksi tärkeää palasta meidän hyökkäykseen. Wiler tulee olemaan tällä kaudella nopea, dynaaminen ja yhtenäinen.
World Games jätti hampaankoloon
Väänäsen kesä oli monen muun maajoukkuepelaajan tapaan poikkeuksellinen, sillä heinäkuun lopussa pelattiin Puolan Wroclawissa World Games. Se teki kesästä tavanomaista lyhyemmän myös harjoittelun osalta.
– Kesä tuntui tällä kertaa lyhyemmältä kuin yleensä. Seurajoukkueen kanssa mentiin toki melko hyväksi todetun kaavan mukaan, mutta Wolrd Gamesia ajatellen tuli oltua enemmän mailan ja pallon kanssa tekemisissä. Myös fyysisen puolen tukiharjoitteita katsottiin maajoukkuevalmennuksen kanssa tarkemmin henkilökohtaisesti.
Turnaus oli melko lailla kaiken nähneelle konkarille uusi ja lähinnä positiivinen kokemus. Ensimmäistä kertaa salibandy ei ollutkaan tapahtuman pääroolissa.
– Turnaus oli uusi kokemus monin tavoin. Tuollainen jättimäinen tapahtuma vaativine järjestelyineen oli todella erilainen kuin esimerkiksi MM-kisoissa on kokenut. Salibandy ei ollut se keskipiste, vaan vain yksi laji muiden joukossa. Monen asian kanssa siellä joutui säätämään, mutta paljon hyvää jäi tuolta muistojen pankkiin.
Lyhyt turnaus jätti pelillisesti toivomisen varaa, ja Suomi luisui Sveitsille koetun välierätappion myötä pronssipeliin. Sieltä mukaan tarttuivat kuitenkin himmeimmät mitalit Tshekin kaaduttua toistamiseen turnauksessa.
– Oikeasti ja raa’asti kun meidän pelejä tarkastelee, niin ei me päästy kuin yhdessä pelissä omalle hyvälle tasolle. Se viimeinen Tshekki-matsi oli sellaista tekemistä, josta Suomen maajoukkue tunnetaan ja jollaista peli-ilmeen tulisi olla kovissa peleissä.
Turnauksessa pelattiin normaalia pienemmillä miehistöillä, lyhyemmillä erillä ja poikkeukselliseen vuodenaikaan. Säännöt olivat kuitenkin kaikille samat.
– Ajankohta ei ollu mitenkään ratkaisevassa asemassa. Eihän kukaan pelaaja mistään joukkueesta ollut tottunut pelaamaan tuollaista turnausta tuohon kohtaan, Enossa alkujaan salibandyoppinsa saanut Väänänen muistuttaa.
Ruotsi sytyttää aina
Väänänen vaihtoi SPV:n punaisen paidan Wilerin vihreään kevään 2013 mestaruusjuhlien jälkeen, joten hänellä on perspektiiviä arvioida sveitsiläisen salibandyn kehitysaskeleita. Käkikellomaa laittoi Suomen nippuun ensimmäistä kertaa vuosiin, ja finaalissa myös Ruotsi joutui koville. Ruotsalaisen Daniel Janssonin ja Esa Jussilan pursi seilaa myötätuulessa kohti MM-kisavuotta.
– Sveitsi on ottanut selvästi askeleita eteenpäin jälleen kerran. Jansson on valmennusryhmänsä kanssa tuonut sinne oman peli-identiteetin ja sellaisia pelaajatyyppejä, jotka hyvänä päivänä pystyy voittamaan kenet tahansa. Kyllähän Sveitsin kärkijätkät on ihan vertailukelpoisia maailmalla ja tämä World Gamesissa käytössä ollut pienempi kokoonpano sopi heille tosi hyvin.
Sveitsin sijaan tänä viikonloppuna edessä on kuitenkin sinikeltainen haaste, kun Suomi kohtaa Ruotsin jo perinteeksi muodostuneessa tuplamaaottelussa. Vaikka Prahan ensi vuoden MM-kisoihin onkin vielä hetki aikaa, länsinaapurin kohtaaminen sytyttää aina. Lisämielenkiintoa tuo se, että Petri Kettusen ja Jan-Erik Vaaran sijaan penkin päissä peliä johtavat tätä nykyä Petteri Nykky ja Mikael Hill.
– Suomi-Ruotsi -pelit eivät vaadi kisavuotta tai mitään muutakaan sytyttääkseen. Ne ovat aina huikeita tapahtumia pelaajalle. Olemme myös kisaprojektin alussa, joten jokaisen pelaajan näyttöhalut valmennukselle ovat varmasti tapissa. Meille se tulee olemaan ensimmäinen matsi uuden valmennuksen Ruotsia vastaan. Se lisää mielenkiintoa, Väänänen päättää.
Teksti: Henri Pitkänen
Pääkuva: IFF
